Ģ��ֱ��

Resilienssillä tarkoitetaan tyypillisesti sopeutumisprosessia, jonka myötä yksilön hyvinvointi tai toimintakyky palautuu tai pysyy yllä riskistä huolimatta tai vastoinkäymisten aikana tai niiden jälkeen. Resilienssiä voidaan kuvata myös erilaisten systeemien, kuten fysiologisten systeemien, ekosysteemin tai yhteiskunnan, kykynä sietää muutosta tai häiriöitä. Resilienssiprosessi on aina sidoksissa johonkin riski- /häiriötekijään ja erilaiset yksilölliset tai ympäristöön liittyvät voimavarat voivat auttaa selviytymään niistä. Tämä resilienssin prosessimaisuus tulisi myös huomioida resilienssiä mitatessa ja tutkittaessa.

Käsitetyöpajassa keskusteltiin muun muassa siitä, että vaikka ihmiset eroavat voimavarojen ja selviytymiskeinojen suhteen, niin resilienssistä puhuttaessa tämä yksilönäkökulma usein korostuu liikaa. Tällöin, resilienssin helposti ajatellaan olevan vain yksilön (mitattava) ominaisuus. Tällöin vaarana on, että myös vastuu selviytymisestä ja suotuisista selviytymiskeinoista kriisien kohdatessa lankeaa vain yksilölle itselleen, vaikka myös ympäristötekijöillä kuten sosiaalisilla suhteilla ja yhteiskunnan tukiverkostoilla on siinä tärkeä rooli. Resilienssi voi ilmetä eri tilanteissa eri tavoin.

Käsitetyöpajassa pohdittiin myös erilaisia suomennosehdotuksia resilienssin käsitteelle, joskin kaikissa suomennoksissa vaikuttaisi olevan omat rajoitteensa. Suomennokset kuten “kimmoisuus”, “selviytymiskyky”, “joustavuus”, tai “palautumiskyky” kuvastavat resilienssin joitain piirteitä, mutta antavat kenties turhan yksiulotteisen tai jopa harhaanjohtavan kuvan ilmiön monimuotoisuudesta. Olisi hyvä vähintäänkin tiedostaa resilienssin moniulotteisuus sekä pyrkiä tarkkuuteen siinä, miten sitä erilaisissa asiayhteyksissä määrittelee.

��ä��ٱ���

Kehityspsykologian näkökulmia resilienssiin:

Cicchetti, D. (2000). The construct of resilience: Implications for interventions and social policies. Development and Psychopathology, 12, 857–885.

Luthar, S. S., Cicchetti, D., & Becker, B. (2000). The construct of resilience: A critical evaluation and guidelines for future work. Child Development, 71(3), 543-562.

Masten, A. S. (2001). Ordinary magic: Resilience processes in development. American Psychologist, 56(3), 227.

Masten, A. S., Burt, K. B., Roisman, G. I., Obradovic, J., Long, J. D., & Tellegen, A. (2004). Resources and resilience in the transition to adulthood: Continuity and change. Development and Psychopathology, 16, 1071–1094.

Masten, A. S., Best, K. M., & Garmezy, N. (1990). Resilience and development: Contributions from the study of children who overcome adversity. Development and Psychopathology, 2, 425–444.

Masten, A. S., & Obradovic´, J. (2006). Competence and resilience in development. Annals of the New York Academy of Sciences, 1094, 13–27.

Masten, A. S., Obradovic´, J., & Burt, K. (2006). Resilience in emerging adulthood: Developmental perspectives on continuity and transforma-tion. In J. J. Arnett & J. L. Tanner (Eds.), Emerging adults in America: Coming of age in the 21st century (pp. 173–190). Washington, DC: American Psychological Association Press.

Masten, A. S., & Osofsky, J. (2010). Disasters and their impact on child development: Introduction to the special section. Child Development, 81, 1029–1039.

Masten, A. (2021) Resilience of children in disasters: A multisystem perspective. International Journal of Psychology, 56,1(1–11), DOI: 10.1002/ijop.12737Luthar, S. S., &

Rutter, M. (1985). Resilience in the face of adversity: Protective factors and resistance to psychiatric disorder. The British Journal of Psychiatry, 147(6), 598-611.

