Fuksivuoden puolessa välissä olen todennut parhaaksi puoleksi opintojen joustavuuden
Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa, tuttavallisemmin KUMU, on avannut ovensa minulle ja uskon olevani juuri oikeiden opintojen äärellä. Samanhenkisten ihmisten ympäröimänä on helppo olla oma itsensä. Sitä kuinka tärkeää on tuntea kuuluvansa johonkin, ei voi sanoin kuvata.
Läpikotaisin humanisti
Välivuosikymmenenkin jälkeen sopeuduin opiskelijaelämään historian ja etnologian laitokselle. Opintojen aloittaminen jännitti valtavasti, sillä edellisistä opinnoista oli kerennyt vierähtää yli kymmenen vuotta, joten opiskelu ei ollut aivan tuoreessa muistissa. Uskoin kuitenkin, että yliopistoelämä vie mennessään ja opiskelurytmi palautuu vielä mieleen. Hain Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa tutkinto-ohjelmaan kevään 2023 yhteishaussa. Hakupaperissa ei muita tutkintoja ollutkaan, sillä olin varma siitä, että halusin opiskelemaan juuri antropologiaa ja etnologiaa. Kun pääsykokeen aika sitten koitti, kädet olivat nihkeät ja sykekin taisi kohota melkoisiin lukemiin. Kuitenkin pääsykoetta suorittaessa, huomasin olevani oikeassa paikassa.
Niinhän siinä sitten kävi, minut oli valittu sisään! Pään täytti tietysti ensimmäisenä epävarmuudet. Kuinka perhe-elämän ja opiskelun saisi sovitettua yhteen, löytäisinkö Jyväskylän yliopistolta edes etsimääni polkua vai tippuisinko nuorempien kyydistä heti alkumetreillä? Epävarmuudet karisivat kuitenkin jo orientaatioviikolla pois, ja valtava innokkuus tuli tilalle; tää on mun paikka!
KUMU – nippu mahdollisuuksia
Kulttuurit ja yhteisöt muuttuvassa maailmassa, tuttavallisemmin KUMU, on avannut ovensa minulle, ja uskon olevani juuri oikeiden opintojen äärellä. Nyt fuksivuoden puolessa välissä olen todennut parhaaksi puoleksi opintojen joustavuuden. Vapautta ja joustoa löytyy niin kurssien suorittamiseen, kuin niiden valintaankin. Toki opinnoissa vaaditaan organisointikykyä ja kurinalaisuutta, mutta pitää myös osata välillä antaa itselleen siimaa.
Tällä hetkellä kalenterissani on KUMU:n perusopintoja ja sivuaineeksi valitsemani psykologian kursseja. Haaveenani on tutkijan ura. Tutkimuksen tekeminen ja siihen rahoituksen saaminen on kuitenkin haasteellista, joten olen onnellinen monipuolisista työllistymismahdollisuuksista, joihin tutkintomme avaa ovensa. Kulttuurialalle työllistyminen on selvimpänä vaihtoehtona tarjottimella, mutta haluan myös tuoda kaikille tätä tutkintoa harkitseville sen esille, että vaihtoehtoja on paljon muitakin. Itse uskon, tai ainakin toivon, että tulevaisuudessa monilla suuremmillakin yrityksillä on palkkalistoillaan antropologian ja etnologian asiantuntijoita.
Vaikka puhunkin tulevaisuuden suunnitelmista ja työllistymisestä niin no panic, ei kaiken tarvitse olla selvää hakiessa, tai vielä edes opintojen alkutaipaleella. Tämä yhteisö koko historian ja etnologian laitoksella antaa kyllä tilaa ja tukea tulevaisuuden suunnittelussa tai sen suunnittelemattomuudessa. Luulen, että omienkin opintojen edetessä asiat kerkeävät vielä muuttumaan useaan kertaan.
Elämää opiskelijayhteisössä
Koska perhe-elämän sovittaminen opiskelija-arkeen on välillä hivenen haasteellista, en ole päässyt osallistumaan kovinkaan tiiviisti opiskelijarientoihin. Alkuun pohdiskelin ja pelkäsinkin, että tämä eristää minut opiskelijakavereista, ja jäisin jotenkin ulkopuoliseksi. Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt tämän yhteisön toimivuudesta, tuntuu siltä, että kaikki ovat tervetulleita! Osallistuit sitten kerran, et kertaakaan tai jokaiseen tapahtumaan, olet ihan samalla viivalla muiden kanssa. Näin opintojen alkutaipaleella olen huomannut, että samanhenkisten ihmisten ympäröimänä on helppo olla oma itsensä. Sitä kuinka tärkeää on tuntea kuuluvansa johonkin, eikä joudu painimaan omien opintojen kanssa yksin, ei voi sanoin kuvata.
Valtavan kauniin Historica -rakennuksen ovista sisään kävellessä mielen täyttää opiskelijaminä, se minä, jolla on huikea joukko humanisteja ympärillä.
