Alumniesittelyssä Arja Paananen
Arja Paananen on kotoisin Keski-Suomesta Viitasaarelta. Koti oli syrjäinen maatila, jossa lypsyhommiin opittiin alle kymmenvuotiaana. Arja oli innostunut kirjoittamisesta jo pienenä ja laati omia lehtiä. Hän oli myös kiinnostunut kielistä ja kirjeenvaihtokavereita löytyi eri maista.
Arja alkoi unelmoida lukiosta ja yliopistosta, vaikkei kaikki sukulaiset siihen kannustaneetkaan.
”Mummu sanoi, ettei Arjan kannata mennä lukioon, kun se menee kuitenkin kohta naimisiin ja jää navettahommiin. Minusta tuli meidän suvun ensimmäinen ylioppilas.”
Lukiossa hän oli ottanut valinnaiseksi kieleksi venäjän, jonka opettaja osoittautui innostavaksi. Koko lapsuuden ajan Neuvostoliitosta oli tullut pelottavia uutisia, mutta kielenopiskelun kautta alkoi löytyä maan inhimillinen puoli. Päästyään Jyväskylän yliopistoon hän valitsi pääaineekseen venäjän kielen ja kirjallisuuden. Valtio-oppi löytyi sivuaineeksi ja sitten myöhemmin journalistiikka, kun sen opetus alkoi Jyväskylässä. Aineyhdistelmä ei 1980-luvun lopulla ollut lainkaan tavallinen.
Myöhemmin ajatellen jokainen aine tarjosi hyvin konkreettisesti juuri niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan IS:n Venäjä-erikoistoimittajana. – Yliopistossa vahvistui myös ajatus, että auktoriteettejakin voi ja pitää haastaa, eikä kaikkea tarvitse tehdä vanhan kaavan mukaan, Arja kertoo.
Parasta opiskeluajoissa oli vapaus suunnitella omaa ajankäyttöään.
”Kävin usein aamuisin varhain uimassa kampuksen vieressä uimahallissa ja siitä suoraan virkeänä luennoille. Toisinaan oli pitkiä luentopäiviä, mutta toisinaan oli vapaata keskellä viikkoa, jolloin saatoin esimerkiksi tehdä tarvittaessa töihin tulevana toimittajana työvuoron Keskisuomalaisen toimituksessa rahoittaakseni siten opintojani ja illaksi saatoin mennä Jyväshoviin tanssimaan.”
Yliopisto-opintoihin kuului puolen vuoden pituinen kieliharjoittelu Moskovassa. Samaan aikaan alkoi Neuvostoliitto tulla tiensä päähän. Paananen oli ollut jo monta kesää useissa eri lehdissä kesätoimittajana ja innostui tekemään juttuja hajoavasta suurvallasta Keskisuomalaiseen ja Iltalehteen. Hän jäi Moskovaan liki kolmeksi vuodeksi 1990-93, sillä jutut tekivät hyvin kauppansa.
”En suostunut istumaan siellä yliopiston neuvostotyylisillä autoritaarisilla luennoilla. Kirjatenttejä tein Jyväskylän yliopistolle niin, että yliopisto lähetti kysymykset Suomen Moskovan-suurlähetystölle ja joku konsuli valvoi oman työnsä ohella, kun vastasin kysymyksiin. Sen ajan etäopiskelua siis! Tämäkin järjestely oli oma keksimäni ja ehdottamani, mutta se mahdollisti sen, että opinnot eivät jääneet kesken, vaikka vähän pitkittyivätkin.
Vuonna 1994 Arja Paananen aloitti Ilta-Sanomissa toimittajana ja on tehtävässä edelleen. Hän on siis seurannut naapurimaata 30 vuoden ajan. Hän on asunut Venäjällä yhteensä yli 11 vuotta ja työskentelee suomeksi ja venäjäksi. Hänet on palkittu vuonna 2018 Suomen kuvalehden journalistipalkinnolla pitkäjänteisestä ja asiantuntevasta Venäjä-raportoinnista.
Vuonna 2012 Arja Paanasen valelääkäripaljastukset valittiin Bonnierin Suuri Journalistipalkinto –kilpailussa vuoden jutuksi. Hän paljasti vuonna 2011 kaksi valelääkäriä, jotka olivat harjoittaneet ammattia väärennetyillä papereilla. Pietarista Paananen selvitti, että tutkintotodistukset olivat väärennöksiä. Samalla hän paljasti pahoja puutteita suomalaisessa lääkäreiden valvonnassa ja viranomaisten toiminnassa. Valelääkäri-paljastus sai kunniamaininnan myös Venäjällä. Arja on saanut Vuoden juttu-palkinnon myös vuonna 2007.
Toimittajan työ on oikeastaan jatkuvaa opiskelua. Jokainen juttu on kuin ”pieni tutkielma”, jossa joutuu perehtymään nopeasti hyvin vaikeisiinkin uusiin asioihin, etsimään tietoja eri lähteistä, arvioimaan tietojen luotettavuutta ja antamaan lopputuloksen sitten lukijoille opponoitavaksi, Arja pohtii suhdettaan jatkuvaan oppimiseen.
” Minun luonteelleni sopii, että teen tuon kaiken usein yhdessä ainoassa päivässä ja sitten seuraavana päivänä on taas uusi aihe ja deadline. Tutkijaa minusta ei olisi koskaan tullut, senkin ymmärsin yliopistossa”.
