Ģ��ֱ��

JYU.Well tutkijatohtoreiden järjestämä syksyn toinen käsitetyöpajan aiheesta vaikuttavuus, järjestettiin 19.9. Vaikuttavuus (englanniksi useimmiten ”impact”) on laaja käsite ja sitä käytetään monissa merkityksissä. Usein vaikuttavuudella tarkoitetaan toimintaa, joka tuottaa toivottuja tuloksia joko yksilön tai yhteiskunnan tasolla. Vaikuttavuusajattelu ja -arviointi on nykyään vahvasti läsnä yhteiskunnassa ja vaikuttavuustieto onkin tullut keskeiseksi edellytykseksi esimerkiksi erilaisten toimintojen ja palveluiden tuottamisessa.

Mitä vaikuttavuus tarkoittaa?

Vaikuttavuutta lähestytään usein vaikuttavuusketjun kautta, jossa käytettyjä resursseja seuraa teko tai tuotos, joka tähtää konkreettisiin muutoksiin ihmisissä tai rakenteissa (vaikutus) sekä sen seurauksena laajempaan ihmisten hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen hyötyyn (vaikuttavuus). Työpajan keskustelussa nousi esiin, että monimutkaisessa maailmassa vaikuttavuusketjun arviointi on kuitenkin haastavaa eikä sovellu kaikille aloille, sillä arkielämässä yksittäisten toimien vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia on mahdotonta erottaa muista vaikuttavista tekijöistä kuten esimerkiksi perinteisessä kontrolloidussa koeasetelmassa tehdyssä tutkimuksessa. Esimerkiksi aikuissosiaalityössä keskeinen vaikuttavuuteen liittyvä teoreettinen viitekehys on KAIMeR- teoria, joka haastaa perinteistä terveydenhuollossa syntynyttä näyttöön perustuvaa ajattelua. Koska aikuissosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteissa on vaikeaa tunnistaa yksittäistä vaikuttavaa toimenpidettä, KAIMeR-teoria pyrkii ymmärtämään ihmisen elämäntilanteen kokonaisuuteen vaikuttavia tekijöitä laajemmin. Viitekehyksen avulla pyritään selvittämään, miten konteksti, toimijat ja interventio johtavat erilaisiin vaikutuksia tuottaviin mekanismeihin.

Miten vaikuttavuutta voi arvioida?

Työpajassa keskusteltiin myös vaikuttavuuden arvioinnista määrällisin ja laadullisin keinoin. Monella osallistujista oli kokemus siitä, että tyypillisesti vaikuttavuuden arvioinnilla tarkoitetaan määrällisiin vaikuttavuusmittareihin perustuvaa tietoa, jota pidetään enemmän ”objektiivisena” kuin ihmisten omiin kokemuksiin perustuvaa tietoa. Hyvin usein myös vaikuttavuudella viitataan pelkästään kustannusvaikuttavuuteen, vaikka tutkittavilla toimilla voi olla myös muita hyötyjä, kuten hyvinvoinnin lisääntyminen pitkällä aikavälillä. Hyvinvointivaikutukset myös usein perustellaan kustannusvaikuttavuuden kautta. Vaikuttavuuden tutkimukseen liittyykin paljon arvokysymyksiä ja haasteita todentaa toimien vaikuttavuutta esimerkiksi lyhyellä aikavälillä, kuten yhden rahoituskauden aikana. Myös ennaltaehkäisevien interventioiden vaikuttavuutta voi usein olla vaikea mitata käytännössä.

Määrällistä ja laadullista vaikuttavuustutkimusta pohdittaessa esiin nousi myös objektiivisuuden ideaali. Usein määrällistä tutkimusta pidetään puolueettomampana kuin laadullista, ihmisten kokemuksiin pohjautuvaa tietoa. Numeeriseen tietoon liittyy kuitenkin aina ihmisten tekemiä valintoja, tai ihmisten kokemuksia on voitu määrällistää mitattavaan muotoon kyselymittareissa. Määrällisesti mitattavissa olevaa tietoa ei myöskään ole aina saatavilla tai se ei täysin tavoita tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Esimerkiksi tutkittaessa intervention vaikuttavuutta väestön mielen hyvinvointiin saatetaan käyttää mittarina tietoa mielialalääkkeiden käytön muutoksista, mikä voi kertoa enemminkin sairastavuudesta kuin hyvinvoinnista. Laadullisella vaikuttavuuden arvioinnilla taas voidaan saada tarkempaa tietoa ihmisten omista kokemuksista, mutta usein saadaan tietoa vain niistä, joita muutostoimet ovat koskeneet eikä ryhmävertailua voida tehdä. Parhaimmillaan määrällinen ja laadullinen vaikuttavuuden arviointitutkimus voivatkin täydentää toinen toistaan.

Työpajan lopuksi keskustelua syntyi tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuudesta. Vaikka tutkimuksessa intervention vaikutus todettaisiinkin hyödyttömäksi, tutkimuksella voi olla silti laajempaa vaikuttavuutta. Esimerkiksi terveydenhuollon kontekstissa intervention ”nollatulos” voi johtaa käytössä olevien toimenpiteiden muutoksiin. Toisaalta taas moniin vaikuttavuustutkimuksiin voi kohdistua yhteiskunnassa poliittisia ja taloudellisia paineita sekä häirintätilanteita, mikä voi johtaa tutkimuksen ohjailuun ja tutkijoiden itsesensuuriin.

Kirjallisuutta

Blom, B. & Morén, S. (2010). Explaining Social Work Practice – The CAIMeR Theory. Journal of Social Work, 10(1): 98–119.

Dahler-Larsen, P. (2005). Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt -ohjelman Menetelmäkäsikirja. STAKES.

Heiskanen, J. (2023). Kohti luotettavaa vaikuttavuuden mittaamista. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 60 (3).

Heiskanen, J. (2022). Hoitoilmoitusrekisterin ja sairaalassa kerätyn terveyteen liittyvän elämänlaatutiedon luotettavuus ja hyödynnettävyys sepelvaltimotaudin revaskularisaatiohoitojen arvioinnissa. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences, 713. .

Heliskoski, J., Humala, H., Kopola, R., Tonteri, A. & Tykkyläinen, S. (2018). Vaikuttavuuden askelmerkit: Työkaluja ja esimerkkejä palveluntuottajille. Sitran selvityksiä 130. ISBN 978-952-347-040-8.

Mäki-Opas, T., Vaarama, M., Valkonen, T., Leinonen, J., & Syväjärvi, A. (2019). Työkalupakki vaikuttavaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen: Sosiaalinen laatu, elämänlaatu, vaikuttavuusindikaattorit, hyvät käytännöt, osallistavat työmenetelmät ja kypsyysanalyysi. Suomen akatemia.

Käsitepankki (JYU.Well käsitetyöpajojen tuloksia)

Tämä ja muut käsitetyöpajojen tiivistelmät on tallennettu JYU.Well kotisivulle käsitepankki -osioon, johon pääset kotisivuiltamme tai suoraan alta löytyvistä linkeistä. Työpajat ovat läsnäolleiden pohdintoja, käsitepankin teksteihin ja lähteisiin voi ehdottaa muokkauksia tai lisäyksiä työpajoja vetäville JYU.Well tutkijatohtoreille: Kaisa Koivunen (kaisa.m.koivunen@jyu.fi) ja Anu Sirola (anu.r.s.sirola@jyu.fi)