Alumniesittelyssä Pirkko-Liisa Vesterinen
Lukion jälkeen nuorella Pirkko-Liisalla oli jo kova hinku ehtiä naimisiin ja päästä perustamaan perhettä sulhasensa kanssa. Vesterisen vanhemmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että ensin olisi hankittava koulutus, muuten se asia varmasti jäisi. Niinpä Pirkko-Liisa opiskeli pikavauhtia sairaanhoitajaksi.
Myöhemmin vanhemmat tulivat huomaamaan, etteivät tyttären opinnot todellakaan päättyneet perheen perustamiseen eivätkä kuuden lapsen äitiyteen. Vuosien saatossa Pirkko-Liisa opiskeli lasten- ja kodinhoidon ohessa lukuisia arvosanoja, kirjoitti kirjoja ja eteni urallaan. ”Täydensin aina omaa osaamistani opiskelemalla. Se oli myös harrastus ja hirvittävän mukavaa. Se toi uusia juttuja elämääni ja antoi konkreettista näyttöä osaamisestani.
”Opiskelusta tuli tapa – jäin koukkuun ja olen opiskellut koko työurani ajan.”
Jyväskylään ja yliopistoon Rovaniemellä syntyneen Vesterisen toi vuonna 1988 muutto tuttuun ja rakkaaseen kesäkaupunkiin. Tienhaarassa, pääainetta päättäessään, kasvatustiede vei voiton terveystieteistä, sillä ala kiinnosti Pirkko-Liisaa ja se toi mukanaan enemmän valinnanvaraa. Lisäksi hän oli tuolloin jo valmis sairaanhoidon opettaja ja kasvatustieteen approbaturkin oli jo Jyväskylän yliopistoon suoritettuna.
”Minua on elämässäni heitelty aina uusiin haasteisiin.”
Vesterinen kertoo oppimisen ja uralla etenemisen suunnitelmallisuudesta: ”Ammattikorkeakoulussa opettaessani lukujärjestykseeni tuli jatkuvasti uusia opetettavia aineita. Hankin niistä aina arvosanan, kuten vaikkapa esim. erityispedagogiikasta, psykologiasta, aikuiskasvatuksesta ja terveystiedosta.” Tohtorin tutkintoa hänet houkutteli tekemään professori Jorma Kuusinen. Johtamistaidon instituuttiin (myöhemmältä nimeltä Management Institute of Finlandiin) hänet kutsuttiin mukaan kouluttajaksi.
Ennen eläkkeelle siirtymistään Pirkko-Liisalla toimi vielä viitisen vuotta Toivakan kunnanjohtajana. ”Olin kouluttanut kunnan henkilöstöä Toivakassa, ja he pyysivät mukaan kunnanjohtajahakuun. Olen kiitollinen, että vielä yli kuusikymppisenä sain tehdä aivan uutta työtä.”
Työurallaan Pirkko-Liisa Vesterinen ei ole kohdannut sukupuoleen tai ikään liittyvää syrjintää. ”Se voi olla tyyppikysymyskin. Teen töitä itseäni varten ja aina sata lasissa. Sisäinen yrittäjyys on ollut minulle tärkeää ja sitä olen korostanut opetuksessanikin.”
Nykyisin Vesterinen viettää eläkepäiviään tekemällä opetus- ja konsultointityötä omassa yrityksessään ja hiihtämällä Päijänteellä kymmenien kilometrien lenkkejä.
”Ulkoilu, liikunta, lukeminen – ne ovat minun voimavarojani.”
