Ģ��ֱ��

Oman koulutuspolkuni osalta tarkastelu on syytä aloittaa jo peruskoulusta. En yläasteella ollut erityisen innostunut koulunkäynnistä. Alun perin minun ei ollut tarkoitus mennä edes lukioon, mutta muutaman onnekkaan sattuman jälkeen sinne kuitenkin päädyin. Huomasin hiljalleen kiinnostuvani myös teoreettisemmasta opiskelusta. Nautin erityisesti lukio-opiskelun myötä lisääntyneestä valinnanvapaudesta, ja kiinnostuin muun muassa psykologian kursseista. 

Lukion jälkeen en kuitenkaan vielä tiennyt tarkalleen, mitä haluaisin opiskella. Päätin pitää ainakin yhden välivuoden, jotta saisin hieman lisäaikaa vaihtoehtojen pohtimiseen. Yksi välivuosi muuttui lopulta neljäksi, ja ne vuodet opettivat minulle valtavasti. Välivuosien aikana asuin muun muassa hetken Australiassa, sain ensimmäisen vakituisen työsuhteen ja palkallisen kesäloman sekä muutin pois kotipaikkakunnaltani. Välivuosien aikana  tarkentuivat ajatukset siitä, millaiset asiat minua kiinnostavat ja mitä haluaisin mahdollisesti opiskella. 

Välivuodet vahvistivat omaa suuntaa

Lukiossa herännyt kiinnostus ihmisten toiminnan ymmärtämiseen ja välivuosien aikana hankittu työkokemus suuntasivat katsettani kohti aikuiskasvatustiedettä. Aikuiskasvatustiede yhdistää monia asioita: vuorovaikutuksen, (työ)hyvinvoinnin, oppimisen ja erilaisten asioiden kehittämisen. Siispä aloitin kasvatustieteiden opintoni syksyllä 2019, ja suuntauduin myöhemmin aikuiskasvatustieteeseen. Tällä hetkellä teen pro gradu -tutkielmaani ja pohdin jopa jatko-opiskelua – minä, jonka ei pitänyt mennä alun perin edes lukioon.

Olen löytänyt opiskelun innostavuuden monen mutkan kautta. Lopulta ratkaisu piili itselleni tärkeiden asioiden löytämisessä. Usein törmää ajatukseen siitä, kuinka välivuodet ovat jotenkin hukkaan heitettyä aikaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että välivuosien aikana hankitut kokemukset voivat jopa tukea yliopisto-opiskelua. Esimerkiksi työelämässä opittuja asioita voi soveltaa erilaisiin teoreettisiin malleihin, joihin opinnoissa väistämättä törmää. Omat käytännön kokemukset tarjoavat ikään kuin uudenlaisen linssin, jonka läpi katsoa opiskeltavia asioita, ja näin niitä on usein helpompi ymmärtää. 

Ytimessä osaamisen sanoittaminen 

Kasvatustieteilijöillä onkin yleensä mahdollisuus valita runsaasti myös muiden alojen opintoja, joten  osaamista kertyy useilta eri tieteenaloilta. Usein meitä kuvataan generalisteiksi. Opintojen aikana oppii sekä pohtimaan että sanoittamaan omaa osaamistaan, kun vastaa lukemattomia kertoja kysymykseen ”Mikä susta siis oikein tulee isona, jos ei opettaja?”.

Avain asiantuntijaksi kasvamiseen piileekin juuri tässä: opitut asiat tulisi pyrkiä jäsentelemään kokonaisuudeksi, jonka voit sanoittaa myös muille. Parhaimmillaan tämä prosessi on erittäin antoisa, eikä sen läpikäyminen ole kaikilla tieteenaloilla itsestäänselvyys. Sen aikana oppii yleensä osin huomaamattaan uutta sekä itsestään, että opiskelemistaan asioista, vaikka yliopistotaipaleen alkuvaiheessa se voikin tuntua hieman vaikealta. Vertaistuen hyödyntäminen pohdintojen tukena on enemmän kuin suotavaa, ja varsinkin poikkitieteelliset kohtaamiset voivat auttaa havainnoimaan oman osaamisen ainutkertaisuutta.

Nuoremmalle itselleni haluaisin sanoa, että jokaiseen asiaan ei tarvitse olla heti vastauksia: eihän minulla ole niitä kaikkia vieläkään. Välillä on ihan hyvä pysähtyä pohtimaan ja kuuntelemaan itseään, vaikka vähän pidemmäksikin aikaa. Vaikka tuntuisi siltä, että kaikki muut opiskelevat jo täyttä häkää, yritä muistaa, että oman elämäsi aikajana saa olla juuri sinun näköisesi. On hienoa, jos tietää unelma-alansa heti peruskoulusta lähtien, mutta ihan yhtä hienoa on myös uskaltaa kulkea omanlaistaan reittiä.