Ä¢¹½Ö±²¥

Turussa, kulttuurin keskellä kasvaneena, olin täysin varma lukion 2. vuoden loppuun asti, että suuntaisin tulevaisuudessa taidealalle. Taide on muodostunut elämässäni itseisarvoksi enkä kyennyt näkemään tulevaisuuttani ilman taidetta. Tulevaisuus kuvataiteilijana vaikutti pitkään kristallinkirkkaalta. Osin tosin siksi, etten ajatellut minusta olevan yliopisto-opiskelijaksi.  Perhetaustani kautta ikkunaa akateemiseen maailmaan ei ollut, ja lastensuojelun kautta itsenäistyneenä epäilin, olisiko minulla resursseja yliopistouraa varten. Vaikka numeroiden puolesta minua pidettiin kympin tyttönä, opiskelu takkusi ja paljon. Kävin lukion neljässä vuodessa. 

Unelmat muotoutuivat pikkuhiljaa  

Psykologian kursseilla kiinnostus ihmismielen prosesseja kohtaan kuitenkin alkoi kyteä pinnan alla. Kurssisisällöt ruokkivat intohimoa psykologian alaa kohtaan. Taiteen ja psykologian suhteesta muodostui symbioottinen, toisiaan ruokkiva kokonaisuus: molemmat pyrkivät omalla tavallaan selittämään tunteita, kognitioita ja käyttäytymistä yksilön tasolta yhteiskunnallisten ilmiöiden tasolle asti. Psyyken kompleksisuus näkyy jokaisen elämässä. Miksi ongelmat kasautuvat tietyille ihmisryhmille? Minua kiehtoi paradoksaalisuus maailman onnellisimmasta maasta, joka oli samanaikaisesti yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Lastensuojelusta itsenäistyneenä olin myös todistanut oman osani pahoinvointia ylläpitävistä rakenteista ja niiden vaikutuksesta ihmisten mielenterveyteen. Tutkimukseen perustuva tieto antoi vastauksia ihmisen toimintaan, liekki syttyi ja paluuta ei ollut. Lukiojärjestelmän joustamattomuus helpottui lukulomaksi, jolloin palo oppimista kohtaan sai puita alleen aikataulutuksen sopiessa paremmin yksilöllisiin tarpeisiini.  Tiedonjano ja kova työ palkittiin, kun yllätyksekseni paikka psykologialle aukesi ensimmäisellä kerralla.  

Monialaista ymmärrystä

Valinta taidealan ja psykologian opiskelupaikan välillä ei ollut itsestäänselvyys, mutta tutkittuani sivuainemahdollisuuksia havaitsin Jyväskylän tarjonnassa taideterapian sekä väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuudet. Mahdollisuus opintojen personointiin siten, että taiteen ja hyvinvoinnin teemat yhdistyisivät vapaan sivuaineoikeuden avulla, sinetöivät kohtaloni Jyväskylän yliopistossa.

Pakkasin elämäni pakettiautoon ja lähdin Jyväskylään ilman yhtäkään kontaktia nykyisessä kotikaupungissani. Uskon vahvasti päätöksen olleen elämäni paras: olen löytänyt unelmieni opiskelupaikan, rakkaimmat ystäväni ja sujuvan arjen uudesta kotikaupungistani. Voin valehtelematta sanoa, että opintoni ovat maksaneet moninkertaisesti takaisin hakuprosessiin käytetyn työn. Opintojen merkityksellisyys, mielenkiintoiset ja moniulotteiset kurssisisällöt sekä lämmin opiskelijayhteisö tukevat hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Yliopisto on auttanut kehittämään kriittistä ajattelua, kokonaisvaltaista ihmiskuvaa sekä löytämään uusia puolia myös itsestäni, mahdollistaen myös syvemmän itsetuntemuksen saavuttamisen. Lisäksi psykologia on opiskelualana osoittautunut moninkertaisesti laajemmaksi tieteenalaksi kuin olin ikinä kuvitellut. 

Jyväskylässä inhimillisyys on osa opiskeluarkea 

Lukiossa pitkään jatkunutta kamppailua jaksamisen ja arjessa selviytymisen kanssa alettiin selvittää Jyväskylässä, ja tuloksena oli lopulta diagnoosi ADHD:sta. Olin viittä vailla hakematta yliopistoon oppimisen vaikeuksien ja jaksamisen haasteiden seurauksena. Onneksi hain, sillä yliopisto-opintojen antama akateeminen vapaus ja joustavuus on näyttäytynyt sopivampana yhtälönä oppimisvaikeuteni kanssa. 

Jyväskylän yliopistossa opiskelijoiden hyvinvointi, esteettömyys ja saavutettavuusasiat on huomioitu hyvin. Yksilöllisten järjestelyjen avulla hyvinvointia ei enää tarvitse uhrata opintomenestyksen eteen ja tilaa arjessa jää myös hauskanpidolle. Yliopistossa tarkkaavaisuushäiriön kanssa opiskelua helpottavat etenkin hiljaiset opiskelutilat, aikataulujen joustavuus sekä opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijoiden apu. Tukea opiskeluun voi saa ja yksin ei tarvitse jäädä. Koen, että hyvinvointia tukee myös itse tiedeyhteisö: vaikka opiskelu on itsenäistä, se ei ole yksinäistä. Yliopistossa tehdään työtä yhdessä, toistemme tietotaitoa hyödyntäen. 

Jos voisin nyt antaa vinkkejä itselleni lukiossa, lähettäisin säkillisen itsemyötätuntoa, paremmat palautumistottumukset sekä rohkaisevan reality checkin: vaikka psykologia on hakupaineala, kyllä sinne aina joku pääsee, miksi et sinä. Ole ylpeä taustastasi – se tulee auttamaan sinua soveltamaan tietoa, tarjoaa oivalluksia ja rikastuttaa myös muiden näkökulmia.  

Psykologian kentällä tehdään töitä hyvinvoinnin eteen 

Ennen opiskelujen alkua käsitykseni psykologin työmahdollisuuksista oli vaillinainen ja perustui pitkälti kokemuksiini koulupsykologin vastaanotoilta. Nyt tiedän, kuinka psykologian tutkinto valmistaa asiakas- ja potilastyön lisäksi monipuolisiin mielen ja käyttäytymisen asiantuntijarooleihin. Rikkaus alalla onkin se, että psykologeja tarvitaan kaikkialla, missä on ihmisiä. 

Tulevaisuudensuunnitelmani ovat vielä muotoutumassa, mutta tiedän haluavani hyödyntää asiantuntemustani myös yhteiskunnan rakenteiden tasolla. Urallani haluan kohdata ihmisiä sekä vaikuttaa niihin rakenteisiin, jotka ylläpitävät pahoinvointia sekä kehittää instituutioita, jotka rakentavat hyvinvointia. Psykologisen asiantuntijuuden hyödyntämisen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa auttaa luomaan eri taustoista tuleville ihmisille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet elämässä. Uskon olevani tästä elävä esimerkki: lastensuojelusta itsenäistyneenä nepsy-nuorena olisivat korttini luultavasti pelattu eri tavoin ilman lukioni toimivaa opiskeluhuoltoa, erityisopetusta sekä opettajien kannustusta. Toivon, että urallani voin edistää yhdenvertaisuutta, tukea nuorten kehityspolkuja ja auttaa kestävän mielenterveyden rakentamisessa niin yksilöiden, yhteisöjen kuin yhteiskunnankin tasolla.