Osaamisen kehittämisen järjestelmät kansainvälisessä vertailussa – mikä rooli on ohjauksella?
Skills2Capabilities-projektin tuore työpaperi tarjoaa katsauksen ammatillisen koulutuksen uraohjausjärjestelmiin seitsemässä Euroopan maassa: Itävallassa, Bulgariassa, Virossa, Suomessa, Saksassa, Norjassa ja Isossa-Britanniassa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti ammatillinen koulutus (VET), uraohjaus ja neuvonta, sekä niitä ohjaavat lainsäädäntö, strategiat ja rahoitus. Tutkimus rakentaa ymmärrystä siitä, miten kansalliset osaamisen kehittämisen järjestelmät voivat vastata nykyisiin ja tuleviin osaamistarpeisiin.
Ohjaus osana osaamisen ekosysteemiä
Yksi raportin keskeisistä havainnoista on, että ohjauspalveluilla on merkittävä – mutta usein alihyödynnetty – rooli osaamisen kehittämisessä. Ohjauksen avulla yksilöitä voidaan tukea tekemään tietoisia valintoja sekä suunnittelemaan ja päivittämään osaamistaan muuttuvassa yhteiskunnassa. Erityisesti jatkuvan oppimisen ja elinikäisen ohjauksen merkitys korostuu: työurat eivät enää etene lineaarisesti, vaan edellyttävät joustavuutta, uusien taitojen omaksumista ja tukea siirtymissä.
۳ٱٲö ja siiloutuminen – maiden väliset erot
Tutkimus osoittaa, että sidosryhmien välinen yhteistyö on keskeinen mekanismi toimivassa ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmässä. ۳ٱٲötä tarvitaan erityisesti saumattoman tuen tarjoamiseksi ammatillista koulutusta harkitseville ja siitä työelämään tai jatkokoulutukseen siirtyville. Maiden välillä havaittiin kuitenkin selkeitä eroja yhteistyön toteutuksessa: Itävallassa, Bulgariassa, Virossa, Norjassa ja Isossa-Britanniassa yhteistyö tapahtuu pääasiassa sektoreiden sisällä ja vertikaalisesti koordinoituna. Suomessa ja Saksassa on kehittyneempiä järjestelmiä, joissa yhteistyö ulottuu sektorirajojen yli ja mukana on monipuolisesti eri sidosryhmiä.
Tutkimuksen mukaan Suomen koulutusjärjestelmää ja ohjauspalveluja pidetään monella tapaa edistyksellisinä. Suomi tarjoaa kattavat ohjauspalvelut eri koulutusasteilla, ja ohjauksen merkitys on tunnustettu myös politiikan tasolla. Samalla esiin nousee kysymys: voisiko ohjausta hyödyntää entistä systemaattisemmin osana osaamisvajeisiin vastaamista ja siirtymien tukemista – erityisesti aikuiskoulutuksen ja jatkuvan oppimisen kentällä? Raportti haastaa tarkastelemaan järjestelmää uudesta näkökulmasta – kokonaisuutena, jossa ohjaus ei ole lisäosa, vaan keskeinen osa ratkaisua.
Keskeiset havainnot maiden välisistä eroista
Tutkimus nostaa esille merkittäviä eroja maiden välillä useilla ohjaukseen liittyvillä alueilla:
- ԲäääԳö: Kaikissa maissa on vahva lainsäädännöllinen perusta ammatillisen koulutuksen järjestämiselle, mutta uraohjauksen sisällyttäminen osaksi koulutuspolkuja vaihtelee huomattavasti
- Strategiat: Koulutusjärjestelmiin liittyviä strategioita löytyy kaikista maista, mutta niiden koordinointi ja integrointi ammatilliseen koulutukseen vaihtelee
- Työmarkkinatiedon hyödyntäminen: Työmarkkinatietoa kerätään ja jaetaan kaikissa maissa, mutta sen soveltaminen käytännön ohjaustyössä vaatii lisätutkimusta
- Ohjauspalveluiden saatavuus: Palveluita on saatavilla koulutussektorilla, mutta niiden saatavuus työpaikoilla ja elämänkaaren eri vaiheissa vaihtelee
- Sidosryhmien yhteistyö: ۳ٱٲötä tapahtuu kaikissa maissa, mutta sen laajuus ja vakiintuneisuus vaihtelevat merkittävästi
- Digitalisaatio: Ohjauspalveluiden digitalisaatio on käynnissä, mutta laajuus ja vaikuttavuus vaihtelevat
Kiinnostavaa on havainto, että vaikka ammatillinen koulutus on hyvin järjestetty kaikissa tutkituissa maissa, uraohjauksen rooli osana elinikäistä oppimista kaipaa vahvistamista monessa maassa. Ohjaus nähdään yhä usein kertaluonteisena tapahtumana, ei jatkuvana prosessina, joka tukee yksilöä eri elämän vaiheissa ja siirtymissä.
Seitsemässä maassa toteutettavat jatkotutkimukset pyrkivät selvittämään, miten lainsäädäntö ja strategiat toimivat käytännössä kansallisella tasolla
Lue koko työpaperi (englanniksi):
