Alumniesittelyssä Elias Huhtinen

Elias Huhtinen on hyvinvointiyrittäjä ja toimii tällä hetkellä vakuutusyhtiö LähiTapiola Keski-Suomen hyvinvointivalmentajana. Hän tukee työntekijöitä niin treenissä, nukkumisessa kuin johtamisessakin. Hänen tiensä yrittäjyyteen ja hyvinvoinnin maailmaan on ollut täynnä käänteitä. Elias on opiskellut Jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikkaa.
Elias Huhtinen
Julkaistu
22.2.2020

Teksti: Vilma Mäki
Kuva: Elias Huhtinen

Elias oli liikunnallinen jo lapsena. Hän innostui myös kaikenlaisesta luovasta tekemisestä, kuten majojen ja skeittiramppien rakentelusta. Haaveissa siinsi ura ammattijalkapalloilijana tai –skeittaajana, mutta loukkaantumisten myötä haaveet saivat jäädä.

Liikunnan lisäksi Eliasta kiinnosti tiede – erityisesti fysiikka ja kemia. Peruskoulun ja lukion aikana eteen tuli kuitenkin vastoinkäymisiä, etenkin henkilökohtaisessa elämässä, jotka saivat hänet miettimään, olisivatko jatko-opinnot hänelle todennäköinen vaihtoehto. Armeijasta löytynyt uusi ystävä kuitenkin innosti häntä hakemaan liikuntatieteellisen tiedekuntaan Jyväskylään. Ensimmäisellä yrittämällä portit yliopistoon eivät vielä auenneet. Sen myötä Elias päätti lähteä viettämään välivuotta vapaaehtoistöihin Chileen ja päätyi opettamaan erityislapsille liikuntaa.

”Ajattelin, että jos pystyn opettamaan erityislapsen surffaamaan espanjaksi, niin kyllä varmasti pärjään myös suomalaisten lasten kanssa. Kokemukset vahvistivat motivaatiota ja luin sisukkaammin seuraavana vuonna ja pääsin sisään.”

Opinnot yliopistossa lähtivät rullaamaan, mutta parin vuoden jälkeen alkoi pohdiskelu, olisivatko liikuntapedagogiikan opinnot sittenkään se oma juttu. Elias kaipasi liikuntaan ja opettamiseen vapautta. Samaan aikaan hänelle sattui myös skeittionnettomuus, jolloin hän tippui pois läsnäoloa vaativilta kursseilta.

Elias päätti pitää välivuoden ja lähti vuodeksi Filippiineille surffaamaan ja tekemään vapaaehtoistöitä. Siellä hän tutustui innostavaan yrittäjään, joka haastoi häntä ajattelemaan, mitä kaikkea Elias voisi tehdä yrittäjänä. – Vietimme paljon aikaa yhdessä ja päätin silloin, että perustan yrityksen. Kun tulin Suomeen, laitoin samalla viikolla toiminimen pystyyn ja aloin tehdä fysiikkavalmennusta juniorijoukkueille. Asetin tavoitteen, jonka mukaan voin toimia maksimissaan kaksi vuotta opettajana, jonka jälkeen yritän elättää itseni yrittäjänä. Vuoden päästä päätin, että tavoite on siirtyä suoraan täysipäiväiseksi yrittäjäksi, Elias kertoo.

Suomeen palatessa yrittäjyys oli hektistä ja kuluttavaa. Eliaksen arki-illat täyttyivät pyöräilystä ympäri Jyväskylää ja juniorijoukkueiden fysiikkavalmennuksista. Hän ei ollut kuvitellutkaan työskentelevänsä työhyvinvoinnin parissa ennen kuin erään valmennettavan vanhempi kysyi tätä häneltä.

”Ajattelin silloin, että se vasta tylsää olisi. Annoin kuitenkin idealle mahdollisuuden ja yllätyin positiivisesti. Ihmisillä, joita kohtasin, oli tarve ja halu keskustella hyvinvoinnista. Tämä loi myös minun työlleni merkitystä.”

Samoihin aikoihin, kun Elias toimi fysiikkavalmentajana, hän perusti ystävänsä kanssa osakeyhtiön Hidden Factor. He halusivat yhdistää hyvinvoinnin psyykkisiä ja fyysisiä elementtejä sekä tarjosivat kokonaisvaltaista pakettia peruskeppijumppien sijaan. Lopulta Elias löysi itsensä nykyisestä työstään, vakuutusyhtiö LähiTapiolasta työhyvinvoinnin parista.

Liikuntapedagogiikan opinnoista Eliakselle on jäänyt käteen erityisesti vuorovaikutuksen merkitys. Hän muistuttaakin, että valmentaminen on enemmän neuvottelua kuin käskemistä. Hänen mukaansa hyvä valmentaja fasilitoi keskustelua, joka käydään valmennettavan sisällä hänen arvojensa ja tunteidensa välillä. – Tiedon lisääminen on helppoa, sen kun katsoo videon tai lukee tekstin. Sen sijaan tunteiden hyväksyminen, hallinta ja järkevä pitkän aikavälin päätösten tekeminen kaiken myllerryksen keskellä, mitä elämä eteen heittää, on haastavaa. Siihen tarvitaan hyvät perustelut nimenomaan meiltä itseltämme, hän neuvoo.

”Jos johonkin kannattaa valmennustyöstä haaveilevan panostaa, niin se on vuorovaikutus. Siihen saa liikuntapedagogiikan opinnoissa huippukoulutuksen. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus on universaali tarve läpi elämän.”

Jatkuva oppiminen on vahvasti läsnä yrittäjän arjessa. Elias uskookin, että keskeneräisyyden hyväksyminen on merkittävä osa niin sanottua ”hyvää elämää”. – Emme ole koskaan valmiita ja se on ihan ok. Mutta jos emme pyri kehittymään, menetämme kipinän. Olen tavannut satoja ihmisiä, jotka sanovat, että tavoitteet eivät motivoi heitä, mutten yhtään ihmistä, joka väittäisi, että ei ole innostavaa huomata menevänsä eteenpäin, hän kertoo.

”Sanon usein etsiväni hyvinvoinnin Graalin maljaa. Tiedän, että en tule löytämään sitä, mutta etsiessäni ratkaisuja ikuisiin ongelmiin, olen löytänyt paljon muuta hyödyllistä, ja se on innostavaa.”