Alumniesittelyssä Riikka Wirpi
Jämsäläislähtöisen Riikka Wirpin ammattihaaveet eivät olleet lainkaan selkeät, kun hän pohti jatkopolkuaan lukion jälkeen. Hän haki opiskelemaan logopediaa sekä viulunsoiton opettajaksi. Jyväskylän ammattikorkeakoulusta hän sai opiskelupaikan viulunsoiton opettajankoulutuksesta. Opiskelujen alettua hän huomasi pian, ettei se ollut kuitenkaan oma juttu.
”Koin, että minulla ei ollut riittävästi paloa siihen hommaan. Viulunsoitto oli hyvä harrastus, muttei kantanut ammatiksi asti.”
Niinpä Riikka jätti ammattikorkeakoulun ja lähti Lappiin kansanopistoon opiskelemaan viestintää. Vuosi kansanopistossa osoittautui kaikin tavoin merkitykselliseksi, sillä sadan muun opiskelijan keskellä eläessään Riikka alkoi tunnistaa omia vahvuuksiaan. Lapin kaunis luonto ja kansanopisto tarjosivat turvallisen ympäristön peilata itseään muihin kanssaihmisiin.
”Sain muilta paljon kannustavaa palautetta hyvän yhteishengen rakentamisesta. Huomasin, että osaan yhdistää ihmisiä.”
Opistovuoden lähentyessä loppuaan Riikka alkoi etsiä korkeakoulututkintoa, jossa yhdistyisi viestintä sekä itsestä löytyneet vahvuudet. Riikka kävi läpi systemaattisesti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen hakuoppaat ja Jyväskylän yliopiston oppaasta löytyi yhteisöviestinnän oppiaine.
”Tämä se on! Tiesin heti löytäneeni oikean tutkinnon.”
Innostuksen tunne laimeni, kun hän huomasi seuraavalta sivulta, että opiskelijoita valitaan vain kymmenen. Heti sen jälkeen hän kuitenkin rohkeni ajatella: - Kymmenen valitaan, joten minähän voin ihan hyvin olla noiden joukossa!
”Kuvittelin itseni hakemassa Jyväskylän yliopiston hyväksymiskirjettä kotikadun punaisesta postilaatikosta ja ajatus tuntui tosi hyvältä.”
Pääsykokeisiin tuli valmistella kolme puhetta, jotka Riikka rakensi huolella ja hyvin. Itse pääsykoetilassa oma vuoroa odotellessa Riikka aisti vahvasti tilassa leijuvan jännityksen ja pelkäsi sen tarttuvan. Hän siirtyi odottamaan vuoroaan tyhjälle käytävälle, jossa teki kärrynpyöriä aina sopivan tilaisuuden tullen. – Näin sain pidettyä yllä hyvää ja rentoa fiilistä. Sitten koitti se päivä, että sain hakea postilaatikosta yliopiston hyväksymiskirjeen ja huomasin saaneeni pistettä vaille täydet pisteet, Riikka kertaa tapahtumia huvittuneena.
Opintojen alettua Riikka huomasi, että organisaatioiden sisäinen viestintä kiinnostaa häntä eniten. Hän halusi päästä parantamaan työyhteisöjen sisäistä tehokkuutta, viestintää, yhteistyötä ja työntekijöiden sitoutumista. Sivuaineiksi valikoituivat yhteiskuntatieteet, aikuiskasvatus ja Basic Business Studies.
”Halusin toimia liimana johdon ja työntekijöiden välissä.”
Opintojen loppupuolella Riikka avioitui ja perusti perheen. Lapsia syntyi kaksi ennen valmistumista. Opintojen jatkaminen onnistui, koska Riikka jakoi hoitovuoroja miehensä kanssa, joka oli tuolloin myös opiskelija. Riikalla oli myös tarkka aikataulusuunnitelma, joka oli luotu vauvan unirytmin ympärille:
”Vauva nukkui päiväunet klo 10–12 ja 14–16. Niissä välissä kirjoitin gradua ja kaikki eteni hyvin. Yllätykseksi toinen lapsi syntyi kaksi viikkoa etuajassa ja se muutti hieman suunnitelmia. Otin tutkimusaineistoa synnytyssairaalaan mukaan, mutta kyllä ne jäivät analysoimatta sillä kertaa.”
