Ģ��ֱ��

Rosario Finan mieleen ovat painuneet auditiiviset välähdykset tuntemattoman kielen lauseista Torquayssa, Englannissa, kun hän oli siellä nuorena miehenä kielikurssilla. Selvisi, että kieli oli suomea ja että sen parissa opiskelu toisi tyydytystä Rosarion paloon oppia jotain harvinaista kieltä. Nyt hän on asunut Suomessa yhteensä parisen kymmentä vuotta, ja CV on täyttynyt monipuolisista töistä kielten opettamisen ja opetusjohtamisen parissa.

Vuonna 1997 Rosario Fina tuli kotimaastaan Italiasta Kuopioon ensimmäiselle suomen kielen kurssilleen. Niistä ajoista hänen tiensä on vienyt lukuisien ammatillisten ja henkilökohtaisten vaiheiden kautta Ruoveden yhtenäiskoulun rehtoriksi ja sieltä Helsingin eurooppalaiseen kouluun apulaisrehtoriksi.

Ennen työtään rehtorina kaksinkertainen maisteri Rosario oli jo ehtinyt opettaa italiaa parikymmentä vuotta eri oppilaitoksissa, suurlähetystöissä ja yrityksissä sekä toimia mentorina Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa. Lisäksi hän oli kääntänyt suomalaista kaunokirjallisuutta italiaksi sekä tehnyt käännöksiä Euroopan unionin tarpeisiin.

“Opettamisen ja kouluttamisen jälkeen koen hallinnon ja johtajuustyön intohimokseni – tämä on uusi vaihe urallani.” 

Rosario haluaa päästä kehittämään koulutusta ja vaikuttamaan nuorison kasvun mahdollisuuksiin. Johtamistyön mielekkyyttä lisäävät mahdollisuudet toimia opetushenkilökunnan tukena.

Rosario puhuu mielellään yhteiskuntaan integroitumisesta, verkottumisesta, sosiaalisista suhteista sekä työn hakemisesta ja tekemisestä. Kaikessa tässä on avainasemassa kohdemaan kielen oppiminen. ”Esimerkiksi yliopisto on mikrokosmos. Tieteellisissä yhteisöissä ja isoissa kaupungeissa pärjää hyvin englannilla. Mutta jos et saakaan rahoitusta jatkotutkimuksellesi tai haluat jäädä Suomeen muihin töihin, on oleellista, että hallitset kielen – ymmärrät, puhut ja kirjoitat sitä.”

Rosario kokee integroitumisen kannalta tärkeäksi, että maahan muuttanut tietää, mistä yhteiskunnassa keskustellaan. Lisäksi itsetunnon kannalta on eduksi, että osaa asioida maan virallisella kielellä ja ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu. “Kieltä osaamalla elämäsi ei karsinoidu pieniin ympyröihin ja saat asiasi hoidettua sujuvasti.”

Suomen oppijoihin suhtaudutaan Rosarion kokemuksen mukaan kahtalaisesti. Arkipäiväisissä tilanteissa suomalaiset vaihtavat puhuttavan kielen helposti englanniksi. Toisaalta töitä hakiessa vaaditaan erinomaista suomen kielen taitoa. 

“On ollut hyvä päästä puhumaan suomea arkipäivän tilanteissa. Juuri silloin kieltä on oppinut parhaiten.”

Fina kannustaa kaikkia suomea opiskelevia olemaan luovuttamatta, sillä oppiminen ei aina etene lineaarisesti. Tarvitaan motivaatiota, kannustusta ja hyvää tuuriakin.

Sosiaaliset suhteet ja yksilön tuen Rosario kokee erityisen tärkeiksi. Hän ei tarkoita sosiaalitukia, vaan ihmissuhteita, ammatillisia yhteisöjä ja yhteisöllistä toimintaa myös vapaa-ajalla – sekä esimerkiksi mentorointitoimintaa. Henkilökohtaisen tuen merkitys korostuu uudessa toimintaympäristössä ja ammatillisen itsetunnon kehittymisessä uuden kulttuurin keskellä.

Rosario arvostaa Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutin kouluttajien ja opiskelijoiden välistä yhteishenkeä ja kollegiaalisuutta paljon. Yhteisöltä saatu tuki on tuntunut korvaamattomalle. Erityisen kiitollinen hän on koulutusjohtamisen instituutin johtaja (emeritus) Mika Riskulle, instituutin nykyiselle esimiehelle, yliopistonopettaja Hanna-Kaisa Pekkariselle sekä koulutuspäällikkö Anu Sopaselle. Työssään Fina on huomannut, että Jyväskylän verkostot ulottuvat pitkälle.

”Olen kiitollinen kaikille Jyväskylän yliopiston koulutusjohtamisen opinnoissa kohtaamilleni ihmisille: kollegoille, opiskelukavereille ja kouluttajille. Opinnot Jyväskylässä ovat aina freesi tuulahdus. Siellä tehdään yhdessä, uskotaan yksilöön ja kannustetaan.”

Rosarion kaltaisia, Suomeen aikuisena muuttaneita, suomea toisena kielenä puhuvia ja tänne kotoutuneita rehtoreita on vähän. Tie ei ole ollut suoraviivainen ja kannukset on täytynyt ansaita joka kerta uudelleen. “Oli oleellista, että minuun uskottiin Ruovedellä, vaikka en ole kasvanut suomalaisessa koulujärjestelmässä”, Rosario kiittää.

”Nyt pitäisi vielä saattaa koulutusjohtamisen aineopinnot loppuun, rehtorin paperit minulla jo on”, toteaa kaksinkertainen maisteri Rosario Fina, jatkuvan oppimisen malliesimerkki.