Ä¢¹½Ö±²¥

Maisteriopintojen loppusuoralta tohtorikoulutettavaksi

Matkani väitöskirjatutkijaksi alkoi onnekkaana sattumana, kun pro gradu -tutkielmani ohjaaja, tietojärjestelmätieteen professori Tuure Tuunanen tarjosi minulle maisteriopintojeni loppupuolella mahdollisuuden liittyä projektiinsa jatko-opiskelijaksi. Tartuin tilaisuuteen, ja valmistelimme yhdessä hakemukseni jatko-opintoihin. Professori Tuunanen toimii väitöskirjatutkimukseni pääohjaajana ja tiedekuntamme toinen professori Markus Salo toisena ohjaajana. Heidän opeissaan on ollut hienoa kasvaa tutkijana kuluneiden neljän vuoden aikana.

Väitöskirjatutkimuksessani pyrin ymmärtämään, miten organisaatiot kehittävät digitaalisia palveluinnovaatioita ja miten näiden prosessien ketterä ja jatkuva luonne vaikuttaa sekä yksilöiden että organisaatioiden toimintaan ja arvonluontiin nykyajan nopeasti muuttuvissa palveluympäristöissä. Väitöskirjatutkimukseni on osa Professori Tuunasen johtamaa Continuous Cyber-Physical Service Innovation -projektia, jonka rahoittajana toimii Liikesivistysrahasto.

Tietojärjestelmätiede yhdistää teknologian, liiketoiminnan ja ihmiset

Tietojärjestelmätiede on minusta alana mahtava, sillä se yhdistää teknologian, liiketoiminnan ja ihmiset, korostaen monitieteellistä lähestymistapaa. Esimerkiksi oma taustani on liiketalouden ja markkinoinnin puolella. Aloitin vasta maisterivaiheessa alan opinnot IT-tiedekunnassa. Nykyinen tutkimuksenikin sijoittuu tietojärjestelmätieteen ja palvelututkimuksen risteyskohtaan.

Tietojärjestelmätieteen tutkijana toimiminen tarjoaa mahdollisuuden olla osa nopeasti kehittyvää alaa, joka antaa mahdollisuuden vaikuttaa lähes jokaiseen digitalisoituvan maailmamme osa-alueeseen niin yksilö-, organisaatio- kuin yhteiskunnankin tasolla.

Laadukas tutkimusympäristö on yksi tietojärjestelmätieteen tutkimuksen parhaista puolista

Väitöskirjamatkani on ollut äärimmäisen antoisa. Olen päässyt syventymään minua kiinnostavaan aiheeseen, työskentelemään mahtavien ihmisten kanssa ja tuottamaan alalle uutta tietoa.

Erityisen arvokkaana pidän myös tutkimustyön vapautta. Esimerkiksi tutkimukseni aihe tarjottiin aiemmin mainitsemani projektin puolesta, mutta sen raameissa minulla on ollut paljon vapautta pohtia erilaisia tutkimuskysymyksiä ja näkökulmia. Lisäksi arvostan joustavuutta työskentelyaikojen ja -tapojen suhteen.

Jyväskylän yliopiston sijoittuminen tietojärjestelmätieteen tutkimuksessa korkealle – Euroopassa toiseksi ja maailmanlaajuisesti 30 parhaan joukkoon AIS Journal Rankingin mukaan – kertoo tutkimusympäristömme laadusta. Kokemukseni mukaan tämä korkea arvostus heijastuu paitsi tutkimuksemme laatuun, myös yhteistyömahdollisuuksiimme ja siihen, kuinka meiltä valmistuneet pärjäävät työmarkkinoilla.

Hienona pidän myös sitä, että tietojärjestelmätieteen yhteisö niin Jyväskylän yliopiston sisäisesti kuin maailmalla on erittäin lämmin ja tiivis. Täällä on helppo tuntea kuuluvansa joukkoon.

Oppeja ja oivalluksia jatko-opintojen varrelta

Matkallani tietojärjestelmätieteen tutkijaksi olen oppinut sekä itse väitöskirjatutkimuksesta että alastani laajemmin. Haluankin lopuksi murtaa muutamia yleisiä ennakkoluuloja ja jakaa omakohtaisia kokemuksiani, jotka voivat kannustaa jatko-opintoja pohtivia eteenpäin.

Väite 1: Väitöskirjatutkimuksen aloittaminen vaatii erityistä osaamista ja vuosien suunnittelua

Ennen väitöskirjatutkimuksen aloittamista ajattelin, että jatko-opintoihin siirtyminen vaatisi pitkäaikaista valmistautumista ja osaamista tutkimuksen tekemisestä. Yllättäen avautunut mahdollisuus jatko-opintoihin herättikin alkuun huolta siitä, olenko valmistautunut riittävästi ja pärjäisinkö.

Kokemus on osoittanut huoleni turhaksi. Jatko-opintoihin on monia polkuja ja akateemiset taidot kehittyvät matkan varrella ohjauksen ja käytännön kokemuksen myötä. Tärkeintä on kiinnostus alaa ja tutkimustyötä kohtaan sekä motivaatio oppia uutta. Olen kiitollinen siitä, että rohkenin tarttua tähän mahdollisuuteen, sillä nyt en voisi kuvitella olevani missään muualla.

