Ä¢¹½Ö±²¥

Pitkäaikaissairaudet ovat jo pidemmän aikaa olleet keskeinen kansanterveyshaaste ikääntyvissä yhteiskunnissa. Epidemiologisen siirtymän myötä niin ennaltaehkäisyssä kuin terveydenhuollossakin on keskitytty tarttuvien tautien sijasta hoitamaan ja ehkäisemään kroonisia pitkäaikaissairauksia. Pitkäaikaissairaudet ovat yleisimpiä kuolinsyitä Suomessa koko aikuisväestössä, mutta etenkin vanhoilla ihmisillä. Monisairastavuudella tarkoitetaan yleisesti vähintään kahden yhtäaikaisen pitkäaikaissairauden sairastamista. Pitkäaikaissairauksien yleistymisen myötä myös monisairastavuus on yleistynyt ja monisairailla henkilöillä on aiempaa enemmän sairauksia (Singer ym. 2019).

Ikä linkittyy vahvasti pitkäaikaissairauksien ilmaantuvuuteen ja esiintyvyyteen. Pitkäaikaissairauksia ja monisairastavuutta esiintyy myös nuoremmilla henkilöillä (Barnett ym. 2012), mutta useimpien pitkäaikaissairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien sekä muistisairauksien, ilmaantuvuus kasvaa huomattavasti 60 ikävuoden jälkeen (St Sauver ym. 2015). Hyvin vanhoiksi elävät ihmiset ovat osaltaan terveyden ja sairauksien suhteen melko valikoitunutta joukkoa: he sairastuvat yleisiin pitkäaikaissairauksiin vanhempana kuin henkilöt, jotka eivät saavuta 90-vuoden ikää (Ismail ym. 2016). Ikääntyvän kehon biologiset muutokset ovat pitkälti samoja kuin mitä voidaan havaita eri pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen tai syöpien taustalla (Franceschi ym. 2018). Vaikka ihminen eläisikin pitkään hyvin terveenä, kehon ikääntymismuutokset lopulta altistavat sairauksille. 

Monisairastavuutta on tutkittu melko vähän erityisesti kaikkein vanhimpien ihmisten osalta. Tamperelaisessa Tervaskannot 90+ -tutkimushankkeessa on kerätty kyselyaineistoa 90 vuotta täyttäneiltä tamperelaisilta jo kohta kolmenkymmenen vuoden ajan. Kyselyaineistoon yhdistetyt rekisteriaineistot ovat mahdollistaneet ilmiön yleisyyden sekä seurauksien tutkimisen myös Suomessa korkeaan ikään eläneiden osalta. Monisairastavuuden tutkiminen erityisesti vanhoista vanhimmilla ihmisillä on merkityksellistä sekä ikääntyvän väestön palvelutarpeiden suunnittelussa, että myös ikääntymisprosessin paremman ymmärryksen kannalta (Fabbri ym. 2015)

Tervaskannot 90+ -tutkimuksen aineistolla toteutetussa ni havaitsin, että pitkäaikaissairaudet ja monisairastavuus ovat hyvin yleisiä 90 vuotta täyttäneillä henkilöillä. Tutkimuksen aineisto koostui yhteensä kuudesta vuosien 2001 ja 2018 välillä toteutetusta kyselystä. Tulosten mukaan naisista 82 % ja miehistä 77 % sairasti vähintään kahta pitkäaikaissairautta. Yleisimpiä sairauksia olivat sydän- ja verisuonisairaudet, nivelrikko ja muistisairaudet. Pitkäaikaissairaudet ja monisairastavuus olivat yhteydessä toimintakykyrajoitteisiin sekä kasvaneeseen riskiin päätyä pitkäaikaishoitoon. Monisairastavuuden havaittiin myös olevan yhteydessä huonoon koettuun terveyteen ja lisääntyneeseen kuoleman riskiin. Yhteydet näkyivät erityisesti naisilla. Tutkimukseen osallistui naisia huomattavasti enemmän kuin miehiä, sillä miehet elävät naisia harvemmin hyvin vanhaan ikään. Miesten osuus tutkittavista kuitenkin kasvoi vuosien aikana.

Tutkimuksen mukaan sairauksien määrä kasvoi 2000-luvun aikana. Monisairastavuus siis yleistyi ja tämä johtui ennen kaikkea verenpainetaudin, nivelrikon sekä diabeteksen yleistymisestä. Nämä kaikki sairaudet esiintyivät yhä useammin myös henkilöillä, jotka raportoivat muistin heikkenemisestä tai muistisairaudesta. Positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että muistisairauden raportoineiden osuus ei noussut vuosien aikana. Tutkimuksen kohderyhmän koko, eli yli 90-vuotiaiden määrä kuitenkin kasvoi voimakkaasti tutkimusajanjakson aikana, ja muistiongelmista raportoineiden määräkin siten kasvoi, vaikka esiintyvyydessä ei kasvua havaittu. 

