Tanssi on Mariana Siljamäelle väylä tukea kehotietoisuutta ja vahvistaa itseluottamusta
Liikkeen ja tanssin lisäksi yliopistonlehtori Mariana Siljamäkeä ovat aina kiehtoneet eri kielet ja kulttuurit, ja niinpä hän kiinnostui opiskeluaikanaan kokeilemaan afrotanssia. Ensimmäinen afrotanssitunti oli sysäys Siljamäen tulevalle uralle.
“Rumpali soitti ja näin välillä tähtiä, sillä tanssi oli vauhdikasta ja siihen kuului paljon pään liikettä ja heilutusta. Mutta ajattelin vain, että tätä täytyy saada lisää. Jäin miettimään, millainen kulttuuri tämän tanssin taustalla on, ja mistä tämä tanssi tulee”, Siljamäki kuvaa kokemustaan.
Siljamäki lähti selvittämään afrotanssin juuria ja teki ensimmäisen matkansa Länsi-Afrikan Guineaan opiskeluaikanaan. Sen jälkeen hän on tehnyt lukuisia Afrikan matkoja, ja ollut muun muassa Beninissä suomalais-afrikkalaisesssa kulttuurikeskuksessa Villa Karossa kahdesti stipendiaattina, järjestänyt vastavierailuja ja luonut aktiivisen kansainvälisen verkoston. Viimeisimmän matkan hän teki toissa syksynä Tansaniaan ja Zimbabween, jossa Siljamäki kollegoineen koulutti paikallisia liikunnanopettajia.
Afrotanssi tuli Siljamäen elämään jäädäkseen. Vuonna 1992 Siljamäki aloitti yhtenä ensimmäisenä suomalaisena opettajana länsiafrikkalaisten tanssien opetuksen. Hänen afrotanssituntinsa pyörivät edelleen kerran viikossa Jyväskylän Tanssiopistossa.
Myös liikunnanopettajaopiskelijat pääsevät nauttimaan afrotanssin riemusta ja siihen kuuluvasta värikkäästä rytmimaailmasta, jonka muusikko tunneilla luo. Samalla opiskelijat saavat afrotanssin keinoin tietoa länsimaisen rytmimusiikin ja monen tanssimuodon juurista.
Yhdenvertaisuus liikunnanopetuksessa
Afrikan matkojen kokemukset kantoivat ja näyttivät suuntaa myös Siljamäen työuralle.
“Afrikassa ollessani olen itse kokenut, sekä hyvässä että pahassa, toiseuden kokemuksia joissakin tilanteissa ainoana eurooppalaisena, valkoihoisena. Se on antanut perspektiiviä, josta voin ammentaa nykyisessä työssäni.”
Vuonna 2014 Siljamäki suunnitteli liikuntatieteellisen tiedekunnan yhdenvertaisuuskurssin yhdessä kollegojensa Terhi Huovisen ja Marja Kokkosen kanssa. Ne ovat kuuluneet liikunnanopettajaopiskelijoiden opintoihin siitä alkaen. Nyt kursseja on kolme: yhdenvertaisuuden perusteet ja yhdenvertainen opetus liikunnassa sekä uutena kurssina, tänä vuonna aloitettu ihmisten kohtaaminen, ohjaus ja yhdenvertaisuus. Uusimmassa kurssissa opettajina on useampi kollega, ja kurssille osallistuvat melkein kaikki tiedekunnan opiskelijat.
Kehollinen kielenopetus on yksi yhdenvertaisuuskurssien aiheista.
Oppiminen tapahtuu koko kehossa. Kaikki mitä kehossa tapahtuu vaikuttaa oppimiseen. Siihen vaikuttavat tunteet, aistit ja ihmisten välinen vuorovaikutus.
Siljamäen ohjauksessa liikunnanopiskelijat suunnittelevat kehollisen kielen oppimisen harjoituksia ja pitävät ne ensin toisilleen ja sitten suomi toisena kielenä -ryhmien monikielisille opiskelijoille.
Harjoituksissa kieltä opetellaan erilaisissa tilanteissa liikkeen avulla. Numeroita on harjoiteltu jenkan avulla, ruokasanastoa tarkkuusheittojen avulla. Suuntia kuvaavan sanaston hahmottamiseen on käytetty jättipalloja ja venyttelyn aikana voidaan nimetä eri kehonosia.
“Minusta on luonteva ajatus, että liikunnan ammattilaiset, joilla on liike käytettävissään, hyödyntävät kehollista kielen oppimista. Se vaatii rohkaisua ja uskallusta käyttää omaa kehoaan luovasti.”
Tähän, oman kehoon tutustumiseen ja rohkeuden löytämiseen, Siljamäellä apunaan on tanssi.
