Ģ��ֱ��

Muistan lapsuudesta asti uratoiveideni muuttuneen suunnilleen joka kerta, kun joku kysyi “mikä sinusta tulee isona”. Minulla ei ole ikinä ollut selvää ajatusta siitä, mitä haluan tehdä ja mikä olisi täydellinen urapolku – eikä ole vieläkään, vaikka olenkin yliopisto-opintojen loppuvaiheessa. Minua tietämättömyys ei kuitenkaan ahdista, vaan tykkään ajatuksesta, että voin muokata tulevaisuuttani eikä yhteen ammattiin tarvitse sitoutua loppuelämäksi. 

Työkokemus vahvisti kiinnostusta kasvatusalaa kohtaan 

Lukion jälkeen pyörittelin mielessäni montaa mahdollista ammattia. Mikään ei kuitenkaan tuntunut selvältä, ja siksi halusin viettää välivuotta sopivaa suuntaa pohtien. Sain idean lähteä opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta en ollut asiasta vielä täysin varma. Kävin kuitenkin uteliaisuudesta VAKAVA-kokeessa sen kummemmin siihen vielä panostamatta. Silloin ei tietenkään jatkopaikkaa irronnut, kun en mitenkään ollut valmistautunut - lähinnä kävin vain katsomassa vaihtoehtoja ja tutustumassa jännittävältä tuntuvaan pääsykoetilanteeseen.  

Välivuoden aikana muutin uuteen kaupunkiin ja siellä elämää pohtiessa päädyin alakoululle työkokeiluun tekemään koulunkäynninohjaajan työtä. Tykkäsin työstä kovasti, ja sen kautta pääsin myös välillä toimimaan sijaisena. Tämän jälkeen kypsyi aiempi ajatukseni luokanopettajan opintoihin hakeutumisesta. Niinpä hainkin seuraavana keväänä yliopistoon luokanopettajakoulutukseen taas VAKAVA-kokeella, tällä kertaa tosissani. Lukeminen ja tieteelliseen tekstiin tutustuminen kannatti, sillä aikapainekokeesta pääsin soveltuvuuskokeisiin.

Koska minulla oli ja on edelleen monipuolisesti urahaaveita, hain välivuonna yliopiston lisäksi myös kampaajakouluun. Sain kampaajakoulusta hyväksynnän hieman ennen yliopiston sisäänpääsytuloksia, mutta päätin odottaa, josko tie yliopistoon aukeisi. Ja ilokseni se aukesikin! Olen nyt opiskellut neljä vuotta yliopistossa psykologian ja kasvatustieteen laitoksella luokanopettajaksi, ja tämä on ollut elämäni parasta aikaa. Opinnot ovat olleet hauskoja, ja uudesta kaupungista on tarttunut mukaan sydänystäviä. 

Kansainvälistyminen tuo arvokkaita näkökulmia 

Ehkä merkityksellisempänä kokemuksena luokanopettajanopinnoista on jäänyt kolmas työharjoittelu, jonka suoritin Espanjassa yhdessä hyvän ystäväni kanssa. Kolmas harjoittelu tehdään itse valitussa koulussa, joten sen saa suorittaa esimerkiksi ulkomailla tai kotipaikkakunnallaan. Minulle tämä oli helppo ja mieluisa tapa hieman kansainvälistää opintojani ja hankkia uusi hieno kokemus. Vaikka koulu oli suomalainen, olivat kulttuurilliset ja hallinnolliset erot todella opettavaisia. Harjoitteluissa huomaa lisäksi oman osaamisen, kun pääsee yhdistämään teoriaa käytäntöön - puhumattakaan siitä, että saimme loikoilla Espanjan auringon alla kaksi kuukautta.  

Omannäköistä asiantuntijuutta ja oppeja työelämään 

Jyväskylän yliopistossa parasta on, että vapaasti valittavia opintoja on valittavissa todella paljon ja monipuolisesti. Minulle, jota kiinnostaa todella moni ammatti ja urapolku, on ollut lottovoitto saada valita muista tiedekunnasta kursseja ja opintokokonaisuuksia oman maun mukaan. Nautin siitä, että saan rakentaa omaa asiantuntijuuttani juuri haluamaani suuntaan enkä ole sidottu opiskelemaan vain yhden aihealueen kursseja.

Vaikka päätyisinkin jollekin muulle kuin opetusalalle, ovat luokanopettajaopinnot antaneet paljon tietämystä ja ymmärrystä niin yksilöstä kuin yhteiskunnastakin. Opintojen aikana olen kehittänyt omaa ajatteluani, ja onkin ollut antoisaa oppia reflektoimaan niin ympäröivää maailmaa kuin omaa itseänikin. Uskon ihmistieteistä olevan hyötyä kaikkialla työelämässä.