Ģ��ֱ��

Lukion viimeisenä vuonna minulta kysyttiin tulevaisuuden haaveistani. Kunnianhimoiseksi ihmiseksi en suunnittele tulevaa kovin pitkälle: kauaskantoisten ja tarkkojen suunnitelmien tielle kun tulee usein elämä. Mieluummin keskityn tähän hetkeen ja tuleviin kuukausiin. Vastasin kuitenkin, että haluaisin pelata korista ulkomailla, ja opiskella yliopistossa ”jotakin” (varsinkin äiti muistutti usein, että minusta voisi tulla oiva korkeakouluopiskelija).

Tätä kirjoittaessa olen tuore, keväällä Jyväskylän kauppakorkeakoulusta maisteriksi valmistunut alumni. Viimeiseen kymmeneen vuoteen on mahtunut myös useampi vuosi Euroopassa korisammattilaisena, pari SM-kultaa kotimaassa ja vuosien maajoukkue-edustus. Joku voisi ajatella, että kylläpä siihen meni aikaa – ja menihän siihen, kymmenen pitkää, vaihderikasta vuotta.

Polulleni mahtuu muutama välivuosi lukion jälkeen, erillishaku maisterivaiheen opintoihin, kurssitehtävien hoitamista pienestä saksalaiskaupungista käsin, hiljaisia epätoivon hetkiä kun aikataulut eivät millään meinaa natsata, ja muutamien kuukausien lisäaikakin. Olkoon tämä blogikirjoitus siis vaikkapa muistutus siitä, että oikeaa tapaa ja tyyliä haaveiden toteuttamiseen ei ole.

Kansainvälisen liiketalouden tutkinto taskussani hain siis erillishaussa Jyväskylän kauppakorkeakouluun suorittamaan maisteriopinnot syksyllä 2017. Minut hyväksyttiin sisään ensimmäistä kertaa järjestettyyn Digital Marketing and Corporate Communication -tutkintoon, johon kokemuksieni jälkeen hakisin sataprosenttisen varmasti myös uudestaan. Tutkinto oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen, ja entisestään vahvisti fiilistäni siitä, että olen löytänyt oman juttuni. Opiskella olen kyllä tykännyt aina! Jollekin toiselle ajatus markkinoinnista ja viestinnästä suoranaisena intohimona saattaa tuntua hölmöltä – mutta onneksi meitä on moneksi.

Helppoa joukkueurheilun ja opintojen yhdistäminen ei aina ollut (ja sama tietysti pätee muihinkin komboihin), mutta onneksi se ei ollut tavoitekaan. Sen sijaan polkuni on ollut palkitseva ja kehittävä, ja se on tuonut mittaamattoman määrän sisältöä ja tasapainoa arkeeni. Etenkin nuorempana identiteetti rakentui hyvin vahvasti urheilijaminän ympärille: urheiluun kuuluvat epäonnistumiset kasvoivat varsinkin ulkomailla ajoittain hyvinkin suuriin mittasuhteisiin, kun ajatuksia ei saanut muualle. Väitän, etten ole ainoa urheilija joka on paininut samojen ajatusten ja tuntemusten kanssa. Muutaman välivuoden jälkeen opiskelun taas aloitettuani huomasin, että moni urheilusta syvälle minuun juurtunut piirre tuki koulumenestystä: olin oma-aloitteinen, ahkera, ja hallitsin aikataulut hyvin.

Se hyöty mihin en ollut osannut varautua, oli koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen vaikutus urheilu-uraani. Vaikka urheilu oli – on – elämänvalintojani ohjannut tekijä, opiskelun tuoma sisältö toi ajatteluuni realismia: olen hyvä, taitava ja siisti tyyppi, vaikka yksi matsi olisikin mennyt huonosti. Tämän oivaltaminen on tuonut myös urheilu-uralleni kaivattua rauhallisuutta ja itsevarmuutta! Vaikka huonojen suoritusten käsittely on ikuisuusprojekti enkä edelleenkään kovin hyvin siedä epäonnistumisia, on tavassani käsitellä niitä tapahtunut huikea muutos.

Nauratti, kun erästä livestriimattua luentoa seuratessani luennoitsija kehotti pariutumaan vieressä istuvan opiskelijan kanssa. Vilkaisin asuntoni seiniä Ranskan länsirannikolla ja totesin, että tässäkin parityössä minua on siunattu omalla seurallani. Minulle osan kursseista suorittaminen (kuten sivuaineopinnot) etänä toimi mainiosti, vaikka tietysti opetuksesta saa erilailla irti, kun ollaan kasvokkain. Tutkintoni teemaan sopien, erilaiset digialustat olivat ahkerassa käytössä: iso kiitos teknologian hyödyntämisestä siis lehtoreillemme.

Opiskelu kannattaa aina. Jotkut jatkavat opiskelua heti suoraan lukiosta; osa muunlaisen uran rinnalla, ja osa tekee myöhemmällä iällä täydellisen alanvaihdon joka starttaa uudella korkeakoulututkinnolla. Jottei tämä menisi saman asian jankkaamiseksi, totean lyhyesti vielä kerran, että opiskelu ja erityisesti ”kutsumusalani” opinnot Jyväskylässä ovat olleet yksi elämäni parhaita ja hienoimpia päätöksiä. Toivon, että tällainen erilaisista poluista kertominen rohkaisee ja motivoi myös jotakin toista paitsi opiskelemaan, myös uskomaan siihen, ettei yhden valinnan (kuten nykyinen ammatti, perhe-elämä, urheilu, tai musiikki) tarvitse välttämättä poissulkea toista! Oikea aika opiskella on milloin tahansa.