Ģ��ֱ��

Eija Hakakari on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Alavudelta. Nuorena ylioppilaana hänellä ei ollut selkeää kuvaa ammatinvalinnasta. Jyväskylä tuntui luontevalta opiskelupaikkakunnalta. – Olin vakuuttunut, että Jyväskylän yliopisto tarjoaa parhaiten käyttäytymistieteiden opintomahdollisuuksia, Eija muistelee.

”Kasvatustieteet, taloustieteet, psykologia, sosiaalipolitiikka – kaikissa niistä Jyväskylässä löysin kiinnostavia aihealueita, jotka tarjosivat laajan ikkunan erilaisiin ammatteihin.”

Opiskeluajoista Eijalle on jäänyt mieleen seikkailut ystävien kera, tentin jälkeiset pizzaillat ja yhteisöllisyyden tunnelma opintopisteiden keräämisen keskellä. Yhdessä löytyi innostavia teemoja, joita sitten lähdettiin soveltamaan.

Kuitenkin opiskeluaikana merkittävintä oli laaja-alaisen osaamisen hankkiminen, itsenäisyyden kasvaminen ja verkoston rakentaminen. – Ilman hyviä kurssikavereita ja alastaan innostuneita professoreita ei mieleen olisi jäänyt ollenkaan niin paljon, Eija painottaa.

Jyväskylän mäkinen maasto tuli tutuksi pyöräillessä ja muutaman kerran kunnolla kaatuessa. Vaikka pyöräilystä sai muistoksi mustelmia, Eija paljastaa melkein kaipailevansa kumpuilevaa maastoa.

Ihmisen käyttäytyminen ja sen moninaisuus tulee arjessa vastaan jatkuvasti. – Se miten ymmärrämme toisiamme ja miten voimme eritavoin vaikuttaa – nämä mietteet mukaani olen saanut Seminaarinmäen luentosaleista.

”Iloitsen siitä, että yliopistolla ohjattiin laaja-alaisiin opintoihin ja sen merkitys näkyy kyllä työelämässä. Laaja opintojen kirjo pääaineopintojen lisäksi on arvokasta mukaan otettavaa.”

Valmistuttuaan kasvatustieteiden maisteriksi, Eija sai ensimmäisen työpaikan Vaasan kaupungin perhehuolto-osastolta. Se osoittautui raskaimmaksi ja vaativimmaksi koko työuralla.

Eija Hakakari painottaa hakeutuneensa aina merkityksellisiin tehtäviin. Henkilöstötehtävissä hän on käynyt läpi useita muutosprosesseja. Ne ovat olleet jokainen isoja kasvunpaikkoja. – Kun menin Rautaruukille töihin, yritys oli vahvassa kasvussa. Lähes saman tien iski finanssikriisi ja maailma muuttui täysin, Eija kertoo.

Jokaisesta tehtävästä on jäänyt matkaan oppeja, joita on voinut hyödyntää tulevaisuudessa. Kun miehen työnimityksen vievän hänet Shanghaihin, Eija sopeutui nopeasti uuteen tilanteeseen. Hän päätti perustaa yhdessä kollegansa kanssa yrityksen, joka auttoi suomalaisia yrityksiä rekrytoimaan, rakentamaan organisaatiota ja integroitumaan Kiinaan. Hakakari käytti yhden vuoden päätoimiseen kielen opiskeluun paikallisessa yliopistossa.

”Yhteinen kieli on toiminnan perusta ja paikallisen kielen osaaminen oli valttikortti. Kiinan kielen taidosta on ollut hyötyä myöhemminkin, esimerkiksi Finnairilla toimiessa.”

Työurallaan Eija Hakakari on nähnyt johtajuuden muuttuneen suuntaan ja toiseen. Nyt keskiössä on osallistava ihmisten johtaminen ja itsensä johtaminen. Se on Eijan mielestä suurin muutos verrattuna 1980-luvun lopun hierarkkisen johtamiseen. – Johtamisen on oltava ketterää ja ihmislähtöistä, sillä yrityksen eri vaiheissa ja tilanteissa tarvitaan erilaista johtamista.

Hakakari on aina halunnut työskennellä ihmisten kanssa. – Tavoitteet saavutetaan yhteistyöllä. Yksi ihminen ei saa aikaan yhtään mitään, muut on saatava mukaan, Eija sanoo. Hakakarin mukaan HR-organisaation tehtävänä onkin varmistaa, että ihmiset ovat strategiassa mukana.

”Ihmisen arvostaminen ja empatia ovat avainsanoja, jotka työssäni kantavat eteenpäin ja auttavat löytämään ratkaisuja vaikeissakin tilanteissa.”

Eija Hakakarille jatkuva oppinen on merkinnyt jatkuvaa uteliaisuutta – voiko asioita tehdä toisin, tai voiko asioita soveltaa eri toimialoilla. Hän on edelleen kiinnostunut nimenomaan työelämän ilmiöistä – strategia toteutuu ihmisten kautta ja siinä on jatkuvasti opeteltavaa.

” Johtamisen kehittäminen ja oppimisen maailma konkretisoituvat hyvin työpöydälläni ja aina löytyy kollegalta uusi kulma asioihin. Oppiminen on matka, joka alkoi Seminaarinmäeltä ja toivon mukaan on mukana matkassa eteenkin päin.”