Raakku mönkii mieluisaan paikkaan

Raakku eli jokihelmisimpukka elää koko elämänsä enemmän tai vähemmän kaivautuneena joen pohjaan. Raakun poikasvaiheet viettävät ensimmäiset elinvuotensa täysin hautautuneina pohjasoraan ja vasta vahvistuttuaan ja pystyessään vastustamaan veden voimaa nousevat ruokailemaan soran pinnalle. Ne myös säätelevät kaivautumissyvyyttään tarpeen mukaan. Lämpimään aikaan, jolloin jokivesi sisältää enemmän raakulle sopivaa ravintoa, kuten leviä ja hajoavaa elopäistä ainetta, nämä kaverit voivat ”istuskella” joen pohjassa lähes täysin soran päällä. Kylmemmän veden aikaan raakut taas kaivautuvat syvemmälle soran sekaan suojaan mm. jäätymiseltä. Se, mihin kohtaan joen pohjassa nämä otukset itsensä hilaavat jököttämään, riippuu siis lämpötilasta sekä monista muista elinympäristöön vaikuttavista tekijöistä. Raakun nopeakin liikkuminen on kuitenkin moniin muihin eläimiin verrattuna äärimmäisen hidasta – vain joitakin senttimetrejä vuorokaudessa.

Kuinka kaivaudutaan laboratorio-olosuhteissa?

Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle on tuotu raakkuja lisääntymään eri puolilla Suomea sijaitsevien jokien populaatiosta. Raakkuja ylläpidetään suurissa sorapohjaisissa läpivirtausaltaissa (Kuva 1). Pari kertaa vuodessa altaiden sora vaihdetaan puhtaaseen, ja myös itse raakut saavat puhdistavan kylvyn. Viime vuoden lopun siivousoperaation yhteydessä tarkkailimme viiden eri joen (Kuva 2) raakkujen touhuja ”lakananvaihdon” jälkeen ja kuvasimme niiden kaivautumiskäyttäytymistä.

Kuva 1.jpeg

Kuvatut populaatiot kartalla_crop.jpeg

Populaatiokohtaisia eroja oli nähtävissä. Suomujoen raakut alkoivat etsiä omaa paikkaansa altaassa ja kaivautua uusiin ”lakanoihinsa” jo vuorokauden sisällä (Kuva 3). Kuukauden päästä suurin osa raakuista oli jo lähes täysin hautautunut soraan. Samankaltainen käyttäytyminen oli havaittavissa Livojoen raakkupopulaatiota edustavilla simpukoilla (Kuva 4).

Kuva 3.jpeg

Kuva 4.jpeg

Simojoen raakut puolestaan valitsivat oleilun hieman enemmän näkyvillä soran pinnassa (Kuva 5a). Etelä-Pohjanmaan suunnalla sijaitsevien raakkujokien kaverit taas eivät suuremmin kaivautumisesta perustaneet, mutta niiden jökötysasennossa oli havaittavissa hienoista eroa pohjoisempiin lajitovereihin verrattuna: Lapväärtin-Isojoen ja Karvianjoen raakut asettuivat pääsääntöisesti virran suuntaisesti vaaka-asentoon pohjasoran pinnalle (Kuvat 5b ja c).

Kuva 5.jpeg

Kaivautumisaktiivisuus riippuu toki myös raakkuyksilöstä. Asetimme kameran raakkualtaaseen parin tunnin ajaksi tallentamaan Livojoen raakkujen liikkeitä niiden päästyä puhtaaseen altaaseen (Kuva 6). mennään, eikä meinata!

Kuva 6.jpeg

Näiden laboratorio-olosuhteissa tehtyjen kertaluonteisten havaintojen perusteella ei voi tehdä yleistäviä päätelmiä tietyn joen raakkupopulaation kaivautumisominaisuuksista. Ne kuitenkin kertovat siitä, että kukin raakku mönkii sille mieluisaan paikkaan viettämään yli 200-vuotista taivaltaan.