Ģ��ֱ��

Kun 2005 valmistuin Turun yliopistosta folkloristiikka pääaineenani, en osannut aavistaa, että vielä olisi toinen vastaavankaltainen savotta vastaan. Näin tapahtuikin ja 2016 valmistuin tuplamaisteriksi Jyväskylästä museologiasta. Kuinka nämä opinnot ja lisäksi pari muutakin tutkintoa ovat avanneet tien Koripallomuseon toiminnanjohtajaksi ja alumnikoordinaattoriksi lajin parissa – siihen avaan tässä kirjoituksessa polkuani.

Käännän katseen 1990-luvun puoliväliin, jolloin hain Jyväskylään lukemaan psykologiaa. En päässyt, koska tilastomatematiikka ei todellakaan jäänyt päähäni. Ajatus psykologiasta kyti ja päätin hakea jonkin ”helpon” väylän kautta sisään yliopistoon ja vaihtaisin pääaineen myöhemmin. Löysin folkloristiikan, jota tietosanakirjasta tavattuani mielsin mielenkiintoiseksi aineeksi. Hain samana vuonna Jyväskylään lukemaan etnologiaa ja Turkuun folkoristiikkaa. Turku ymmärsi tässä vaiheessa hyvän päälle.

Turussa opintojen myötä suoritin arkistonhoitotutkinnon ja valmistuttuani täydensin vielä museologian sivuaineella kokonaisuutta. Graduni ”folkissa” käsitteli taikauskoa kilpaurheilussa. Pitkä harrastusura ja muutaman vuoden jopa päätoimisena työskentely koripalloseurassa (Lahden ja Turun NMKY), sekä opintotausta, avasivat minulle mahdollisuuden työskennellä Kotkassa 2008 käynnistyneessä Koripallomuseo-projektissa. Aloitin työt projektin parissa 2009 ja vielä jatkuu…

Alkuvaiheessa Koripallomuseon toiminta oli varsin perinteistä kokoelman kartutusta ja hoitoa, sekä näyttelystä vastaamista. Pikkuhiljaa aloin hyödyntää yhä enemmän somea, lajikontaktejani ja lennokkaita ajatuksiani, joista ei ole ollut puutetta. Resursseista puutetta on ollut sitäkin enemmän ja se on vaatinut uudenlaista lähestymistapaa – yhteisön mukaantuloa avuksi.

Olemme muutaman läheisen ja koripallosydämisen ihmisen kanssa muutaman vuoden ajan käynnistäneet lajin pariin alumnitoimintaa. On yritetty, erehdytty ja opittu. Vuosi sitten oli virallisen startin aika ja samalla toiminnan yksi kulmakivi, Kentältä johtajuuteen -mentoriohjelma, käynnistettiin tukemaan nuoria mm. urasuunnittelussa ja työelämään siirtymisessä.

Tätä ennen oli kuitenkin syytä lisätä omaa osaamista. Museoala vaatii erikoisammattitaitoa, jota päätin lisätä hakeutumalla Jyväskylän yliopistoon museologiaa lukemaan. Se vankisti osaamista ja ymmärrystä museokentällä, mutta samalla loi verkostoa itselleni kollegoiden joukossa. Graduni liittyi sosiaalisen median käyttöön museoalalla.

Työskentelin tuolloin, kuten yhäkin, ainoana työntekijänä instituutiossamme. Se on asettanut isot haasteet omalle osaamiselle valtavan laajalta kentältä, koska ilman aktiivista monialaosaajan panosta museomme olisi jo kuihtunut pois. Tarvitsin ymmärrystä lisää tuotteistamisessa ja opiskelin itselleni Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon, joka avasi ymmärrystäni brändäyksestä ja palvelumuotoilusta. Näihin sain upeasti apua lajin parissa toimivilta huippuammattilaisilta.

Alumniverkostomme on laajentunut ja aktivoitunut. Vaikka olen ollut valmentajana noin 20 vuoden ajan ja käynnistämässä alumnitoimintaa koripallossa peilaten sitä osin Turun ja Jyväskylän alumniuteeni, koin etten ole vielä riittävän osaava palvelemaan koripalloyhteisöä. Tästä syystä nähtyäni mahdollisuuden opiskella Johtamisen erikoisammattitutkinnon, joka on erityisesti räätälöity kansalaistoimijoiden johtamiseen hyppäsin jälleen pari kuukautta sitten koulun penkille innosta puhkuen. Sain myös opintoihini yhteisöstämme huippumentorin, joka auttaa käsittelemään niin työ- kuin opintoasioita ulkopuolisen silmin, raudanlujalla kokemuksella. Oppisopimuksena tehtävä työ palvelee kokonaisuudessaan alumnitoiminnan kehittämistä.

Kuten edellä käy ilmi on museotyö varsinaista monialaosaamista minun kohdallani. Vastuuta ei voi ohjata toisille, joten on itse osattava tai ainakin yritettävä. Se luo myös vivahteikkuuden kautta todella eteenpäin työntävän työskentely- ja samalla oppimisympäristön. Toiseksi kuvaisin omaa museotyötäni verkostoitumisen paratiisiksi, jolta museotyö ei aina välttämättä ensivaikutelmana kuulosta. Työssäni tapaan valtavan määrän mielenkiintoisia ihmisiä eri ammateista ja yhteiskunnan osa-alueilta. Ihmiset ja yhteisö on se voimavara, joka minua motivoi tekemään parastani.

Seuraan suurella mielenkiinnolla opinahjojeni alumnitoimintoja ja niiden kehittymistä. Toisten auttaminen on keskiössä suurella osalla mukanaolijoita, mutta toiset haluavat vain kuulua yhteisöön ja sekin on tärkeä ihmisyyden yhden perustarpeen tyydyttäjä. Omasta puolestani mielelläni autan, jos joku uskoo minulta saavansa tukea opiskeluihin tai työelämään liittyen.