Valmistumisen jälkeen Riikka muutti perheineen Helsinkiin. Perheen kasvaessa hän oli kotiäitinä viisi vuotta. – Ne olivat aika intensiivisiä vuosia, Riikka muistelee.
Pikkuhiljaa työelämään siirtyminen tuli ajankohtaiseksi ja Riikka alkoi katsella työpaikkoja. Alkuun mikään ei oikein tuntunut oikealta ja tuntui, että tietojakin pitäisi vähän päivittää. – Teroitin tavallaan kynääni, hakeuduin työyhteisösovittelijan koulutukseen, joka sopi hienosti aiempaan koulutukseeni ja arvopohjaani, Riikka kertoo askeleistaan kohti nykyistä työuraansa.
”Olin uskollinen urahaaveelleni!”
Valmistuttuaan työyhteisösovittelijaksi, Riikka perusti oman yrityksen, mutta toimi pitkään työyhteisövalmentajana osana isompia verkostoja. Ensimmäiset valmennuskerrat jännittivät todella paljon, mutta Riikka tiesi olevansa omalla polullaan. Palaute asiakkailta oli myös hyvää.
”Oli valtava henkisen kasvun paikka mennä kotiäitivuosien jälkeen puhumaan ihmisten eteen, mutta minulla oli kova palo tehdä tätä työtä.”
Seuraavina vuosina Riikka on tehnyt monipuolisesti töitä erilaisten työyhteisöjen kanssa. Työtehtävät keskittyvät työyhteisöjen johtamisen, yhteistyön, viestinnän ja ilmapiirin kehittämiseen. Riikka on aina tehnyt nelipäiväistä viikkoa, sillä hän haluaa pitää myös omasta jaksamisestaan huolta.
”Haluan pitää akussani hyvät virrat. En voi auttaa muita, jos olen itse väsynyt.”
Hanke, joka on tuonut Riikan työlle paljon näkyvyyttä, on Säätytalon peruskorjaus. Hanke on työllistänyt kaikkineen satoja henkilöitä ja siinä on panostettu erityisesti työhyvinvointiin palkkaamalla Riikka heti alusta alkaen huolehtimaan työilmapiiristä. Panostus hyvään johtamiseen ja yhteistyöhön toi hankkeelle Vuoden työmaa 2024 –palkinnon.
Toimintamalli on poikkeuksellinen rakennusalalla. Perinteisen miesvaltaisella rakennusalalla naisten ei aina ole ollut helppoa työskennellä; epäasialliseen käytökseen törmää usein. Ongelmia aiheuttavat myös tiukat aikataulut, yllätykset ja monenlaiset työvaiheet.
”Olen auttanut projektin avainhenkilöitä tuntemaan toisensa tittelin takaa ja luomaan turvallisen ilmapiirin, jossa myös vaikeista asioista ja jopa tunteista voidaan puhua avoimesti. Sovimme heti alussa myös yhteistyön pelisäännöistä.”
Tällä hetkellä Riikka tekee töitä yhdessä siskonsa Sanna Rovasalon kanssa. Sanna on opiskellut myös työyhteisösovittelijaksi ja he toimivat yhdessä luomansa Luotaava–brändin alla.
Opiskelijoita Riikka rohkaisee tavoittelemaan unelmiaan, mutta muistamaan myös, ettei aina kannata pyrkiä kympin tasoon: ”Täytyy tunnistaa, mikä on riittävän hyvää ja löytää tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Vahvuus löytyy usein keskitieltä.”
”Kun ihminen tietää, mitä haluaa, tie alkaa usein ihmeelliselläkin tavalla avautua siihen suuntaan. Ja lopulta huomaa elävänsä unelmaansa todeksi.”
