Ģ��ֱ��

Anttikoski siirtyi vuosi sitten valtioneuvoston viestintäjohtajan paikalta SOK:lle markkinoinnista, viestinnästä ja vastuullisuudesta vastaavaksi johtajaksi. ”Heti ekana päivänä Ässäkeskuksessa asteli vastaan vanha opiskelukaveri, jota en ollut nähnyt ehkä 20 vuoteen. Onhan se ollut helpompaa aloittaa vaikka valtiovarainministeriön budjettipäällikön kanssa keskustelut, kun hän on samaa opiskelijajengiä Jyväskylästä.

”JYU:ssa verkostoitumiseen oli äärimmäisen hyvät mahdollisuudet ja sillä on todella iso arvo.”

Opiskelupaikkaa valitessaan Anttikoski koki, ettei Jyväskylälle ollut vaihtoehtoja. Arvi Lindin jalanjäljissä hän haki opiskelemaan suomen kieltä, muttei päässyt sisään. Välivuoden Anttikoski otti talteen Alkio-opistossa suorittaen valtio-opin appron. Seuraavassa hakuerässä hän pyrki opiskelemaan sosiologiaa – edelleen pakit saaden. ”Jyväskylän yliopisto ei halunnut minua!” Anttikoski vitsailee ja nauraa raikuvasti. Seuraavan talven aikana valmistuivat avoimessa yliopistossa valtio-opin cumu sekä journalistiikan approbatur.

Kun opinnot JYU:ssa käynnistyivät 1993, oli pääaineena sosiologia ja seuraavana vuonna toiseksi pääaineeksi nousi journalistiikka. Vaihto-oppilasvuonnaan Tanskan Århusissa keskiössä oli TV-työ, ja työkaluvalikoimaan tarttui tanskan kieli. Jo Kotimaan Katsauksessa työskennellessään Päivi teki valmiiksi gradunsa, joka ammensi hänen käsikirjoittamastaan, kuvaamastaan ja editoimastaan, tanskalaisia EU-vastustajia käsittelevästä dokumentistaan. Tanskassa oli kriittinen, mutta lämmin tapa tehdä töitä.

”He suhtautuivat journalismiin sielulla ja mulla meni pää sekaisin onnesta.”

Suomessa journalistinen koti löytyi MTV:stä, jonne hän jäi töihin 17 vuodeksi. Työ vei Kari Lumikeron ja Mika Tommolan videotoimittamisen opeista MTV:n uutisten uutispäätoimittajaksi. Maikkarin jälkeen Anttikosken ura jatkui Helsingin Sanomien digitaalisista sisällöistä vastaavaksi päätoimittajaksi ja sen jälkeen politiikan keskiöön, viestintäjohtajaksi valtioneuvoston kansliaan – keskelle koronakriisiä. Vuosien varrella vaihtuvat työtehtävät ovat haastaneet oppimaan uutta ja kehittymään.

Esimiestyössään Anttikoski on nähnyt muutoksen rekrytoinneissa. Aikanaan tuntui, että suurin osa toimittajista oli Tampereen yliopiston tiedotusopista valmistuneita. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Jyväskylän yliopiston toimittajapuolelta ja viestinnästä on tapahtunut merkittävä rynnistys näkyville paikoille.

Jyväskylän vuosistaan Anttikoski puhuu lämpimästi. ”Jyväskylän yliopisto oli pedagogisesti erinomainen. Nautin hyvistä luennoitsijoista ja kiinnostavista opinnoista, koin siellä tiettyä rentoutta. Kampuksella oli kotoisuutta ja lämpöä, kun oltiin tiiviisti yhdessä.” Mysi-lempinimen saanut Anttikoski kestitsi Yliopistonkadun kimppakämpässään opiskelukavereita.

”Jyväskylän yliopisto on alueellisesti pieni, mutta akateemisesti suuri. Eri tiedekunnat ja opiskelijajärjestöt olivat paljon tekemisissä toistensa kanssa ja tekivät yhteistyötä. Kaikki tunsivat toisensa. Hirveesti me opiskeltiin ja työt hakattiin vuorotellen mun tietokoneella urakalla valmiiksi.”

Päivi Anttikoski kokee, että on huono antamaan neuvoja kenellekään, sillä jokainen tekee oman elämänsä ja uransa. Silti aiheesta irtoaa pienimuotoinen fiilistely: ”Yliopisto-opinnoista kannattaa ottaa kaikki irti! Voi vaihtaa suuntaa, kokeilla. Vaikka valmistumispaine on kova, siitä huolimatta tietty riskinotto kannattaa – ja kokeileminen avartaa aina. Ja oikeesti: juhlikaa! Pitää muistaa, että on oltava vapaa-aikaa oman yhteisön kanssa ja muistettava juhlia onnistumiset ja epäonnistumiset.”

Lopuksi Anttikoski lähettää terveisiä: Jos tätä juttua lukee joku, jonka kanssa opiskelimme samaan aikaan, niin kiitän! Oli tosi mahtavaa ja hienot vuodet Jyväskylässä. Jyväskylän yliopistolla on aina ollut hyvä maine: ylpeänä kehtaa sanoa opiskelleensa siellä.

”Alumnius on yhdistävä tekijä – on aina kiva tavata täällä toisessa elämässä. Toivon, että aina olisi hetki aikaa jutella tuttujen kanssa, kun nähdään.”