Yli 90-vuotiaiden sairastavuus on korkeaa ja sairauksia esiintyy yhä useampia samanaikaisesti. Sairastavuuden lisääntymisen taustalla voi olla useita eri syitä, joita ei tässä tutkimuksessa pysytty suoraan selvittämään. Aiemman tiedon valossa voidaan kuitenkin arvella, että sairastavuuden kasvu saattaa johtua sairauksien tehokkaammasta diagnosoimisesta myös hyvin vanhassa iässä. Voi myös olla, että hyvin vanhojen ihmisten joukko ei ole terveydeltään yhtä valikoitunutta kuin aiemmin, sillä elinajanodotteen kasvaessa yhä useampi elää hyvin pitkän elämän, myös sairauksien kanssa. Tämän mahdollistaa ennen kaikkea sairauksien parempi hoito, myös vanhoilla ihmisillä.

Sillä, että yhä useampi elää hyvin pitkän elämän sairauksien kanssa, on useita merkityksiä yksilöille ja myös palvelujärjestelmälle. Ikääntyneiden palveluissa tarvitaan kykyä kohdata hyvin vanhat ihmiset parhaalla mahdollisella tavalla ja tarjota heille sellaiset palvelut, että elämän viimeisetkin vuodet ovat elämänlaadultaan hyviä. Terveydenhuollossa hoito keskittyy usein yksittäisten vaivojen ja sairauksien hoitoon. Monisairastavuus vanhuudessa asettaa kuitenkin myös terveydenhuollon hoitomenetelmät uuden haasteen eteen. Esimerkiksi muistisairaat henkilöt, joilla on muita merkittäviä sairauksia, kuten diabetes tai liikkumista hankaloittava nivelrikko, tarvitsevat moniammatillista hoitoa ja kokonaistilanteen huomioimista. Vanhenemisen myötä puhkeavia pitkäaikaissairauksia ei täysin voida ehkäistä, joten hyvän elämänlaadun turvaamisen sairauksista huolimatta, ja riittävän sekä oikea-aikaisen hoivan mahdollistamisen tulee olla ikääntyvässä yhteiskunnassa keskeinen osa palvelujärjestelmää. Yhteiskunnan pitkäikäisyyttä pidetään tavoiteltavana asiana ja merkkinä onnistumisesta. Seuraavaksi yhteiskunnan onnistumista voidaankin kenties arvioida sen perusteella, kuin hyvin se huolehtii tavoittelemansa pitkäikäisyyden seurauksesta; sen vanhimmista ihmisistä, jotka ovat pitkäikäisyyden mahdollistaneet. 

Kirjallisuutta:

Barnett, K., Mercer, S. W., Norbury, M., Watt, G., Wyke, S., & Guthrie, B. (2012). Epidemiology of multimorbidity and implications for health care, research, and medical education: A cross-sectional study. The Lancet, 380(9836), 37–43.

Fabbri, E., Zoli, M., Gonzalez-Freire, M., Salive, M. E., Studenski, S. A., & Ferrucci, L. (2015). Aging and multimorbidity: New tasks, priorities, and frontiers for integrated gerontological and clinical research. Journal of the American Medical Directors Association, 16(8), 640–647.

Franceschi, C., Garagnani, P., Morsiani, C., Conte, M., Santoro, A., Grignolio, A., Monti, D., Capri, M., & Salvioli, S. (2018). The continuum of aging and age-related diseases: Common mechanisms but different rates. Frontiers in Medicine, 5.

Ismail, K., Nussbaum, L., Sebastiani, P., Andersen, S., Perls, T., Barzilai, N., & Milman, S. (2016). Compression of morbidity is observed across cohorts with exceptional longevity. Journal of the American Geriatrics Society, 64(8), 1583–1591.

Singer, L., Green, M., Rowe, F., Ben-Shlomo, Y., Kulu, H., & Morrissey, K. (2019). Trends in multimorbidity, complex multimorbidity and multiple functional limitations in the ageing population of England, 2002–2015. Journal of Multimorbidity and Comorbidity, 9.

St Sauver, J. L., Boyd, C. M., Grossardt, B. R., Bobo, W. V., Finney Rutten, L. J., Roger, V. L., Ebbert, J. O., Therneau, T. M., Yawn, B. P., & Rocca, W. A. (2015). Risk of developing multimorbidity across all ages in an historical cohort study: Differences by sex and ethnicity. BMJ Open, 5(2), e006413–e006413.