Alumniesittelyssä Tapio Korjus
Tapio Korjus on kotoisin Vehkalahdella. Nuorena hän harrasti hiihtoa, jolla on pitkät perinteet Kymenlaaksossa. Myös isoisä ja isä hiihtivät, sitä kautta Tapio kulki 7-vuotiaasta lähtien hiihtokilpailuissa. Hän ihaili Vehkalahden Veikkojen Marjatta Kajosmaata, joka voitti hiihdossa olympiamitaleja.
Kilpahiihtäjän ura tähtäimessä Tapio Korjus lähti opiskelemaan Vuokatin urheiluopistoon ja Sotkamon urheilulukioon. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1980. Lukion jälkeisiä vaihtoehtoja olivat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta tai Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta. Jyväskylä oli luonteva vaihtoehto monipuolisesti urheilevalle nuorelle miehelle, joka oli kilpaillut 12 eri lajissa.
Hiihto oli selkävaivojen vuoksi vaihtunut keihäänheittoon 19-vuotiaana. – Kesällä kun tuli urheiltua muitakin lajeja, niin keihäs lensi aina automaattisesti hyvin, Korjus kertoo.
Tapio Korjus muistaa Liikunnan rakennuksen ja ympäristön hyvin inspiroivana – liikuntatilat olivat hyvät, opettajat huippunimiä ja Aallon arkkitehtuuri sykähdytti. – Meitä liikunnan opiskelijoita yhdisti, ja muita vähän harmitti, mustat Liikunnan takit, joita ylpeästi kannoimme joka paikassa, Tapio muistelee.
”Liikunnan opiskelijat järjestivät useampana vuonna ns. Liikuntaillan, joka myös televisioitiin. Muistan esiintyneeni ainakin steppi- ja tanhuryhmässä näissä illoissa.”
Jyväskylän yliopisto synnytti Tapio Korjuksessa palon yhdistää opiskelun ja huippu-urheilun. Hyvän valmennuksen ja jatkuvan fyysisen suorituskyvyn mittauksen ansiosta Korjuksen harjoittelu perustui tarkkaan suunnitelmaan, seurantaan ja tieteeseen.
Korjus teki maisteriopintojen lopputyön keihäänheiton biomekaniikasta. Pro gradussaan hän tutki, kuinka vahvistetaan heitossa tarvittavaa tekniikkaa ja fyysisiä ominaisuuksia. Aineistoa Korjus hankki tutkimalla keihään lähtökulmia ja -nopeuksia sähköisen heittoportin avulla ja mittasi laboratorio-oloissa mm. sähköistä lihasaktiivisuutta. – Sellainen kilpailuetu minulla oli muihin sen ajan heittäjiin, Korjus toteaa.
”Olympiakulta pohjustettiin yliopiston lukusalissa ja mittauslaboratoriossa. Mittausten ja niistä tehtyjen päätelmien perusteella osasimme valmentajani Leo Pusan kanssa kohdistaa harjoittelun juuri oikeisiin asioihin.”
Kehitys alkoi näkyä tuloksissa: neljä vuotta myöhemmin Korjus heitti jo lähelle yhdeksääkymmentä metriä. Vuonna 1987 hän voitti ensimmäisen miesten Suomen mestaruuden. Välissä vaihtui myös keihäsmalli.
Olympiavuonna 1988 hän valmistui liikuntatieteiden maisteriksi ja työskenteli liikunnanopettajana Lapuan lukiossa. Korjus oli vuoden aikana parantanut uuden keihäsmallin ennätystään peräti seitsemän metriä. Olympiafinaalissa hän heitti viimeisellä heitolla voittoheiton. Se oli myös koko kisan viimeinen heitto.
”Olin 10-vuotiaasta asti harjoitellut viimeistä heittoa. Työnsin yksin kuulaa ja esitin vuoron perään sen ajan huipputyöntäjiä. Heidän piti aina parantaa tulosta viimeisellä kierroksella. Tätä jatkoin myös omassa harjoittelussani myöhemmin.”
Urheilu-uransa Tapio Korjus lopetti seuraavana vuonna. Siitä lähtien, jo yli 30 vuoden ajan, hän on ollut Kuortaneen urheiluopiston toiminnassa mukana. Nyt hän työskentelee opiston rehtorina. Yhteys Jyväskylän yliopistoon on säilynyt tiiviinä. Korjus valittiin yliopiston vuoden alumniksi vuonna 2000.
Tapio Korjus on mukana tiiviisti huippu-urheilun kehitystyössä ja luottamustehtävissä. Hän on ollut Suomen urheiluliiton johtotehtävissä sekä valtion liikuntaneuvoston puheenjohtajana. Tällä hetkellä Tapio Korjus on Kilpa- ja huippu-urheilukeskuksen (KIHU) hallituksen puheenjohtaja. Korjus näkee KIHU:lla erityisen merkittävä tehtävän lajien valmennuksen kehittäjänä sekä asiantuntijatoiminnan, kilpailuetua hakevan tutkimustiedon ja uusien innovaatioiden tuottajana.
”Tutkimus on osa huippu-urheilua. En olisi olympiavoittaja ilman tieteellistä tutkimusta.”
