Vaikeuksien kautta voittoon – soiden ennallistamista pakkasten paukkuessa
Talviaikainen soiden ennallistaminen tarjoaa jännitystä aina lumien sulamiseen saakka. Vaikka toimenpiteet on suunniteltu huolella, yllätyksiltä ei aina voi välttyä.
Metsähallitus Metsätalous Oy ennallisti helmikuussa Posiolla 220 hehtaaria suota neljällä valtion metsätalouskäytössä olevalla kohteella osana LIFE Revives -hanketta. Tuolloin riitti höttölunta, ja ennallistamistyöt suunnitelleelta luonnonhoidon asiantuntija Markku Lehtelältä vaadittiin rautaisen ammattitaidon lisäksi myös rautaisia reisilihaksia lumikengillä kohteilla liikkuessa.
Heti työmaiden käynnistyttyä pakkanen kipusi 25 miinusasteen lukemiin. Hyytävä kylmyys oli liikaa kaivinkoneelle, joka sanoi sopimuksensa irti ja hajosi. Konerikosta aiheutui viikon tauko, jonka jälkeen työt pääsivät taas jatkumaan. Mutta eivät vastukset vielä tähänkään päättyneet. Suot olivat poikkeuksellisen syvälle jäätyneitä, joten sulan turvemassan esiin kaivamisessa oli omat haasteensa, samoin kuin sen tiiviiksi saamisessa.
Onneksi konekuskit tuppaavat olemaan taitavia ja sinnikkäitä. Padot saatiin kuin saatiinkin rakennettua muutaman kymmenen metrin välein ja vedet ohjattua takaisin aikoinaan ojitetuille soille. Vesien ohjaamisessa mainiona suunnitteluapuna olivat vanhat ilmakuvat, joista luontaiset juotit ja virtaamat olivat nähtävissä. Näitä luontaisia vesireittejä on syytä suunnittelussa ja toteutuksessa aina hyödyntää, sillä vedellä on pitkä muisti.
Padot rakennettiin joko kokonaan turpeesta tai tarvittaessa puusta sekä turpeesta. Puuta ja turvetta yhdistelemällä padosta saadaan äärimmäisen kestävä, mutta padon rakentamiseen kuluva aika on huomattavasti suurempi. Näin ollen puu-turvepatoja käytettiin lähinnä vain kokoojaojissa, jotka keräävät vedet laajemmalta alueelta. Patojen lisäksi tukittiin ojia koko pituudeltaan.
Miksi ihmeessä sitten ennallistaa talvella? Talvi saattaa äkkiseltään vaikuttaa hankalalta vuodenajalta, ja toki ennallistamista tehdäänkin pääsääntöisesti kesäisin. Silti talvessa on omat lyömättömät etunsa. Osa ennallistettavista soista on niin vetisiä, että niillä liikkuminen sulan maan aikaan on täysi mahdottomuus. Tämän kyseisen helmikuisen jännitysnäytelmämme näyttämö on juuri tällainen suomaisema – kesällä täysin saavuttamaton. Kaivinkoneen uppoamista suohon vältetään viimeiseen saakka, vaikka joskus toki näinkin voi käydä hyvästä suunnittelusta huolimatta. Talvella suo jäätyy ja kantaa kaivinkonetta, jolloin siirtymisistä ei jää juurikaan jälkiä luontoon. Talvi on siis mainio apurimme, vaikka jäätäviä yllätyksiä toisinaan tarjoileekin.
”Kaikista sattumuksista huolimatta työ onnistui hyvin ja olen oikein luottavainen. Touko-kesäkuussa tosin vasta lopullinen totuus paljastuu, mutta levollisin mielin tässä ollaan”, toteaa Markku huojentuneena urakan valmistuttua.