Tanssi kuuluu kaikille
Tuleville liikunnanopettajille Siljamäki opettaa tanssia monipuolisesti. Siihen kuuluu tanssillista ilmaisua, luovaa liikettä ja eri tanssimuotoihin tutustumista.
Haluan tanssin avulla lisätä innostusta liikuntaan ja rohkeutta tutustua omaan kehollisuuteen. Tanssikäsitykseni on sellainen, että tanssi kuuluu ihan kaikille sukupuolesta, iästä tai taustasta riippumatta.
Tanssin yhteisöllinen ajatus on vahvistunut Siljamäelle Afrikassa. Siellä tanssi on kaikkien ja näkyy kaikkialla, katukuvassa ja ympäristössä.
“Meillä Suomessa ja muissa kylmemmissä maissa tanssi on ilmastonkin vuoksi enemmän piilossa. Tanssimme yleensä sisätiloissa. Korona-aikaan pidimme tanssinopetusta kampuksella ulkona ja se herätti ohikulkijoissa positiivista huomiota ja palautetta.”
Siljamäki haluaa luoda kaikille oppilailleen turvallisen tilan tanssia.
“Meilläkin on tiedekunnassa opiskelijoita, jotka eivät ole ollenkaan aiemmin tanssineet. Silloin tanssi voi olla jännittävää. On tärkeää luoda turvallinen tila psyykkisesti ja sosiaalisesti niin, että kaikki tuntevat olevansa turvassa omassa kehossaan.”
Parhaimmillaan tanssi voi antaa paljon ja auttaa esimerkiksi mielen hyvinvoinnin haasteissa.
“Tutustuminen omaan kehoon ja kehollisuuteen juurruttaa. Tanssi voi antaa itsevarmuutta ja luottamusta.”
Liikunnanopettaja on myös kielenopettaja
Tanssin ja yhdenvertaisuuden opetuksen lisäksi Siljamäki tekee tutkimustyötä. Hän väitteli vuonna 2013, ja väitöskirja käsitteli tanssia kulttuurikasvatuksena. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta väitöstutkimuksen ohjaajana toimi professori Eeva Anttila, jonka kanssa Siljamäki on jatkanut tiivistä yhteistyötä. Viime vuoden lopussa päättyneessä, Anttilan vetämässä ELLA – Kehollisuus ja taide kielenoppimisessa -tutkimushankkeessa, Siljamäki tutki kielitietoisuutta opettajankoulutuksessa ja selvitti opiskelijoiden ajatuksia liikunnanopettajan roolista kielenoppimisen tukijana.
Tutkimus osoitti, että liikunnanopiskelijat haluavat ottaa sosiaalista vastuuta. Kehollisen kielenopetuksen harjoitusten suunnittelu voi viedä aikaa, mutta opiskelijat pitävät tärkeänä tavoitetta saada kaikki oppilaat mukaan toimintaan, sopeutumaan ryhmään ja Suomeen.
Kieli on keskeinen kaikessa ihmisen toiminnassa. Ei tarvitse olla kielenopettaja tukeakseen kielen opiskelua, vaan sitä voi tehdä kuka vaan ja liike on siihen hyvä apu. Tämä voi tulla opiskelijalle aika uutena ajatuksena.
Opetustilanteet ovat tärkeitä kohtaamisia monikielisille ryhmille
Siljamäen toiveena on, että kulttuuritietoisuus siirtyisi yhä vahvemmin kaikkeen liikunnanopetukseen, valmennukseen ja muihin liikunnan ammatteihin. Ettei yhdenvertaisuus liikunnassa jäisi vain erillisiksi kursseiksi, vaan valmistuvat liikunnanopettajat ja ammattilaiset lähtisivät soveltamaan opittua työssään.
Hän myös toivoo, että kouluissa herättäisiin moniammatilliseen yhteistyöhön kielen opetuksessa. Joitakin merkkejä tällaisesta on Siljamäen mukaan jo olemassa.
Olisi mahtavaa, jos kouluissa liikunnanopettajat tekisivät enemmän yhteistyötä suomi toisena kielenä -opettajien tai muiden kielen opettajien kanssa.
Siljamäen kokemuksen mukaan opetustilanteet ovat olleet monikielisille ryhmille ja opiskelijoille tärkeitä kokemuksia ja kohtaamisia.
“Monellakaan heistä ei ole yhtään suomenkielistä kaveria, jonka kanssa harjoitella suomen kieltä koulun ulkopuolella. Nämä tapaamiset ovat vahvistaneet monikielisten nuorten itseluottamusta, ja he ovat kertoneet saaneensa rohkeutta käyttää ääntään ja kehoaan uudella tavalla.”
"Mitä kaikkea kehollisuudella ja liikkeellä voidaankaan saada aikaan! Tarvitaan vain vähän uskallusta, rohkaistumista ja luovuutta!”
