Turkimusojaa kunnostettiin tänä kesänä
Turkimusoja on raakkujoista ihmeellisin
Vuonna 2014 Hämeenkyrön paikallinen asukas löysi Turkimusojalta raakkuja. Raakun lajimäärityksen kävi varmistamassa Luonnontieteellinen keskusmuseo. Joessa tiedettiin esiintyneen raakkuja jo vuosikymmeniä aiemmin. Erään paikallisen asukkaan mukaan raakkuja oli joessa 1940-luvun alkupuolella. Raakkukanta on kuitenkin vuosikymmenten aikana pienentynyt niin vähiin, että niiden oli luultu jo täysin hävinneen. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut.
Vuonna 2018 Turkimusojalle tehtiin luonnonsuojelulain (1096/1996) 47 §:n mukainen erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajauspäätös, jossa kielletään esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen. Päätöksen tarkoituksena on turvata Turkimusojan raakkupopulaation esiintymisedellytykset, sillä Turkimusojan ympäristöön sijoittuu runsaasti erilaista maankäyttöä ja laajoja rakennushankkeita, kuten Hämeenkyrön väylän parantamishanke. Kyseessä on Suomen ensimmäinen ja ainoa jokihelmisimpukalle tehty rajauspäätös. Muut Suomen raakkujoet ovat elinympäristönsä puolesta pitkälti ilman suojaa, Natura-alueita lukuun ottamatta. Toivottavasti tulevaisuudessa useat muutkin raakkujoet saavatkin ansaitsemansa suojelustatuksen.
Miksi Turkimusojaa pitää kunnostaa?
Joen kunnostusten perustana toimivat aikaisemmat hankkeet, kunnostussuunnitelmat ja tehty seuranta. Populaation löydöstä lähtien raakkujen, taimenten ja vedenlaadun tilaa onkin selvitetty Turkimusojalla aktiivisesti. Esimerkiksi raakkukartoituksia tehtiin vuonna 2015 (Valovirta 2016) ja niitä täydennettiin vuonna 2016 (Alleco Oy 2017). Viimeisimmät kartoitukset ovat vuodelta 2022 (Alleco Oy 2022), jossa raakkupopulaation kooksi arvioitiin vain 1200 yksilöä. Mikä mahtavinta, viimeisimmän tutkimustiedon mukaan Turkimusojalla on lisääntyvä raakkukanta ja sen elinkierto toimii.
Lisääntymiskykyisestä kannasta huolimatta Turkimusojan raakkupopulaatio ei voi hyvin. Joen pohjasoran happipitoisuus on ratkaiseva tekijä raakun nuoruusvaiheiden elinkyvyn kannalta, sillä raakut viettävät ensimmäiset 5–10 vuotta pohjasoraan hautautuneina. Turkimusojassa raakun nuoruusvaiheille soveltuvia elinympäristöjä on aivan liian vähän. Lisäksi sähkökoekalastuksista on saatu erittäin heikkoja tuloksia taimenen suhteen: sitä ei juurikaan esiinny. Raakku voi lisääntyä vain silloin, kun vesistössä on riittävä taimen- tai lohikanta. Myös joen vedenlaadussa on raakun elämää ajatellen liian suuria poikkeavuuksia, esimerkiksi raudan ja kiintoaineen suhteen.
Lopputulemana voidaankin sanoa, että kunnostukset ovat välttämättömiä.
Laulaen työtäs tee
Kesällä 2024 Pirkanmaan ELY-keskus aloitti Turkimusojalla LIFE Revives -hankkeeseen kuuluvat, kauan odotetut ja haaveillut virtavesikunnostukset. Kunnostusten tavoitteena on lisätä raakulle ja sen isäntäkalalle, taimenelle, soveltuvia elinympäristöjä, monimuotoistaa jokea ja saada raakun poikaset selviytymään. Kunnostusta tehtiin puumateriaalilla, kutualueita ennallistamalla, vaellusesteitä poistamalla, suojaamalla jokipenkkoja eroosiolta sekä rakentamalla raakkulastentarhoja. Kilpailutuksessa uomakunnostuksien tekijäksi valikoitui Hyötyvuokraus Oy.
Puurakenteilla kunnostaminen sopii varsinkin hiekoittuneen Turkimusojan kunnostamiseen: rakenteita käytettiin joenpohjan ja kutusoraikkojen puhdistamiseen sekä kiintoaineen pidättämiseen, ja niiden vaikutukset näkyivät heti virtausolosuhteiden sekä suojapaikkojen monipuolistumisena. Toki osa vaikutuksista näkyy vasta ensimmäisen tulvan jälkeen, kun kiintoaine lajittuu ja kasautuu. Puurakenteilla kunnostamisessa käytössä oli eri menetelmiä kuten altakaivajat ja suisteet sekä kiintoainetta keräävät mekanismit. Näistä on esimerkkikuvat esitetty alla.
Kutupaikkojen kunnostamisessa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevia kutusorakkoja. Niiden kunnostamisessa joenpohjan pintarakenne rikottiin mekaanisesti käsityönä ja hienojakoinen aines seulottiin soran seasta pois. Joissain paikoissa jouduttiin käyttämään muualta tuotua luonnonsoraa.
Kutusoraikkojen lisäksi jokeen rakennettiin raakun poikasille ns. lastentarhoja. Aluksi kaivettiin lapiolla kuoppa, minkä jälkeen alimmaksi kerrokseksi laitettiin kiviainesta tai puuta salaojitukseksi varmistamaan vedenvirtaus sorapatjan läpi. Seulonnan jälkeen sora- ja kiviaines palautettiin takaisin. Näiden lastentarhojen sopivuutta raakunpoikasten luontaiseksi elinympäristöksi seurataan LIFE Revives -hankkeessa.
Turkimusojalta kuljetettiin tänä kesänä 30 aikuista raakkua lisääntymään Konneveden tutkimusasemalle. Laitosolosuhteissa syntyvät poikaset palautetaan Turkimusojaan, kun ne ovat tarpeeksi vahvoja selvitäkseen yksin jokielinympäristössä. Palautus tapahtuu aluksi joko reikälevyillä tai soralaatikoissa, ja myöhemmin poikaset vapautetaan joenpohjalle viettämään itsenäistä elämää.
Turkimusojan virtavesikunnostukset saatiin valmiiksi elokuussa 2024. Ensi vuonna kunnostuksia tehdään Pirkanmaan muissa raakkujoissa; Pinsiön-Matalusjoella ja Ruonanjoella.
Innolla odotamme Turkimusojan kunnostusten jälkeisiä seurantatuloksia. Pitäkää peukkuja!
Kirjoittaja: Katja Vainionpää, Pirkanmaan ELY-keskuksen koordinaattori LIFE Revives -hankkeessa