Ä¢¹½Ö±²¥

JYU.Well hyvinvoinnin tutkimuksen yhteisö järjesti yhtestyössä hyvinvoinnin ja terveyden tutkijaverkoston (HYTTI) kanssa tiistaina 20.9.2024 käsitetyöpajan, jonka aiheena oli kulttuurihyvinvointi

Kulttuurihyvinvoinnilla viitataan mm. koettuun tai mitattuun, kulttuuritoiminnan tai sille altistumisen välityksellä syntyvään hyvinvointiin yksilössä, yhteisössä tai yhteiskunnassa. Kulttuuriksi voidaan laajimmillaan laskea kaikki inhimillinen toiminta, josta taas hyvinvointitutkimus tunnistaa lukuisia subjektiivisia ja objektiivisia hyvinvoinnin tasoja. Niinpä käsissämme on hyvin monitahoinen käsite. Kulttuurihyvinvoinnin käsitetyöpajassa (20.9.2024) pureskelimme aihetta usean eri tieteenalan, kuten kasvatustieteen, museologian, gerontologian, musiikkitieteen ja historian edustajien näkökulmista.

Kulttuurihyvinvointi kansainvälisessä ja suomalaisessa keskustelussa

Pohdimme kulttuurihyvinvoinnin käsitteen ja ymmärryksen kieli- ja kulttuurisidonnaisuutta. Englanninkielinen käännös/vastine cultural wellbeing tuntuu painottavan kansainvälisessä kirjallisuudessa kulttuurienvälisyyttä ja mm. vähemmistöjä, eikä siten tavoita suomalaista kulttuurihyvinvoinnin käsitteen monimuotoisuutta. Sanayhdistelmät arts and health, arts and wellbeing, creative wellbeing ja participation in cultural/arts activities saavat enemmän hakemaamme vastakaikua englanninkielisessä kirjallisuudessa, joskin ne johdattavat käsitteen merkitystä taiteen suuntaan. Taidetoimintaan rajautuminen tuntui kuitenkin keskustelussamme liian ahtaalta kehykseltä. Keskustelussa koimme keskeiseksi sisällyttää kulttuurihyvinvointiin myös arjen pienet kulttuuriteot, kulttuurin tasa-arvoisen saavutettavuuden, osallisuuden ja positiivisen kulttuurille altistumisen. Kulttuurihyvinvointia voidaan saavuttaa ja tuottaa kaikissa elämänvaiheissa varhaiskasvatuksesta työhyvinvoinnin kautta eläkepäiviin.

Politiikasta kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin

Tekemiemme huomioiden mukaan kulttuurihyvinvoinnin kieli ja käsitteet ovat tulleet osaksi poliittista päätöksentekoa, ja yhteys kulttuurin ja hyvinvoinnin välillä on monitieteellisesti osoitettu. Tekojen ja asenteiden jalkautuminen, rahoituksen takaaminen sekä ilmiötä valaisevan tutkimuksen monipuolistuminen ovat vielä kokemuksemme mukaan puolimatkassa. Yksilön subjektiivisten kokemusten ja kulttuurisuhteen tutkiminen ja toisaalta vaikutusten määrällinen mittaaminen esim. kansanterveyden tasolla ovat kulttuurihyvinvoinnin ymmärtämisen ja todentamisen eri puolia, jotka toivoaksemme eivät ole toisiaan poissulkevia. Kokemuksellisia mittareita kehitetään toivottavasti jatkossa lisää.

Totesimme myös, etteivät kulttuurin hyvinvointivaikutukset ole automaatio. Instituutioiden taholta tarvittaneen rahan ja rakenteiden lisäksi ymmärrystä kulttuurin subjektiivisista vaikutuksista ja keskeisten muuttujien tunnistamisesta. Tarpeidemme hierarkioita voisi olla hyvä purkaa, jotta ymmärtäisimme kulttuurihyvinvoinnin sijan ns. perustarpeiden rinnalla, ei niiden takana. Yksilön näkökulmasta hyvinvointia tuottava kulttuurisuhde saattaa vaatia kokemusta saatavuudesta ja saavutettavuudesta sekä henkilökohtaisesta tarttumapinnasta kulttuuriin (kulttuurisuhde), henkisten esteiden ohittamista (osaamisen ja tavoitteellisuuden kulttuurin ylittäminen) sekä leikillisen, kokeilunhaluisen ja luovan mielentilan omaksumista. Pohdimme myös, etteivät kulttuuri- ja taidekokemukset aina ole puhtaan positiivisia (esim. käynti sotamuseossa), mutta niiden mieltä avartava ja emootioita herättävä luonne saattavat kokonaisuutena ylläpitää kokijan hyvinvointia. 

Parhaimmillaan kulttuuri voi tuottaa kuulumisen, osallisuuden ja pystymisen tunteita, miellyttävää estetiikka, kulttuuriperintöä sekä vahvistaa identiteettiä, luovuutta, fyysistä hyvinvointia ja terveyttä (esim. liikuntatoiminta ja kuntoutus taiteen avulla). Monitieteisen keskustelumme lopputulemana huomasimme, että kulttuurihyvinvoinnin käsite kaikessa laajuudessaan koskettaa tai vähintäänkin hipaisee meistä yllättävänkin monen työsarkaa.

Kulttuurihyvinvointi on Jyväskylän yliopistossa keskeinen teema. Jyväskylän yliopistolla ja Metropolia Ammattikorkeakoululla on yhteinen kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeRE, jonka lisäksi aihetta tutkitaan yliopiston hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuksen HYTTI-verkostossa sekä useiden monitieteisten, kansallisten sekä kansainvälisten verkostojen sisällä.

Kirjallisuutta

Aholainen, M., Jäntti, S., Tammela, A., & Tanskanen, J. (2021). Lääkärilehti, 76(9), 564-568. 

Crawford, P., Abrams, B., Brown, B., Baker, C., & Tischler, V. (2015). Health humanities. Palgrave Macmillan.

Houni, Pia; Turpeinen, Isto; Vuolasto Johanna. 2020. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus.


Huhtinen-Hildén, Laura (Metropolia) minuluento (12min)

Laitinen, Liisa. 2017. Vaikuttavaa? Taiteen hyvinvointivaikutusten tarkastelua. Turun Ammattikorkeakoulun tutkimuksia 46.

Laitinen, Liisa; Bojner Horwitz, Eva; Flavin, Michael; Petkuté, Ieva; Sakellari, Evanthia; Thyrén, David (eds.). 2023. Towards creative wellbeing - codeveloping multimodal pedagogical approaches in higher education

Tammela, A. (2023). In A. Tammela, P. Hämeenaho, J. Eronen, & J. Eilola (Eds.), Hyvinvointi koettuna, kuvattuna ja tulkittuna (pp. 82-98). Jyväskylän yliopisto. JYU Studies, 3.

Sekä lisäksi:

• Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten tutkimus Jyväskylän yliopistossa
• Research on the wellbeing effects of arts and culture in Ä¢¹½Ö±²¥

Käsitepankki (JYU.Well käsitetyöpajojen tuloksia)

Tämä ja muut käsitetyöpajojen tiivistelmät on tallennettu JYU.Well kotisivulle käsitepankki -osioon, johon pääset esimerkiksi suoraan alta löytyvistä linkeistä. 

Työpajat ovat kulloinkin läsnäolleiden pohdintoja. Käsitepankin teksteihin ja lähteisiin voi ehdottaa muokkauksia tai lisäyksiä työpajojen vastuuhenkilöille, JYU.Well tutkijatohtoreille.