Ä¢¹½Ö±²¥

Jyväskylän yliopisto on mukana Lapin ja Tampereen yliopistojen kanssa, jossa tutkitaan yli 65-vuotiaiden media- ja robottilukutaitoja. Erilaisten mediasisältöjen ja informaatiokanavien lisääntyessä medialukutaidoille on tarvetta. Erilaisten robottien, niin digitaalisten kuin myös fyysistenkin, lisääntyessä on tarpeellista puhua myös robottilukutaidosta ja siihen liittyvistä eri dimensioista (Rasi-Heikkinen ym. 2024). Tutkimushankkeessa keskitytään yli 65-vuotiaiden robotti- ja medialukutaitoon ja lisätään ymmärrystä siitä, mitä media- ja robottilukutaidot tarkoittavat tälle ikäryhmälle. Hankkeessa kerätään monenlaista aineistoa, esimerkiksi valtakunnallinen kysely, mediapäiväkirjoja, fokusryhmähaastatteluita saamelaisyhteisöissä ja metsästäjien parissa ja havainnointidataa hoivakodeissa asuvien ikääntyneiden robottikokeilusta. Huippututkimusyksikön tutkijat Heli Valokivi, Paula Vasara ja Hilla Kiuru ovat mukana projektiin kuuluvassa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan erityisesti hoivakodeissa asuvien ikääntyneiden ja robottien vuorovaikutusta. Tämä tutkimus tehdään yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Tässä blogissa esitetään alustavia ajatuksia kentälle menosta ja roboteista hoivakodeissa.

Kenttätutkimuksen aloittaminen

Tampereen ja Jyväskylän yliopiston tiimien toteuttama robokiertue käynnistyi tammikuussa 2024 ensimmäisessä hoivakodissa, josta on kerätty ensimmäisen kierroksen aineisto, eli tehty kolme käyntiä erilaisten robottien kanssa. Tarkoituksena on toteuttaa kyseinen kiertue kolmessa hoivakodissa, kussakin kolme kertaa. Hoivakodeista kerätään moninaista dataa: robokiertueen noin tunnin mittaiset käyntikerrat robottikokeiluineen ja keskusteluineen asukkaiden kanssa nauhoitetaan havainnointiaineiston lisäksi. Lisäksi haastatellaan hoitohenkilökuntaa ja johtaja. 

Jokaisella käyntikerralla on mukana viisi tutkijaa. Kaksi Jyväskylän yliopiston tutkijaa tekevät havaintomuistiinpanoja tilanteesta, kun taas Tampereen tutkijat huolehtivat roboteista ja robotyöpajan fasilitoinnista. Työpajan valmistelu vaatii siis aikaa ja paikalle on saavuttava hyvissä ajoin valmistelemaan tilaa ja robotteja. Jokaiselle tutkimuskerralle on myös oma käsikirjoitus, jossa hahmotellaan keskusteluteemat, robotin kanssa tehtävät aktiviteetit ja aikataulu.

Sosiaaliset robotit ja niiden vastaanotto

Robotteihin tutustuminen siis tapahtuu yhteistoiminnallisissa työpajoissa ja ikääntyneet tutustuvat yhteensä viiteen erilaiseen robottiiin. Robotit ovat tarkemmin sanottuna sosiaalisia robotteja, jotka yhden määritelmän mukaan ovat teknologiamuoto, jotka voivat muistuttaa ihmistä ja ovat suunniteltuja kommunikoimaan ihmisten kanssa. Ne voivat olla niin digitaalisia kuin fyysisiäkin. (Fox & Gambino 2021, 295.) Ihmisen kaltaisten sosiaalisten robottien (mt.; Turja ym. 2020, 1) lisäksi voi olla myös eläimiä muistuttavia robotteja (Rasi-Heikkinen ym. 2024). Mukana olleista roboteista Paro muistuttaa eläintä, hyljettä ja se saikin varsin paljon suosiota ja hellyydenosoituksia sekä innosti ikääntyneitä kommunikoimaan robotin kanssa. Muut robotit muistuttivat enemmän tai vähemmän ihmistä tai perinteisesti robottia (nukkemainen olemus). Näistä Furhat-robotti näytti eniten ihmiseltä ihmismäisine kasvoineen, mikä ehkä yllättäen vähensi sen suosiota. Rehellisemmin robotilta näyttäviä robotteja pidettiin sympaattisempina. 

