Sivusuuntaankin otetut askeleet voivat viedä kohti päämäärää
Hei opiskelija, hei alumni! Muistatko mitä ajattelit valitsemastasi alasta tai oppiaineesta, kun aloitit opinnot? Vahvistuiko uskosi opintojen myötä siihen, että olet omalla alallasi? Vai osoittautuiko opinahjo joksikin muuksi, kuin mitä olit siitä aiemmin kuvitellut? Entä mitä sitten teit, jatkoitko opintoja vai vaihdoitko suuntaa? Kerron tässä oman tarinani siitä, mitä minä tein ja miksi joskus kannattaa seurata sivupolkuja ja kuunnella intuitiotakin.
Tukevasti valitulla väylällä – vaan onko suunta oikea?
Muistan kirkkaasti opintojeni alun Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Kaikki oli uutta ja hienoa, ja suunnitelmani ennen muuta selkeät. Odottamani yritystaloustieteen opinnot käynnistyivät mukavasti ja tarkoitukseni oli opiskella johtamista pääaineenani. Jokin sai minut yllätykseksi itsellenikin kuitenkin katselemaan toistuvasti muiden tiedekuntien suuntaan ja tarkastelemaan niiden opintotarjontaa.
Vähitellen tunnustin itselleni, että vaikka johtaminen oli (ja edelleen on) varsin kiinnostava oppiaine, johtamisen opintojen tuntuma ja koko tiedekunnan tunnelma oli jotakin muuta, kuin olin odottanut tai osannut kuvitella. Tai ehkä minä olin toisenlainen, kuin olin kuvitellut – en ole varma. Vaikka opinnot etenivät hyvin, tuntui, kuin jotakin olisi puuttunut.
Uusia näkymiä horisontissa
Kun tuli aika valita sivuaineita, huomioni kiinnittyi yhteiskuntatieteisiin. Tarjolla oli paljon muutakin kiinnostavaa, mutta oppiaine, joka tuntui ulottuvan kaiken minua kiinnostavan alueelle, oli sosiologia.
Rakastuin päätä pahkaa. Ahmin klassikoita, joiden teoksista löytyi mielestäni ratkaisu lähes kaikkiin maailman ongelmiin. Pierre Bourdieu’n, Michel Foucault’n ja Georg Simmelin tekstit lähentelivät mielestäni neroutta. Tuntui, kuin olisin löytänyt tien kotiin. Kun kerroin kauppatieteilijäkavereille jättäväni johtamisen opinnot ja vaihtavani pääaineen sosiologiaan, he kyselivät naureskellen, olenko tosissani. Joku heistä piti minua taivaanrannan maalarina, toinen näki minun heittävän hienon tilaisuuden hukkaan. Lähipiirissäni ei oikein ymmärretty mitä sosiologia edes on, saati mitä voisin tehdä työkseni, kun joskus vuosien päästä valmistun.
Jos totta puhutaan, en minäkään varsinaisesti silloin tiennyt, vaikka tunteen palolla ja parhaani mukaan Suurta Rakkauttani puolustin. Olin kuitenkin täydellisen varma siitä, että sosiologia oli minulle Se Oikea.
Katse tarkentuu, päämäärä kirkastuu
Pääaineen vaihtamisen jälkeen opinnot sujuivat aiempaa vauhdikkaammin. Valtava innostukseni kiritti tekemistäni selvästi. Ennen pitkää huomasin työstäväni antaumuksella jo graduani, minkä jälkeen valmistuinkin pian yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Aikaa mutkittelevalla matkalla kului nelisen vuotta.
En ole joutunut katumaan hyppyä uudelle polulle, pois kauppatieteilijöiden kelkasta. Päinvastoin: minusta tuntuu, että sivupolku vei minut juuri siihen suuntaan, jota kohti minun olisi alun perin kuulunut kulkea. Olen iloinen siitä, että uskalsin katsella ympärilleni ja kuunnella tuntemuksiani. Ne ovat kuljettaneet minut moniin mielenkiintoisiin seikkailuihin myös työelämässä, ja matka jatkuu edelleen. Sosiologia nimittäin johdatti minut toisenkin suuren rakkauteni eli viestinnän ääreen.
Jälkikäteen on ollut helppo nähdä, että viestintä on tavalla tai toisella kulkenut matkassani koko ajan. Viitteitä viestinnästä on tipahdellut eteeni tuon tuosta jo kauan ennen kuin olen ollut sosiologi tai viestijä. Olen käytännössä aina ollut kiinnostunut siitä, miten kertomisen ja puhumisen tavat muovaavat toimintaamme ja ajatteluamme. Opinnoissani liitin journalistiikan sivuaineopinnot sosiologian tutkintoon, ja kandidaatin tutkielma sekä myös graduni kiinnittyivät sosiologian teorioiden kautta viestintään ja mediaan. Sosiologian kautta katseeni toisin sanoen tarkentui viestinnän alaan.
Mitä matkallani opin?
Oman polun kulkeminen ja pääväylältä poikkeaminen on opettanut uskomaan, että jos jokin tuntemus on vahva, on yksinomaan viisasta katsoa, mitä tuntemuksen taakse kätkeytyy. Kaikille sivupoluille ei kannata tai voi harhautua, onhan resurssitkin toki huomioitava. Mutta palkinto voi odottaa rohkeaa ja uteliasta kulkijaa, tai mikä parasta, matka voi olla palkinto jo itsessään.
Ehkä sinä, jo opintosi aloittanut tai tulevaa vasta suunnitteleva, voisit pohtia pienen hetken myös seuraavaa.
On selvää, että valitset tulevaisuutesi suunnan nykyisten tietojesi perusteella. Mutta se, mitä tiedät nyt, on todennäköisesti jotakin muuta tai vähemmän, kuin mitä tiedät ja tunnet jonkin ajan kuluttua. Tästä syystä tiedon ja ymmärryksen kasvaessa tai tuntemusten vahvistuessa ei ole väärin piirtää karttaan erilaisia polkuja ennalta suunniteltujen tai valmiiden väylien viereen. Nämä sivupolut eivät välttämättä ole nopeimpia reittejä päämäärääsi – mutta ne voivat olla sitäkin, kuten minun tapauksessani. Aito innostus ja kiinnostus vievät kohti tavoitteita, vaikka et sitä heti tai joka hetki tiedostaisi.
Lopuksi vielä häpeämätön ja henkilökohtainen sosiologian ylistys. Sosiologian opinnot kehittivät ajatteluani ja avarsivat ymmärrystäni maailmasta. Samasta syystä näen nyt, että sosiologia on erinomainen pohja melkeinpä mille tahansa opinahjolle tai työelämän alueelle. Sosiologia auttaa ymmärtämään ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskuntien toimintaa sekä sitä, miten yhteistä todellisuutta rakennetaan. En edelleenkään keksi mikä voisi olla tätä kiinnostavampaa.
Pia Pihlainen
Pia Pihlainen on viestinnän generalisti, työmyyrä, some-intoilija ja päivätyönään viestinnän asiantuntija. Hän on työskennellyt tutkijana, tiedottajana ja erilaisissa viestinnän tehtävissä muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, lapsiasiavaltuutetun toimistossa, Kelalla ja valtioneuvoston kansliassa.
