Lainsäädännön mukaan yleisesti tieteenteossa syntyvää tutkimusaineistoa ei voi omistaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Euroopan Unionin säätely korostaa tiedon liikkumisen vapautta ja tähän liittyen on pyrkinyt purkamaan sen esteitä. ja siihen liittyvät kevyemmät koskettavat vain teoskynnyksen ylittävää tutkimusaineistoa (lähinnä audiovisuaalinen materiaali, joissain tapauksissa tekstit). Tietokantoja suojaa kevyempi 15 vuoden suoja niiden valmistumisesta, jonka puitteissa tekijä saa määrä sen koko sisällöstä ja käytöstä. Tutkimusaineistoon liittyy kuitenkin monenlaisia oikeuksia ja hallinnollista päätäntävaltaa.
Jyväskylän yliopiston datapolitiikan mukaan, mikäli aineiston alun perin luoneiden tai tutkimuskäyttöön luovuttaneiden tahojen immateriaalioikeuksista ei muuta johdu, kuuluvat omistusoikeudet tutkimusaineistoon lähtökohtaisesti aineiston koonneelle henkilölle/henkilöille. Yliopiston varoin hankittujen tai yliopistolla palvelussuhteessa aikaansaatujen Aineellisten tutkimusaineistojen omistusoikeus kuuluu kuitenkin yliopistolle.
Tutkimuksen yhteydessä on kuitenkin syytä sopia aineiston tekijyyksistä, siitä, kuka aineistoa hallinnoi ja tekee päätökset sen käytöstä ja mahdollisesta julkaisusta sekä millaisin oikeuksin ja tavoin aineistoa voi käyttää. Näin turvataan tutkimuksen tekeminen, hallitaan riskejä ja huolehditaan aineiston käytettävyydestä myös mahdollisten henkilövaihdosten tai ristiriitatilanteiden varalta. Näin aineiston oikeuksien ymmärtäminen, tunnistaminen ja sopiminen ovat oleellinen osa aineistonhallintaa.
Jyväskylän yliopiston datapolitiikan mukaan tutkimusaineistojen oikeuksista huolehtimiseksi ja niihin liittyvän sopimisen mahdollistamiseksi useamman kuin yhden henkilön kokoamalle Tutkimusaineistolle tulee nimetä hallinnoija, joka on pääsääntöisesti tutkimushankkeelle nimetty vastuullinen johtaja.
Tutkimuksessa voidaan käyttää myös aineistoja, joiden (tekijän)oikeudet ovat muilla kuin tutkijoilla, jolloin aineiston käytöstä voi olla tarpeen sopia erikseen oikeudenhaltijoiden kanssa.