Suunnittelu voi kuitenkin olla hyödyllistä. Jos teet tällä hetkellä kandi- tai maisterivaiheen opintoja ja olet kiinnostunut jatko-opinnoista, toimiminen tutkimusavustajana, verkostoituminen tiedekunnan jäsenten kanssa ja omien kiinnostuksen kohteiden tutkiskelu jo näissä vaiheissa voivat toimia hyvänä valmistautumisena. Kurssit ja niiden projektityöt voivat toimia oivana ponnahduslautana ensin pro gradu -tutkielmaan ja siitä jatko-opintoihin.

Väite 2: Väitöskirjatutkimus on yksinäistä ja yksipuolista puurtamista

Väitöskirjatutkimuksen mielletään usein olevan yksinäistä työtä, jossa puurretaan pitkät päivät saman aiheen parissa. Tämä käsitys ei kuitenkaan vastaa kokemustani, vaan väitöskirjatutkimus on tarjonnut runsaasti mahdollisuuksia yhteistyöhön, verkostojen rakentamiseen ja sisältänyt monipuolisia vastuita ja tehtäviä.

Kuulun Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnassa tietojärjestelmätieteen tutkimusalueen sisällä Value Creation for Cyber-Physical Systems and Services -tutkimusryhmään, joka koostuu yli neljästäkymmenestä tutkijasta eri uravaiheissa, sekä yliopistomme sisältä että ulkopuolelta. Ohjaajien ja oman projektitiimin lisäksi tämä ryhmä on ollut äärimmäisen tärkeä verkosto väitöskirjatutkimukseni aikana.

Myös tutkimusalueen sisällä toiminta on aktiivista ja on helppo tuntea kuuluvansa joukkoon. Esimerkiksi säännölliset kahvitauot toisten tietojärjestelmätieteen väitöskirjatutkijoiden kanssa ovat tarjonneet arvokkaan foorumin vertaistuelle ja yhteisöllisyyden kokemuksille.

Väitöskirjatyöskentely on äärimmäisen joustavaa ja monipuolista. Opinnot voi suorittaa joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti, ja työskentely on mahdollista sekä paikan päällä että etänä. Vaikka itse Jyväskylässä asuvana suosin työskentelyä tiedekunnan tiloissa Agoralla, moni kollegani työskentelee muualta käsin.

Väitöskirjani työstämisen ohella olen osallistunut muihin artikkeliprojekteihin, opetus- ja koulutustehtäviin ja jatkokoulutuksen opintoihin, jotka ovat tuoneet lisäarvoa kokemukseeni. Lisäksi puolen vuoden tutkimusvierailu Yhdysvalloissa keväällä 2023 ja aktiivinen osallistuminen alamme kattojärjestön, Association for Information Systems (AIS), toimintaan ovat avanneet ovia uusiin verkostoihin ja antaneet erinomaisia tilaisuuksia ammatilliselle kasvulle.

Väite 3: Väitöskirjatutkimus ei ole käytännönläheistä ja valmistaa vain akateemiselle uralle

Yleinen käsitys tohtorin tutkinnon rajoittumisesta akateemiseen uraan ei pidä paikkaansa, sillä tohtoreiden osaamista – erityisesti ongelmanratkaisukykyä ja tutkimustaitoja – arvostetaan laajasti.

Tietojärjestelmätieteessä väitöskirjatyö on usein käytännönläheistä, tähdäten todellisten ongelmien ratkaisuun digitalisoituvassa maailmassa. Tämä työ ei hyödytä vain tiedeyhteisöä, vaan myös yrityksiä ja yhteiskuntaa laajemmin, edistäen digitalisaation haasteiden ratkaisua niin yksilöiden, yritysten kuin yhteiskunnankin tasolla.

³Û³ó³Ù±ð¾±²õ³Ù²âö yritysten kanssa on keskeistä, mikä avaa tohtoreille ovia monenlaisiin uramahdollisuuksiin akatemian ulkopuolella. Tutkimusprojektit voivat syntyä yhteistyössä yritysten kanssa tai sisältää yhteistyötä esimerkiksi aineiston keruun näkökulmasta, kuten omassa tutkimuksessani ja tähdätä konkreettisten ratkaisujen kehittämiseen.

Uusien väitöskirjatutkijoiden työllistymistä niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille tukee myös opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama tohtorikoulutuspilotti (2024–2027), jossa myös Jyväskylän yliopisto on mukana.

Jatko-opinnoissa on tilaisuus henkilökohtaiseen ja ammatilliseen kasvuun

Kaiken kaikkiaan jatko-opinnot ovat olleet minulle tärkeä henkilökohtaisen ja ammatillisen kasvun matka. Olen iloinen, että tartuin neljä vuotta sitten tähän mahdollisuuteen.

Tänä vuonna keskityn väitöskirjaprojektin loppuun saattamiseen. Toivon, että sen jälkeen voin jatkaa tohtoritutkijana Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunnassa tai muualla, kuitenkin akateemisella polulla. Jatko-opinnot ovat tarjonneet erinomaisen pohjan tutkijanuralle, ja toivon kokemusteni rohkaisevan myös muita jatko-opintojen pariin.

Voit ottaa minuun yhteyttä LinkedIn-profiilini kautta:  

Tutustu tohtorikoulutukseen Jyväskylän yliopistossa 

Jenny Elon kuva: Christa Könönen