Päätöksenteon haastetta ja sisukasta lukemista
Psykologian opinnot eivät ole koskaan olleet minulle se suuri liekehtivä pikari. En ollut pienestä pitäen kuvitellut opiskelevani psykologiaa. Lukiosta valmistuessani hain teologiseen ja sain paikan Helsingistä. En kuitenkaan sitä ottanut vastaan. En ollut varma, onko teologia alani ja tahdoin turvata ensikertalaisuuteni vielä tuleville vuosille, jos mieli muuttuisi. Palvelukseni oli juuri alkamassa ja olisin päässyt vielä seuraavanakin vuonna opiskelemaan teologiaa papereillani.
Palvelusaikani alkupuoliskolla mieleeni nousi jostain psykalle haku. Tiesin psykologian teemojen, kuten ihmisen päätöksenteon kiinnostavan. Taustalla saattoi vaikuttaa myös eräs inttikaverini, joka yhtä lailla opiskelee nykyään kyseistä alaa. En ollut lukiossa opiskellut psykologiaa pakollisen kurssin lisäksi, joten en olisi päässyt suoraan sisään papereillani. Kevään tullessa kävinkin valintakokeissa katsomassa, miltä ne näyttävät.
Palvelukseni loppui ja toinen välivuoteni alkoi. Opiskelin lukion psykologian kursseja itsenäisesti. Ilmoittauduin syksyn yo-kirjoituksiin psykaa kirjoittamaan ja korottamaan äidinkieltä ja englantia. Istuin kokeissa kahdeksan tuntia lukihäiriön perusteella myönnetyn lisäajan takia. Jäin tavoitteistani vajaaksi. Harmitti. Tuskastutti. Stressasi.
Ilmoittauduin keväällä kirjoittamaan uudestaan samat kolme. Jäin tavoitteistani vajaaksi jälleen. En enää paljoa, mutta kuitenkin hieman. Jos saisin äidinkielen arvostelussa viisi pistettä lisää, pääsisin korotetun arvosanan avulla sisään. Aloin rustaamaan oikaisuvaatimusta. Muutaman päivän päästä kotisohvalla huomasin YTL:ltä tulleen sähköpostin. Tarkistin. Tarkistutin muilla. Pisteeni ja arvosanani olivat tosiaan nousseet ja täten yo-todistuksen pisteiden puolesta olin pääsevä opiskelemaan psykologiaa.
Jyväskylästä tuli opiskelukaupunkini epäilyksistä huolimatta
Yhteishaussa laitoin kaikki Suomen psykologian kohteet hakuun tutustumatta eri yliopistojen tarjontaan. Jälkeen päin ajatellen tarkempi tutustuminen olisi saattanut helpottaa paikan pohdintaa jo hakuvaiheessa. Olen kotoisin Espoosta ja halusin tuolloin jäädä Helsinkiin opiskelemaan. Näin jälkikäteen olen iloinen etten “päässyt” jäämään sinne.
Jyväskylä oli hakujärjestyksessäni neljäntenä. Kaupunki oli hieman tuttu lapsuuden reissuilta. Märehdin hieman valintaa muuttaa “niin todella kauas kaikesta”. Pohdin, onko Jyväskylässä edes mitään. Kaikesta epäröinnistä, epäilystä ja epävarmuudesta huolimatta otin yhteyttä Jyväskylän psykologian laitokseen. He korjasivat pisteeni Opintopolussa, ja pääsin opiskelemaan tänne.
Vapaat kurssivalinnat, kannustava ilmapiiri ja vilkas opiskelijakulttuuri
Olen opiskellut psykologiaa pian kaksi vuotta. En edelleenkään ole ihan varma, olenko oikeassa paikassa ja oikealla alalla – pohdin asiaa jatkuvasti. Nyt täällä ollessani en toisaalta haluaisi olla missään muualla opiskelemassa. Täällä on opiskelijan hyvä olla.
Jyväskylän yliopistossa opintojen hyvänä puolena on se, että toteutuksia voi muovata oman näköiseen suuntaan. Pystynkin panostamaan enemmän niihin asioihin kurssien toteutuksessa mitkä itseäni kiinnostaa.
Innostukseni on yhteiskunnassa, maailmassa, historiassa, taloudessa ja politiikassa, ja olenkin tehnyt opintovalintoja pitkälti omien mielenkiinnonkohteiden pohjalta. Myös opiskeluilmapiiri on toisia tukeva. Opintojen keskiarvolla ei ole juurikaan merkitystä.
Jyväskylästä löytyy kaikki palvelut, ja täällä kaikki on lähellä. Joka paikkaan pääsee jalkaisin tai viimeistään pyörällä – julkisia kulkuvälineitä ei edes kaipaa. Ihmisiä on paljon, joka kolmas kaupungissa asuva on opiskelija, ja luonto on aina lähellä.
Tuttuja tulee vastaan kaikkialla (vad härligt!), ja myös tapahtumia on jatkuvasti. Harmillisesti omaan unirytmiini sopivia (klo 20 viimeistään loppuvia) on turhan vähäisesti, vaikka niitäkin välillä on, kiitos niiden järjestäjille. Ehkä niitä voisi itse järjestää lisää? Opiskelija-asuntoja valmistuu tiuhaan tahtiin lisää ja niitä tuntuu riittävän halukkaille. Lempipaikkojani kampuksella on yliopiston kirjasto Lähde.
Psykologian tutkinnolla voi työllistyä melkein mihin tahansa
En tiedä mitä minusta tulee isona. Ehkä tyytyväinen ehkä poliitikko, tai jos onni suosii, ehkä jopa molemmat? Koulutukseni osalta voin tehdä pitkälti mitä haluankaan jatkossa. Siellä missä on ihmisiä, on lähes vääjäämättä tarvetta psykologian ymmärrykselle. Vaihtoehtoja on monia: markkinointia, konsultointia, opettamista, virkailijana toimimista tai ehkä ihan “vain” psykologina työskentelyä. Aika näyttänee mitä on tullakseen. Vaikka ala ei ole itselleni se kaikkein merkittävin asia maailmassa, uskon, että eksyisinpä minne tahansa, näistä opinnoista saadut vuodet ovat hyödyksi ja hyvästä.
