Ģ��ֱ��

Emeritusprofessori Hannu Tervon suvusta löytyy yliopistolaisia peräti viidestä sukupolvesta. Erityiseksi ketjun tekee myös se, että Tervon suvun tarinassa kiteytyy Jyväskylän vetovoima: suvun jäsenet ovat tulleet Jyväskylään eri puolilta Suomea: Sotkamosta 1870-luvulla, Helsingistä 1910-luvulla, Imatralta 1940-luvulla, Vaasasta 1970-luvulla ja - lopulta – Jyväskylästä 2000-luvulla. - Suvun perinne ei ollut kenelläkään mielessä heidän valitessaan Jyväskylää opiskelupaikakseen, Tervo kertoo. Jyväskylä on vain ollut erinomainen vaihtoehto kaikkina aikoina!

Ensimmäisenä saapui Hannun isoisän isä Jussi Pekka Tervo seminaariin vuonna 1873. Pienen talon ja suuren perheen poika lähti Sotkamosta kohti Sisä-Suomea palavan edistyksen halun ajamana. Ensimmäisen suomenkielisen opettajaseminaarin käytyään Jussi Pekka toimi 43 vuotta opettajana Nokialla. Hän oli mukana kaikessa ja opettajana monipuolinen. 

 ”Tämä iloinen, laulava ja leikkisä Kainuun mies mm. toi mukanaan pohjoisesta pitäjän ensimmäisen suksiparin, hiihti ja laski mäkiä niin, että parta hulmusi, ja oppilaat perässä. ”

Opettajaseminaareissa ylimääräisistä (ylioppilas-) luokista käytettiin nimitystä hospitanttiluokat. Helsingissä kuusi luokkaa yhteiskoulua käynyt 22-vuotias Hilkka Rissanen, Hannu Tervon isoäiti, saapui hospitoimaan Jyväskylän seminaariin vuonna 1911 ja valmistui kansakoulun opettajaksi. Perheen perustaminen ja lasten kasvattaminen siirsi hänet pois opettajan tehtävistä moneksi vuodeksi. Sittemmin hän toimi Inkeroisten yhteiskoulun tyttöjen voimistelun, piirustuksen ja kuvaamataidon tuntiopettajana, Hannu kertaa isoäitinsä vaiheita. 

Hilkan nuorimmainen, Tuija Ranta saapui Imatralta kansakoulunopettajan oppiin Jyväskylään vuonna 1943. Jyväskylässä vireillä ollut yliopistohaave oli ottanut monta askelta eteenpäin, kun seminaari oli muutettu Kasvatusopilliseksi korkeakouluksi 1934.  Opettajauran Tuija loi Vaasassa, jonne hän muutti Turengin pestin aikana löytyneen miehensä kanssa 1949. 1950-luvun loppupuolella valmistunut Vaasan Hietalahden koulu sai hänestä tunnollisen ja pidetyn opettajan.

”Tuija kunnostautui erityisesti kolmansien ja neljänsien luokkien opettajana valmentaen sadat ja taas sadat oppilaat oppikouluun.”

Hannu Tervo, Tuijan poika, pohti puolestaan elämänvalintojaan ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen Vaasassa vuonna 1971. Jyväskylän ylioppilaslehden abi-numero onnistui vakuuttamaan, että hänelle ihka tuntematon Jyväskylä voisi olla mukava opiskelupaikka. Niin hän pyrki ja pääsi Kasvatus- ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan lukemaan tilastotiedettä ja kansantaloustiedettä.

Sukupolven aikana sekä kaupunki että korkeakoulu olivat kasvaneet vauhdilla. Monialaiseksi kehittynyt Kasvatusopillinen korkeakoulu sai virallistettua yliopiston arvon 1966. Jyväskylän ehdottomaksi vahvuudeksi oli muodostunut opiskelijavaltaisuus, joka toi hyvää sykettä kaupunkiin. Opiskelijoiden suuri määrä on näihin päivin saakka kasvattanut tunnettuutta yliopiston yhteisöllisestä, arvostavasta ja innostavasta ilmapiiristä, jonka turvin opiskelijat kehittyvät huippuosaajiksi.

”1970-luvun alun ylioppilaselämä oli hauskanpitoa, politikointia ja opiskelua. Osakuntien järjestämät illat tansseineen olivat vielä hengissä. “Mies ja ääni” - iskulause kaikui mielenosoituksissa. Tutkinnonuudistusta tehtiin FYTT-hengessä.”

Hannu Tervo sijoittui yhä laajenevan yliopiston palvelukseen. Jo opiskeluaikana syntynyt tavoite, asettua vireään Jyväskylään toteutui. Kasvava perhe oli kuvioissa mukana. Tohtorin tutkinnon ja muun pätevöitymisen jälkeen hän sai vakaannutettua asemansa myös työelämässä: yliopiston professuuri kehittyvällä taloustieteellisellä alalla.

2000-luvun taitteessa Hannun tytär Saara Tervo haki opintoihinsa suuntaa. Au pair-vuosi Pariisissa kirkastutti ajatuksia: kasvatustieteelliset opinnot voisivat olla niitä omia. Erityispedagogiikka kiinnosti erityisesti. Hän olisi halunnut opiskelemaan muualle, pois kotikaupungista, mutta Jyväskylän kasvatustieteiden taso vakuutti. Kun Saara kovan karsinnan jälkeen pääsi aloittamaan erityispedagogiikan opinnot Jyväskylässä, sitten sinne mentiin ja oikealta valinta tuntui. Tällä hetkellä hän työskentelee erityisopettajan tehtävissä Laukaassa. 

”Saaran lukioikäinen tytär jo pohtii tulevaisuuden vaihtoehtoja, joihin kuuluvat myös kasvatustieteet. Nähtäväksi jää, saapuuko jo kuudes sukupolvi kampukselle.”