Schoon, I. (2006). Risk and resilience: Adaptations in changing times. Cambridge University Press.

��ö���ٲ���, J, Theron, L, van Rensburg, A, Cowden, RG, Govender, K, Ungar, M. (2021) Investigating the Interrelations Between Systems of Support in 13- to 18- Year-Old Adolescents: A Network Analysis of Resilience Promoting Systems in a High and Middle-Income Country. Child Development, March/April 2021, Volume 92, Number 2, Pages 586–599Masten, A. S. (2014). Ordinary magic: Resilience in development. New York, NY: Guilford.

Ungar, M. (2011). The social ecology of resilience: addressing contextual and cultural ambiguity of a nascent construct. American Journal of Orthopsychiatry, 81, 1–17. .

Ungar, M. (2018). Systemic resilience: Principles and processes for a science of change in contexts of adversity. Ecology and Society, 23. 

Ungar, M. (2019). Designing resilience research: Using multiple methods to investigate risk exposure, promotive and protective processes, and contextually relevant outcomes for children and youth. Child Abuse & Neglect, 96(104098), 

Ungar, M., Connelly, G., Liebenberg, L., & Theron, L. (2019). How schools enhance the development of young people’s resilience. Social Indicators Research, 145, 615–627. 

Ungar, M. (2021) (Ed.). Multisystemic resilience: Adaptation and transformation in contexts of change. Oxford University Press.

Ikääntymisen tutkimuksen näkökulmia resilienssiin:

Cosco TD, Kok A, Wister A, Howse K (2019). Conceptualising and operationalising resilience in older adults. Health Psychol Behav Med 7(1):90-104

Koivunen K. (2021). Resilience in old age: physical performance and psychosocial factors in changing sociohistorical contexts and as resources in adversities. JYU dissertations.

Koivunen K, Portegijs E, Sillanpää E, Eronen J, Kokko K, Rantanen T. (2021). Maintenance of high quality of life as an indicator of resilience during COVID-19 social distancing among community-dwelling older adults in Finland. Quality of Life Research 31(3), 713–722.

Promislow, D, Anderson, RM, Scheffer, M, Crespi, B, DeGregori, Harris, K, Natterson Horowitz, B, Levine, ME, Riolo, MA, Schneider, DS, Spencer, SL, Riccardo Valenzano, D, Hochberg, ME (2022). Resilience integrates concepts in aging research, iScience, 25 (5).

Rector J, Gijzel S, van de Leemput I, van Meulen F, Olde Rikkert M and Melis R (2021), Dynamical indicators of resilience from physiological time series in geriatric inpatients: Lessons learned, Experimental Gerontology 149, 111341.

Varadhan R, Walston JD, Bandeen-Roche K. Can a Link Be Found Between Physical Resilience and Frailty in Older Adults by Studying Dynamical Systems? J Am Geriatr Soc. (2018) 66(8):1455-1458. doi: 10.1111/jgs.15409.

Wister, A. V., & Cosco, T. D. (Eds.). (2020). Resilience and aging: emerging science and future possibilities. New York: Springer.

Dynaamisten systeemien resilienssin teoriaa:

Scheffer, M., Bolhuis, J. E., Borsboom, D., Buchman, T. G., Gijzel, S. M. W., Goulson, D., Kammenga, J. E., Kemp, B., van de Leemput, I. A., Levin, S., Martin, C. M., Melis, R. J. F., van Nes, E. H., Romero, L. M., & Olde Rikkert, M. G. M. (2018). Quantifying resilience of humans and other animals. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 115(47), 11883–11890.

Scheffer M (2012), Anticipating critical transitions. Science 338, 344–348.

Crespi, E, Burnap, R, Chen, J, Das, M, Gassman, N, Rosa, E, Wada, H, Wang, Z, Xiao, J, Yang, B, Yin, J & Goldstone, J. (2021). Resolving the Rules of Robustness and Resilience in Biology Across Scales. Integrative and Comparative Biology. 61. 10.1093/icb/icab183.

Dai L, Vorselen D, Korolev KS, Gore J (2012), Generic indicators for loss of resilience before a tipping point leading to population collapse. Science 336, 1175–1177.

Lenton TM (2011), Early warning of climate tipping points. Nat Clim Chang 1, 201–209.