Ä¢¹½Ö±²¥

JYU.Well järjesti 14.5.2024 käsitetyöpajan aiheesta ’vuorovaikutus’. Pieni mutta innokas joukko kokoontui keskustelemaan tuoden esille omia näkökulmiaan, kuunnellen toisiaan ja lisäten omaa ymmärrystään aiheesta – kaiken kaikkiaan hyvin toimivassa vuorovaikutuksessa. Jos sinulla on aiheeseen lisättävää, ota yhteyttä alaosan yhteystietojen kautta. Muokaamme ja lisäämme mielellämme näkökulmia sekä linkkivinkkejä ja kirjallisuutta tähän tiivistelmään.

Mitä vuorovaikutuksella tarkoitetaan?

Vuorovaikutus on yleinen termi niin arkikielessä kuin tieteessäkin. Yhtä sovittua määritelmää ei vuorovaikutukselle kuitenkaan ole. Yleensä se mitä vuorovaikutuksella kulloinkin tarkoitetaan, määrittyy sen tulokulman mukaan, josta kyseessä olevaa vuorovaikutusilmiötä tarkastellaan. Yleisemmälläkin tasolla tulokulmia on useita, sillä käsitetyöpajan keskustelussa todettiin vuorovaikutusta tapahtuvan paitsi ihmisten välillä myös asioiden välillä (esimerkiksi fysikaaliset ilmiöt) ja ihmisten ja asioiden välillä (esimerkiksi ihmisen ja rakennetun ympäristön vuorovaikutus, digitaalinen vuorovaikutus). Yhteisinä piirteinä kaikille näille todettiin olevan ilmiössä mukana olevien tekijöiden välinen kaksisuuntaisuus ja mahdollisuus saada jotain muutosta aikaan. 

Keskustelussa myös todettiin, että joissain tilanteissa voi olla vaikea erottaa, milloin kyseessä on viestintä tai kommunikointi ja milloin vuorovaikutus: miten kahdensuuntaisuutta ja muutosta voidaan todentaa, kuinka ajallinen ulottuvuus tulisi huomioida ja onko esimerkiksi tekoälyavusteissa lääkärichatissä asioimisessa kyse vuorovaikutuksesta. Viestinnän ja kommunikaation lisäksi muiksi vuorovaikutuksen lähikäsitteiksi mainittiin ’one-way / two-way communication’, ’interactivity’, ’social and emotional learning’ (prosessi) ja ’social interaction’.

Kuinka vuorovaikutus ilmenee ja miksi vuorovaikutuksen onnistuminen on tärkeää?

Vuorovaikutuksen laatu heijastuu ilmapiirin. Toimiva vuorovaikutus luo turvallista ilmapiiriä, joka ilmenee dialogisuutena. Dialogisuus taas mahdollistaa ymmärryksen lisääntymisen. Vuorovaikutus voidaan siten nähdä välineenä pyrkiessä erilaisiin asioihin, mutta se voi olla myös tavoite itsessään. Vuorovaikutuksella todettiin olevan merkittävää roolia esimerkiksi kaikessa opetus- ja valmennustoiminnassa sekä markkinoinnissa, viestinnässä ja työhyvinvoinnissa. Esimerkiksi opetuksen kontekstissa hyvä vuorovaikutus ilmenee turvallisena ilmapiirinä, mikä mahdollistaa oppimisen. Oppimistulosten onkin havaittu parantuneen kouluissa, joissa on opetettu tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Vuorovaikutuksen voidaan nähdä olevan oleellista myös demokratian toteutumiselle. 

Mitä vuorovaikutuksessa onnistuminen edellyttää?

Keskeisenä edellytyksenä vuorovaikutuksen onnistumiselle nähtiin eläytyvä kuuntelu, joka edesauttaa empatian kokemista. Vuorovaikutustilanteiden onnistuminen vaatii osaamista, mutta vuorovaikutustaitojen osaamisessa on lähtökohtaisesti yksilöllisiä eroja. Vuorovaikutustaitoja voi kuitenkin opetella. Keskeistä ovat arvostus ja vastuunotto muista. On tutkittu, että kouluympäristössä vuorovaikutustaitoja voidaan kehittää kouluttamalla opettajia ja muuta henkilöstöä. Jotta vuorovaikutuksen keinoin voidaan tukea oppimista pysyvästi, olisi koulutuksia järjestettävä säännöllisesti, sillä henkilöstön vaihtuvuus on oppilaitoksissa tyypillisesti melko suurta. 

Vuorovaikutuksen tutkiminen

Vuorovaikutustilanteet ovat myös tutkimuskohteita ja niiden tutkimiseen on monia menetelmiä, esimerkiksi liittyen keskustelun ja tekstin analysointiin. Käsitetyöpajassa todettiin, että tarvittavien lupien ja suostumusten hankkiminen voi olla haastavaa tutkimusta tehdessä. Näin on esimerkiksi tutkittaessa ryhmätilanteita, sillä mikäli suostumusta ei ole saatu kaikilta ryhmän jäseniltä, ei aineistonkeruuta ryhmässä tapahtuvista vuorovaikutustilanteista voida tehdä. Yksilökohtaisesti vuorovaikutustilanteiden onnistumista voidaan tarkastella esimerkiksi arvioimalla sitä, onko henkilö kokenut vuorovaikutustilanteen turvalliseksi ja arvostavaksi sekä kokenut tulleensa siinä kuulluksi. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi mittareita, jotka arvioivat itsemääräämisteorian (Ryan & Deci 2000) keskeisiä osa-alueita eli yhteenkuuluvuuden tunnetta, autonomian tunnetta ja pystyvyyden kokemusta. 

Aiheeseen liittyiä linkkejä ja kirjallisuutta

Rovio, E., Lintunen, T. & Salmi, O. (2009). Ryhmäilmiöt liikunnassa. Helsinki: Liikuntatieteellinen seura 2009.

Ryan, R. M. & Deci, E. L. (2000). Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, 55(1), 68–78.

Käsitepankki (JYU.Well käsitetyöpajojen tuloksia)

Tämä ja muut käsitetyöpajojen tiivistelmät on tallennettu JYU.Well kotisivulle käsitepankki -osioon.

Työpajat ovat tilaisuudessa läsnäolleiden pohdintoja. Kaikkiin käsitepankin teksteihin ja lähteisiin voi ehdottaa muokkauksia tai lisäyksiä työpajoja vetäville JYU.Well tutkijatohtoreille: Kaisa Koivunen (kaisa.m.koivunen@jyu.fi), Anu Sirola (anu.r.s.sirola@jyu.fi) ja Kirsi Keskinen (kirsi.e.keskinen@jyu.fi)

Tulevien käsitetyöpajojen aiheiksi voi myös tehdä esityksiä osoitteeseen: jyu.well@jyu.fi