Ikääntyneet osallistujat olivat tiedonhaluisia liittyen robotteihin ja esittivät kriittisiäkin kommentteja. Vilkasta keskustelua käytiin esimerkiksi kaduilla kulkevista Alepa-roboteista, fyysisten robottien tarpeellisuudesta ja robottien roolista hoivatyössä. Vastaanotto oli pääosin myönteinen, mutta vastakkaisiakin ääniä esiintyi. Paro ei miellyttänyt, jos piti enemmän oikeista eläimistä, näihin verrattuna se vaikutti keinotekoiselta. Lisäksi kyseenalaistettiin myös tarve varsinaisille fyysisille roboteille, koska samoja toimintoja löytyy esimerkiksi tietokoneelta tai kännykästä. 

Tutkijan pohdintoja robottikokeilusta

Tutkijan näkökulmasta robottien toimintojen yksinkertaisuus oli yllättävää. Aluksi robotin katsominen tuntui melkoiselta scifi-elämykseltä ja robotit herättivät monenlaisia kysymyksiä esimerkiksi liittyen Furhatin kasvoihin ja ilmeisiin. Kysymyksiä herää toki edelleen, mutta ne ovat muuttuneet. Ainakin keskusteluissa usein heräävä huoli hoivatyöntekijöiden korvautumisesta roboteilla tuntuu nyt varsin kaukaiselta. Robotit olivat täysin riippuvaisia ihmisestä, joka ohjelmoi ja käyttää sitä ja esimerkiksi jumppahetkessä ihmisen täytyi seistä robotin takana varmistamassa, ettei se kaatuisi. Ylipäätään ihmisten piti säädellä sitä, mitä robotit sanoisivat ja vuorosanat piti syöttää niihin etukäteen. Tällöin kommunikaatio tapahtuu enemmänkin robotin välityksellä, mutta ihmisen rooli on hyvin vahva. Toki tekoälyavusteiset robotit ovat asia erikseen, ja näiden kanssa onkin törmätty muissa yhteyksissä monenlaisiin eettisiin haasteisiin, jos robotin on annettu puhua ns. vapaasti.

Eettiset kysymykset ja tietoturva ovat tärkeitä aspekteja robottikokeilussa. Robotour hyödyntää vain robotteja, joiden tuottajat tunnetaan ja joista ollaan varmoja, että tieto ei mene ulkopuolisille. Robotit nimittäin keräävät dataa ja aina ei ole selvää, minne kaikkialle se siirtyy ja mihin sitä hyödynnetään. 

Lisäksi on tärkeää reflektoida eettisesti sitä, että robokiertueella käymme suhteellisen lyhyillä vierailuilla esittelemässä robotteja. Näiden vierailujen voidaan nähdä tukevan teknologisaatiota ja teknologiadiskurssia (ks. Sundberg 2019). Lisäksi on tärkeää pohtia sitä, lisäävätkö vierailut hämmennystä liittyen robotteihin. Toisaalta hoivakodin ikääntyneet olivat melkoisen tietoisia roboteista ja suhtautuivat asiaan uteliaan kriittisesti. Aineistonkeruun näkökulmasta myös sillä on merkitystä, mikä on hoivakodin suhtautuminen teknologiaan ja digitalisaatioon – ensimmäisessä hoivakodissa vastaanotto oli varsin myönteinen, mutta tavoittelemme dataa myös hoivakodista, jossa ei oltaisi lähtökohtaisesti niin innostuneita teknologiasta.

³¢Ã¤³ó³Ù±ð±ð³Ù

Fox, J., & Gambino, A. (2021). Relationship Development with Humanoid Social Robots: Applying Interpersonal Theories to Human-Robot Interaction. Cyberpsychology, behavior and social networking, 24(5), 294-299.

Rasi-Heikkinen, P., Rivinen, S., & Ahtinen, A. (2024). Older adults and robot literacy. Arvioitavaksi lähetetty käsikirjoitus. 

Sundberg L (2019) If Digitalization is the Solution, What is the Problem? Reading, UK: Academic Conferences International. Available at . pdf

Turja, T., Aaltonen, I., Taipale, S., & Oksanen, A. (2020). Robot acceptance model for care (RAM-care): A principled approach to the intention to use care robots. Information & management, 57(5), 103220.