Paras asia historian ja etnologian laitoksella on opintojen monipuolisuus ja vapaus opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa
Opiskelu historian ja etnologian laitoksella antaa mahdollisuuden erikoistua vaihteleviin ja mielenkiintoisiin tehtäviin, ja kurssit voi suorittaa itselleen sopivimmalla tavalla. Pienellä laitoksella on myös helppoa tutustua kanssaihmisiin ja löytää samanhenkisiä ystäviä.
Voisin vitsailla, että lukion lopussa yhteishakupaperistani olisi tullut täysin samanlainen kuin jos olisin silmät sidottuna tikkaa heittämällä valinnut hakukohteet. Tiesin kyllä, että historia oli lukiossa itselleni se mieluisin aine, ja siitä syystä laitoin sen myös hakupaperiin. En kylläkään ensimmäiselle sijalle, siihen laitoin jonkun tylsän ja järkevän hakuvaihtoehdon. Varmaa minulle oli kuitenkin se, että haluan yliopistoon opiskelemaan - se tuntui duunariperheessä kasvaneelle nuorelle miehelle vieraalta mutta innostavalta ajatukselta. Tulosten tullessa historia oli se, joka tärppäsi. Olin tyytyväinen, koska se oli vaihtoehdoista lopulta se, jota eniten halusin. “Haluan tehdä ja opiskella jotain kivaa!”&Բ;
Muutin Jyväskylään heti lukiosta valmistumisen ja opintopaikan varmistumisen jälkeen syksyllä 2019. Kyseessä oli muutto vieraaseen kaupunkiin, joka oli täynnä pelkästään vieraita ihmisiä. Muuttopäivä itsessään oli jo kaoottinen, koska muutin juuri samana päivänä, kun opinnot alkoivat. Hyvin se lopulta sujui, vaikka vähän myöhästyinkin ensimmäisistä hedelmäsalaateista ja nimileikeistä.
Ensimmäisten opintovuosien aikana omaan pääainevalintaan liittynyt epävarmuus alkoi kuitenkin vähitellen muuttua varmuudeksi, vieras kaupunki kodiksi ja tuntemattomista ihmisistäkin muodostui hyviä ystäviä. Käsitys omasta tieteenalasta myös muuttui: uravaihtoehtoja on rajattomasti ja mahdollisuuksia löytyy aina sieltä, mistä niitä itse osaa etsiä. Suosittelen siis vain rohkeasti seuraamaan omia mielenkiinnon kohteita esimerkiksi sivuainevalintoja tehdessä!
Opiskelu historian ja etnologian laitoksella
Opiskelen historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajaksi, eli sivuaineena minulla on kasvatustieteet ja yhteiskuntatieteet. On oikeastaan hauskaa, miten minä opeopiskelijana opiskelen samoissa Seminaarinmäen vanhoissa tiilirakennuksissa, kuin missä aikoinaan ne kansakoulunopettajat, jotka mäiskivät meidän isovanhempiamme karttakepeillä sormille. Tavallaan jatkan heidän perinnettään… silleen hyvällä tavalla meinaan.
Minulla on viides opiskeluvuosi meneillään, ja näihin vuosiin on mahtunut paljon. Armeijan rymysin läpi fuksivuoden keväällä Sodankylässä porojen ja pakkasen keskellä, josta sitten sen kokeneena ja entistä innokkaampana palasin takaisin opintojen pariin Jyväskylään. Opintojen keskellä tällaisenkin järjestelyn voi siis saada toimimaan. Koronavirus kieltämättä oli ei-toivottu juonenkäänne opintoihin palatessa - etäopiskelu ei ollut itselle kovin mieluisa opiskelumuoto, mutta siitäkin on onneksi selvitty.
Paras asia laitoksellamme on opintojen monipuolisuus ja vapaus opiskella sitä, mikä itseä kiinnostaa. Ennen valintaani opettajaopintoihin kokeilin esimerkiksi museologian opintoja, jotka mielestäni vaikuttivat todella mielenkiintoisilta. Parasta opiskelussa on myös kurssien suoritustapojen monimuotoisuus: olen tehnyt kirjatenttejä kesällä, lukupiirejä kavereiden kanssa Ruthissa ja istunut seminaarinmäen historiaa henkivissä luentosaleissa. Parasta on löytää sellainen suoritustapa, joka on itselle mieluinen!
辱Ჹää&Բ;
Opiskelijaelämän näkökulmasta parasta historian opiskelussa ovat ihmiset ja yhteisöllisyys. Ihmiset tulevat nopeasti tutuiksi, koska meillä on pieni ainejärjestö täynnä enemmän tai vähemmän samanhenkisiä ihmisiä. Heihin on ollut helppo tutustua hauskoissa tapahtumissamme tai vaikkapa ainejärjestön tiloissa ToNe-huoneella. Haluan myös kiittää kirjaston 60 sentin kahvia, sillä kofeiini auttaa opiskelussa.
