Kulttuurien tutkimus mahdollistaa työelämään suuntautumisen omien harrastusten pohjalta
Opiskelu kulttuurialalla antoi mahdollisuuden haastaa itseään, koota omannäköisen asiantuntijatyökalupakin sekä kehittää verkostoitumistaitoja. Ainejärjestötoiminta puolestaan on tuonut elämään huippuystäviä sekä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on käyty lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluja.
Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa? KUMU? Kulttuurien tutkimus? Etnologia, antropologia & kulttuuripolitiikka? Nämä kaikki sanat pyörivät kulttuuria koko elämänsä harrastaneen, kulttuurin parissa kasvaneen ja työskennelleen, eteläkarjalaisen Oonan mielessä vuonna 2019 kun yhteishaut alkoivat.
En vielä silloin lukiosta valmistuttuani tiennyt suuntaani; mitä haluan tehdä isona, missä haluan opiskella – tiesin vain sen, että olen ihmistyypiltäni sellainen, joka on aina kaikessa mukana, on sosiaalinen ja avulias, pitää esiintymisestä ja teatterista sekä erilaisten ryhmien kanssa työskentelemisestä ja niiden ohjaamisesta. Ajattelin silloin, että minusta tulee psykologi, ja siltä myös yhteishakupaperini siihen aikaan näyttivät. Kuitenkin tieni aukeni Jyväskylään: historian ja etnologian laitokselle KUMU:un eli Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa tutkinto-ohjelmaan pääaineena etnologia, antropologia ja kulttuuripolitiikka. Tämä oli kolmas vaihtoehtoni, joten olin silloin vielä hieman epävarma valinnastani, mutta ajattelin, että lähdetään kokeilemaan mitä mahdollisuuksia kulttuuriala tuo tullessaan.
Näin viidennen vuoden opiskelijana ajattelen, että KUMU:ssa opiskelu toi kuin toikin minulle mielekkään ympäristön, yhteisön eli :n ainejärjestön, josta löytää elämäänsä huippuystäviä sekä samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa on käyty lukemattomia mielenkiintoisia keskusteluja. Pääsin vielä enemmän järjestökenttään käsiksi löydettyäni itselle mielekkään järjestön: , jossa toteuttaa itseäni, työllistyä sekä harrastaa ja ohjata. Kulttuuriala siis antoi minulle mahdollisuuden haastaa itseäni, koota omannäköiseni asiantuntijatyökalupakin ja kehittää verkostoitumistaitojani poikkitieteellisesti. Näin konkreettisten esimerkkien kautta sen, millaista työtä haluan mahdollisesti tulevaisuudessa tehdä, sen, miten monenlaisia nyansseja tapahtuma-ala pitää sisällään sekä sen, että pitkäaikainen harrastus voi mahdollistaa polun tulevaisuuden työuralle.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen oikealla polulla. KUMU:ssa opiskeleminen on opettanut minua ymmärtämään sen, että olen humanisti, ihmistieteilijä. Kulttuurialalla kehittyy taitavaksi ihmistuntijaksi, osaa hyödyntää tilanteiden lukutaitoja; herkkyyttä, reagointia, ja reflektointia, pääsee käsiksi tapahtumatuotantojen ihmeelliseen maailmaan opiskelemalla sivuaineena Humanistisessa ammattikorkeakoulussa kultturituotannon perusopinnot, oppii viestimään eri tilanteissa; niin verbaalisti, nonverbaalisti kuin sähköisesti sekä saa kokemusta erilaisista vuorovaikutustilanteista; haastatteluista, keskusteluista ja niin edelleen…
Jos saisin palata vuoteen 2019 ja tavata uudestaan sen lukiosta juuri valmistuneen Oonan, joka epäröi suurien päätöksien tekemistä, sanoisin hänelle, että:
Elä huolehdi, vaikka jännittääkin hurjasti, kulttuuriala siut kuitenkin vie mennessään; sie oot elementissäsi, kun pääset ohjaamaan erilaisia ryhmiä ja järjestämään kaikenlaista, joten luota vain itseesi, omalla aktiivisuudella ja mielenkiinnonkohteita päin menemällä sie muodostat itsellesi merkittävimmät verkostot ja polun just sinne oikeeseen suuntaan ♥︎
