Alumniesittelyssä Hanna Siefen

Hanna Siefen on psykologi, jonka on innostunut oppimisesta. Hän tahtoo nostaa esiin etenkin uteliaisuuden ja arjen tuomat mahdollisuudet oppia uutta. Tällä hetkellä Hanna auttaa yrityksiä ja yksilöitä parantamaan omaa kilpailukykyään oppimisen keinoin. Hän on valmistunut Jyväskylän yliopistosta 2012
Hanna Siefen
Julkaistu
22.11.2023

Teksti: Heli Mäki
 kuva: Heidi Strengell / Tuuma-kustannus

Hanna Siefen on kotoisin Kuopiosta. Lukiossa hänen mieluisimmat oppiaineensa olivat biologia ja psykologia. Mahdollista pääainevalintaa tehdessään Hanna huomasi, että psykologiassa häntä kiinnosti kaikki, biologiasta vain tietyt osat. Se ratkaisi.

Jyväskylän yliopisto valikoitui jatko-opiskelupaikaksi sijaintinsa vuoksi ja kaupunki muistutti paljon myös Hannan kotikaupunkia Kuopiota. Opiskelupaikka ei irronnut ensimmäisellä yrittämällä ja Hanna opiskeli vuoden toimintaterapiaa Helsingissä.

 ”Onneksi psykologian pääsykokeen kirjat olivat valtavan mielenkiintoisia. Olin todella motivoitunut, tiesin, että tätä haluan opiskella.”

Psykologian opinnot alkoivat vuonna 2006 ja Hanna Siefen nautti paljon opiskeluajastaan Jyväskylässä. – Aika oli luonnollisesti myös iän puolesta erityistä, aikuiseksi kasvamisen aikaa, Hanna kertoo. Parasta oli opiskelukavereista muodostuneen ystäväpiirin syntyminen, joka on edelleenkin Hannalle hyvin rakas. Ystävykset olivat kaikki kiinnostuneita opiskelusta ja opiskelivatkin paljon yhdessä.

” Järjestin työ- ja organisaatiopsykologiaan liittyvän lukupiirin. Istuimme kirjaston kahviossa ja keskustelimme aiheesta.”

Totta kai opiskelu vaati myös paljon päivittäistä lihastyötä ja keskittymistä, mutta Hanna oli todella motivoitunut. Valmistumisen lähetessä pieni epämääräinen tunne liittyen työelämään varjosti opintoja, sillä Hannaa eivät perinteiset psykologian positiot kiinnostaneet.

Juhlia ja vapaa-ajanrientoja riitti myös. Psykologian laitokselta löytyy varmasti samanhenkisiä kavereita, Hanna lisää.

” Päällimmäisenä oli etuoikeutetun tunne, mahtavaa, että saa olla täällä!”

Opiskelujen loppuvaiheeseen kuului puoli vuotta kestänyt harjoittelu. Harjoittelupaikan valinta tuotti Hannalle vaikeuksia, sillä häntä ei kiinnostanut ongelmien korjaamiseen tähtäävä työnkuva. Hän tahtoi löytää harjoittelupaikan, joka olisi lähempänä arkipäivän psykologin työtä. Sellainen löytyi Helsingin yliopistosta.

Heti valmistumisen jälkeen, kuin onnenpotkuna, Hanna pääsi töihin työterveyspsykologiksi. Työ oli paljon yksilötyötä, jossa toistuivat stressiin ja uupumukseen liittyvät teemat. Hanna huomasi pian, että opiskeluaikainen innostus oli alkanut hiipua.  Työn sisältö ei kiinnostanut.

Työterveydestä Hanna siirtyi kuntoutuspsykologiksi, mikä oli lähempänä häntä kiinnostavia teemoja. Hän alkoi työn ohessa kirjoittaa blogia. Artikkeleissa käsiteltiin arkipäivän ilmiöitä, joihin liittyi kekseliäisyyttä ja erilaisia oppimistilanteita.

Jäätyään äitiyslomalle Hanna alkoi kehittämään omia palveluja ja ryhtyi tekemään blogin lisäksi YouTube-videoita. Hän alkoi hankkia lisätietoja ja syventyä itseään kiinnostaviin teemoihin.

”Palasin psykologian harrastamiseen. Oli mukavaa hankkia ammatillisia virikkeitä ilman työelämän paineita.”

Vuonna 2018 Hanna perusti oman yrityksen ja työskenteli yhteisötoimistossa, jossa toimi myös muita työelämän kehittämiseen erikoistuneita yrityksiä. Yhteisö osoittautui todella hyödylliseksi; yhteistä pohdintaa ja arjen ongelmien ratkaisua kahvikupin ääressä oli paljon. Erityisesti sieltä löytyi yhteistyökumppaneita.

” Suunnittelin valmennuksia, joissa oli uutta twistiä ja pilotoin niitä yhteisössä.”

Toisen äitiyslomansa aikana Hanna kirjoitti kirjan “Uteliaisuuden taito”. Siinä hän nostaa esiin oppimisen ilon ja etenkin uteliaisuuden mahdollisuudet, jotka löytyvät meiltä kaikilta. Myös arki on täynnä oppimisen paikkoja ja niistä Hanna tahtoo puhua. Hanna pitää myös Oppimisen psykologia -podcastia, josta on tullut suosittu.

Ammatillisesti Hanna Siefen kokee olevansa vasta uransa alussa. Hän ei tee pitkän tähtäimen suunnitelmia, eikä jatkuva muutoksen tila kuitenkaan ahdista, vaan hän suhtautuu siihen uteliaasti.

 ”36-vuotiaana koen olevani edelleen oppijan roolissa. Jatkuva oppiminen on itseään ruokkiva, positiivinen kehä.”