Avoimet tutkimusaineistot
Hyvänä käytäntönä on soveltaa avoimiin tutkimusaineistoihin vakiomuotoista ja avointa lisenssiä, sillä se takaa oikeudellisen yhteentoimivuuden ja mahdollisimman laajan uudelleenkäytön. Luotettava aineistorepositorio tai -arkisto edellyttää julkaistaville aineistoille jotain tiettyä lisenssiä tai valikoimaa vaihtoehtoisia lisenssejä, joista tutkija valitsee soveltuvan. Repositorio tai arkisto myös auttaa lisenssin valitsemisessa siinä vaiheessa, kun tutkija luovuttaa aineiston avattavaksi, sekä huolehtii lisenssin julkaisemisesta aineiston metatietojen ja itse aineiston yhteydessä.
Tutkimusaineistoille yleisesti käytettäviä standardilisenssejä ovat muun muassa Creative Commons (CC) -lisenssit, jotka tarjoavat eritasoisia lupia. Avoimen määritelmän mukaisia CC-lisenssejä ovat:
Nimeä (CC-BY-4.0): antaa muille mahdollisimman suuren vapauden käyttää (kopioida, levittää, muokata) teosta uudelleen edellyttäen, että he mainitsevat sen asianmukaisesti.
Nimeä Jaa-Alike (CC-BY-SA-4.0): sama kuin CC-BY-4.0, mutta edellyttää johdannaisteosten uudelleenjakelua saman lisenssin mukaisesti
Public Domain Dedication (CC0 1.0): luopuu tekijänoikeuksista ja lähioikeuksista (esim. tietokannat).
Lisäksi useimmat repositoriot sallivat Ei-Kaupallinen (CC-BY-NC-4.0) -lisenssin, jos aineiston käytön rajaaminen vain epäkaupalliseen jatkokäyttöön on perusteltua.
Koodin lisensointi
Koodille on omia, niiden erityispiirteiden mukaisesti räätälöityjä lisenssistandardeja. Creative Commons -lisenssit eivät yleensä sovellu koodijulkaisuille yhtä hyvin kuin erityisesti koodille suunnitellut lisenssit.
Valintatyökalu koodin lisenssin valintaan:
Software Sustainability Instituten ohjeita ohjelmistolle soveltuvan lisenssin valintaan:
Rajoitetut aineistot
Vakiolisenssi ei sovellu aineistoille, joiden käyttö edellyttää käyttörajoituksia. Tällaisissa tapauksissa tarvitaan sen sijaan räätälöity käyttöluvitus (esim. käyttäjäsopimus), jonka aineiston vastaan ottava arkisto toteuttaa ja jonka nojalla se jakelee aineistoa.
