Integroituminen on kahden kauppa: valmiuksia vaaditaan oppilaalta ja koululta
Koulujen monikielistyminen on tuonut uudenlaisia haasteita opetuksen suunnitteluun. Esimerkiksi Uudellamaalla jo joka neljäs peruskoululainen puhuu ensimmäisenä äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.
Vuonna 2014 peruskoulun opetussuunnitelmaan kirjattu kielitietoisuus opetuksessa tarkoittaa ymmärrystä, että kaikki oppiminen, oppiaineesta huolimatta, tapahtuu kielen välityksellä. Mikäli oppilas ei osaa opetuskieltä riittävän hyvin, hänellä ei myöskään ole täyttä valmiutta omaksua opetettavaa asiaa. Kielitietoinen opetus parantaa kaikkien oppilaiden kielellisiä ja akateemisia taitoja, mutta erityisesti siitä hyötyvät monikieliset oppilaat.
”Kielitietoinen opetus tekee näkyväksi kielen roolin niin eri oppiaineiden kuin myös opiskelutaitojen oppimisessa ja sosiaalisten suhteiden luomisessa. Koulunkäynti on paljon muutakin kuin oppiaineiden opiskelua”, kertoo kielikasvatuksen professori Mirja Tarnanen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.
Ensimmäinen askel kohti integroitumista
Jotta muusta kielitaustasta tuleva lapsi tai nuori voi osallistua suomalaiseen perusopetukseen riittävillä valmiuksilla, tarjotaan heille vuoden kestävää integroivaa, eli valmistavaa opetusta. Valmistava opetus on suunnattu kaikille esi- ja perusopetusikäisille maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille, joilla ei vielä ole riittäviä kielellisiä taitoja esi- tai perusopetuksessa opiskeluun.
Vuonna 2025 valmistavaan opetukseen ennakoidaan osallistuvan Suomessa noin 10 000 lasta ja nuorta. Opetukseen voivat osallistua sekä vasta maahan muuttaneet että Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret.
Valmistava opetus on ensimmäinen askel kohti integroitumista suomalaiseen kouluyhteisöön.
”Valmistavaopetus on nimensä mukaisesti ’valmistavaa’ – oppilaat eivät ole opetuksessa viettämänsä lukuvuoden jälkeen ’valmiita’, kuten monesti tahdomme ajatella", Tarnanen painottaa.
"Koulutus tuo heille valmiuksia suomalaisessa koulussa opiskeluun, mutta integroituminen jatkuu pitkään valmistavan opetuksen päättymisen jälkeen.”
Tarnasen johtamassa, opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa tutkimushankkeessa tavoitteena on selvittää, miten vastasaapuneen oppilaan integroitumista osaksi kouluyhteisöä voidaan tukea kokonaisvaltaisesti.
”Pyrimme kehittämään pedagogisen arviointityövälineen, joka tukisi sujuvaa siirtymää valmistavasta opetuksesta perusopetukseen”, Tarnanen kertoo.
”Tarkastelemme muun muassa sitä, millaista kielellistä tukea oppilaat tarvitsevat siirtyessään valmistavasta opetuksesta yläkoulun vuosiluokille ja miten oppilaat kiinnittyvät kouluun valmistavan opetuksen aikana. Lisäksi hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, millainen koulujen toiminta- ja johtamiskulttuuri tukee maahanmuuttajaoppilaiden integraatiota.”
Yläkouluun siirtyminen voi aiheuttaa turvattomuutta
Kouluyhteisöön – ja sitä kautta yhteiskuntaan – integroituminen vaatii lapsen ja nuoren omien valmiuksien lisäksi valmiutta myös yhteisöltä.
”Tiedämme, että moni maahanmuuttajanuori kokee kouluissa kiusaamista ja sosiaalista ulkopuolelle jättämistä. Meidän olisikin tärkeää yrittää ymmärtää, millaista on tulla kouluun vieraaseen maahan muuttamisen jälkeen”, professori toteaa.
Useissa kouluissa oppilaita integroidaan yleisopetuksen ryhmiin jo valmistavan opetuksen aikana, tuetaan kaverisuhteiden muodostumista ja tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa.
Tarnasen mukaan on siis olennaista, että myös koulu integroituu maahanmuuttajataustaisiin nuoriin. Jotta integroitumista voitaisiin tukea nykyistä paremmin, tulisi myös joitakin koulujen toimintarakenteita muokata. Tällöin puhutaan kaksisuuntaisesta integraatiosta.
”Yksi mahdollinen paikka koulurakenteiden muovaamiseen liittyy opettajien ja oppilaiden suhteeseen. Valmistavassa opetuksessa nuorella on ollut usein yksi opettaja – tutuksi ja turvalliseksi muodostunut aikuinen. Suomalaiseen yläkouluun siirryttäessä opettajia on kuitenkin suuri joukko, eri opettaja jokaista oppiainetta kohden. Nuori ei välttämättä koe tulleensa kohdatuksi tai saa tarvitsemaansa tukea oppimiseen ja ryhmään kuulumiseen.”
Tämä olisi paikka, jossa tarvitaan nykyistä enemmän koulun henkilöstön yhteistyötä. Muutos tukisi integroitumista”, Tarnanen ehdottaa.
Uusi koulutusavaus tukee koulun moninaisuuden lisäämistä
Rakenteiden muovaamisen lisäksi professori näkee kehittämisen paikan opettajien moninaisuudessa: koulussa olisi hyvä olla erilaisista taustoista tulevia opettajia.
Kun lapsi tai nuori kohtaa päiväkodissa tai koulussa samankaltaisesta taustasta tulevan opettajan, lisää se hänen kokemustaan osallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tämä tukisi niin integroituvia oppilaita, kuin myös muita kulttuurisesti moninaisesta taustasta tulevia oppilaita.
Moninaisuuden lisäämistä tukee myös Jyväskylän yliopiston uusi koulutusavaus: Jyväskylän yliopistoon tulevilta, suomi toisena kielenä -taustaisille hakijoille suunnatuilta hakuväyliltä voi hakea luokanopettajakoulutukseen, varhaiskasvatustieteeseen sekä sosiaalityön opintoihin ensimmäisen kerran kevään 2026 yhteishaussa.
Jyväskylän yliopiston kieli- ja kulttuuritietoisten koulutusten suunnittelu ja toteutus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittamaa strategista kehittämishanketta.
