Ģ��ֱ��

Oli siis lähellä, ettei Marko Vuoriheimosta tullut muusikon sijaan urheilijaa tai liikunnanopettajaa. Hän oli harrastanut 8-vuotiaasta aktiivisesti yleisurheilua ja jääkiekkoa sekä salibandya treenaten korkealla tasolla. Urheilua rakastavana hän opiskeli liikunnanohjaajaksi ja keskittyi erityisesti pienien lasten ohjaamiseen. – Yritin sen jälkeen hakea liikuntatieteelliseen, mutten voinut hakea, koska minulla ei ollut lukionpapereita, Marko kertaa opiskelupolkuaan.

Marko oli työskennellyt lasten kesäleireillä ja huomannut, kuinka mukavaa oli jakaa omia kokemuksia lasten kanssa sekä toimia roolimallina. – Kaikilla lapsilla ei ollut samanlaista kasvuympäristöä mitä minulla oli. Olin syntynyt viittomakieliseen perheeseen, jossa vanhempani ja veljeni ovat myös viittomakielisiä kuuroja, Marko kertoo. Perhe oli käynyt yhdessä eri tapahtumissa Suomessa ja maailmalla, joissa osallistujat ovat pelkästään viittomakielisiä kuuroja. – Sain kieli- ja kulttuuri-identiteettiruiskun suoraan verisuoneen heti syntymästä lähtien.

Marko tiesi, että opettajan työn kautta hän voisi jakaa kieleen ja kulttuuriin liittyvää rikkautta lapsille, jotka eivät välttämättä kotonaan saaneet kokea samankaltaisia kokemuksia.

”Huomasin, että Jyväskylän OKL perustaa uuden viittomakielisen luokanopettajakoulutuksen ja tajusin, että jos pääsen sisään, niin voisin ehkä sisäisellä siirrolla päästä liikuntatieteeseen myöhemmin, mutta jäinkin OKL:n tielle loppuun asti, sillä sieltä pystyin laajentaa osaamistani enemmän. Liikunnanohjaajan paperit olivat jo muutenkin taskussani.”

Opiskeluajoista Markon mieleen ovat jääneet opiskelijoiden tapahtumat, kuten approt ja goomit. Myös monet myöhäiset illanistujaiset (lukupiirit yms.), jotka eivät kuitenkaan aina olleet mukavinta tekemistä. – Muistan, että minua silloin potutti istua myöhään, kun voisin olla treenaamassa lätkää, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että se oli arvokasta, Marko kertoo.

Yliopistosta löytyi Markolle sopiva tapa oppimisentapa, johon kuului tiedonjakoa, väittelyä ja kokemuksien vaihtamista. – Muistan myös muutamia luentoja, jossa pääsin vääntämään professoreiden kanssa. Eräs professori oli yli sadan opiskelijan edessä luokitellut kuurot mielestäni väärään lokeroon, niinpä marssin protestiksi pois salista kesken luennon, Marko nauraa.

”Ai vitsi, kun kaipaan taas opiskeluaikaa!! Vaikka gradun tekeminen oli hirveetä sekä tilastotieteen kokeet, mutta kyl mä menisin uudestaan!

Marko Vuoriheimo oli alkanut kääntää erilaisia biisejä viittomakielelle jo yläasteella, mutta hän kertoo ymmärtäneensä vasta yliopistossa, että kädet muodostavat kielen. Ensimmäisen live-keikkansa Marko sai juuri opiskeluvuosinaan. Jyväskylässä järjestettiin Kulttuuri goes kapakka -tapahtuma, johon pyydettiin mukaan myös kuuroja opiskelijoita. Marko opetti kuuroja kavereitaan viittomaan kertosäkeen ja niin he menivät ”räppäämään” baariin.

Valmistumisen jälkeen Marko työskenteli muutaman vuoden opettajana, mutta musiikki vei miehen mennessään. Yliopistokoulutuksesta on kuitenkin ollut monenlaista hyötyä uran varrella. – Tein paljon eri kielitieteen opintoja liittyen viittomakieleen ja kulttuuria käsiteltiin myös perin pohjin. Opinnot ovat auttanut minua riimien kirjoittamisessa ja viittomakielelle kääntämisessä niin, että ne oikeasti rimmaavat myös viittomakielelle, Marko kertoo.

Nykyään Marko luennoi sekä toteuttaa paljon työpajoja, joten pedagoginen osaaminen auttaa paljon mm. suunnittelutyöhön, kohderyhmien huomioimiseen sekä esitystapaan. Toki pitkä kokemus auttaa myös paljon.

”Minulla on myös noin 25 työntekijää yrityksessäni, he ovat viittomakielen tulkkeja. OKL:ssa opiskelin pääaineena viittomakielen lingvistiikkaa ja se on edelleen erittäin hyödyllistä.”

Vuonna 2010 Vuoriheimo nimitettiin ulkoministeriön erityisedustajaksi. Nimityksen myötä hän on kiertänyt ympäri maailmaa esiintymässä ja puhumassa vammaisten ja vähemmistöjen oikeuksista. Hän on ollut puhumassa mm. YK:n päämajassa sekä Suomen lähetystöissä eri mantereilla.

”Teen paljon työtä ihmisoikeuden ja saavutettavuuden sekä tasa-arvon puolesta. Yliopisto-opinnot ovat auttaneet minua näkemään maailmaa laajemmin ja syvemmin.”

Marko rohkaisee uusia yliopisto-opiskelijoita ottamaan kaiken irti opiskeluajasta, sillä opittuja tietoja ja taitoja voi hyödyntää koko loppuelämän ajan. – 4–6 vuotta eteenpäin katsottuna tuntuu pitkältä ajalta, mutta loppujen lopuksi se on yllättävän lyhyt jakso ihmisen elämässä. Silti se on hyvin merkityksellinen, Marko toteaa.

”Kaikista tärkeintä on nauttia elämästä opiskeluaikana. Itse kävin reippaasti eri juhlissa, opiskelin ja treenasin urheilua joka päivä. Ei ollut lapsia silloin, että kaikki oli niin helppoa. En sitä silloin tajunnut kuin nyt vasta kun on 3 yritystä ja 3 lasta kotona. ”