Ģ��ֱ��

Alue- ja kuntavaalit järjestetään 13.4., ja ehdokkaat esittävät vielä viime metreillä näkemyksiään siitä, miten hyvinvointipalvelut voidaan alueilla turvata. Hallitus asettaa tuleville valtuutetuille kuitenkin selvät raamit: rahaa on luvassa vähemmän, teknologisia ratkaisua tulisi olla enemmän.

Torstaina 27.3. Orpon hallitus ilmoitti kohdentavansa 16,2 miljoonan euron ”korvaavat säästöt” kotihoitoon. Säästöretoriikan taakse kätkeytyy huonosti säästöistä seuraavat leikkaustarpeet palveluntarjontaan.

Niukkasanaisen liitteessä hallitus kertoo lisäävänsä tällä kotihoitoon kohdentuvalla säästötoimenpiteellä teknologian hyödyntämistä kotihoidossa ”asiakkaan tarve huomioiden”.  Perustelu vaikuttaa hätäiseltä, huonosti harkitulta ja – väitän myös – katteettomalta.

Kotihoidossa asiakkaiden tarpeet liittyvät ensisijaisesti hoivaan ja huolenpitoon. Suuri osa asiakkaista on muistisairaita. Teknologisilla ratkaisuilla on kotihoidossa korostuneesti välinearvo. Ne sopivat vain osalle asiakkaista, osiin asiakaskäynneistä ja niiden käytöllä on rajansa, jotka tunnetaan parhaiten kotihoidon kentällä.

Nykytilanteessa teknologian lisäämiseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa ei tarvita minkään mittaista tai paksuista kannustinkeppiä. Hyvinvointialueiden taloudellinen ahdinko on saanut aikaan sen, että teknologisiin ratkaisuihin panostetaan varmasti, kunhan ne tuovat mukanaan säästöjä. Tämä on nähtävissä kaikilla hyvinvointialueilla.

osoittaa, että vanhuspalveluiden työntekijöistä juuri kotihoidon ammattilaiset käyttävät kaikista monipuolisemmin uutta teknologiaa. mukaan lähes kaikki hyvinvointialueet aikovat joka tapauksessa lisätä kotihoidon etäkäyntejä.

Kotihoidon etäkäynnin on laskettu maksavan toteutuksesta ja etäisyyksistä riippuen noin kolmanneksen tavallisen käynnin hinnasta. Säästöjä syntyy silloin, kun raskaampaa hoidon tarvetta voidaan lykätä, asiakkaan toimijuutta tukea ja työntekijöiden liikkumisesta säästynyt aika kohdentaa suoraan asiakastyöhön.

Useiden muiden kotihoidossa käytettyjen tai kokeiltujen teknologisten ratkaisujen kokonaiskustannuksista tiedetään vain vähän. Tämä käy ilmi . Vahvaa tutkimusnäyttö koko elinkaaren aikaisista kokonaiskustannuksista ei ole saatavilla kuin nimeksi.

Hyvinvointialueilla uusien teknologioiden hyödyntämistä hankaloittaa usein myös todellisten valinnanmahdollisuuksien puute. Alueiden tekemät teknologiahankinnat sitovat sekä henkilöstön että asiakkaat yksittäisiin tai muutamiin ratkaisuihin vuosiksi - joskus jopa vuosikymmeniksi. Jos teknologiahankinnat epäonnistuvat tai osoittautuvat ajansaatossa joustamattomiksi, maksetaan niistä pitkään kallista hintaa.

Kaikesta huolimatta suuri osa niistä kotihoidon asiakkaista, joille etäpalveluja tarjotaan, on tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Samoin etätyötä tekevät hoitajat ja hyvinvointialueiden henkilöstöjohtajat ovat pääosin tyytyväisiä kotihoidon etäratkaisuihin. Kotihoidon työntekijät haluavat myös tehdä entistä . Kannustinkeppiä ei tässäkään suhteessa siis tarvita, saati kaivata.

Tyytyväisyys yksittäisiin digitaalisiin palveluihin ei kuitenkaan tarkoita, että hoidon ja hoivan tarpeet tulisivat täytetyiksi. mukaan vain noin puolet kotihoidon yksiköistä toteutti asiakkailleen suunnitellun määrän tai sitä enemmän palveluita etänä tai perinteisesti, kun asiaa tutkittiin lokakuussa 2023.

Samaisen selvityksen perusteella hyvinvointialueita suositeltiin nostamaan ripeästi kotihoidon palvelutuotantoa. Hallituksen nyt esittämä varsin kliininen leikkaustoimenpide budjettiin ei tätä tavoitetta palvele. Päinvastoin niukkeneva rahoitus hankaloittaa myös uusien teknologisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.

Sakari Taipale

Yhteiskuntapolitiikan professori

Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikkö

Jyväskylän yliopisto