Ģ��ֱ��

Aikanaan tuoretta ylioppilasta, Alavieskalaista Haapakoskea kiinnosti biologia – ja opinto-ohjelman perusteella erityisesti opinnot Jyväskylän yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Ensimmäisten pääsykokeiden hylkäys johti välivuoteen, joka kului armeijassa sekä lentokonemekaanikon opinnoissa. Toisella yrittämällä opiskelupaikka yliopisto-opintoihin aukesi ja Marko Haapakoski muutti Jyväskylään opiskelemaan biologiaa – paikkakunnalle, jolta ei ennalta tuntenut ketään.

Opintojen myötä kertyi paljon ystäviä ja tuttuja sekä mainioita opiskelumuistoja.

”Erityisesti kenttäkursseilla Konneveden tutkimusasemalla yhteishenki lujittui ja maastossa työskennellessä kaveriporukat hitsautuivat yhteen. Kaikki tsemppasivat toisiaan.”

Myöhemmin, yliopistolla työskennellessään Haapakoski pääsi usein tuttuihin Konneveden maisemiin. – Opettajana näin samoja asioita toiselta puolelta kuin opiskelijana, Marko kertoo.

Opiskelun aikana muodostuneet verkostot ovat nykyisin ahkerassa käytössä.

”Tällaista pääomaa ei välttämättä ymmärrä opiskellessa rakentavansa. Esimerkiksi viime viikolla merkkasimme Ähtärin eläinpuiston lintuja. Soitin opiskelukaverilleni ja kysyin, mistä löytyy sopivan kokoisia linturenkaita ja mistä tietää kullekin linnulle sopivan rengaskoon. Heti löytyi tietoa ja apua!”

Haapakoski opiskeli biologiaa monelta eri kantilta. Opintopisteitä hän keräsi muun muassa käyttäytymisekologiasta, genetiikasta, luonnonsuojelubiologiasta ja hajukemikaaliviestintä-tutkimuksesta.

”Usein opiskelijoita kehotetaan uraa silmällä pitäen erikoistumaan johonkin tiettyyn asiaan, mutta laaja-alaisuus ja monipuolisuus tuottavat toisinaan yllättäviä hyötyjä työelämässä. Minäkin huomasin äkkiä työskenteleväni eläinpuistossa, jossa tarvitsen niitä kaikkia tietoja ja taitoja, joita opiskellessani sain.”

Laaja-alaisuutta hän suosittelee lämpimästi myös muille. -Mikäli olisin nyt aloittamassa opintojani uudelleen, ottaisin mielelläni sivuaineita myös eri laitoksilta ja tiedekunnista.

Intendenttinä Haapakoski on huomannut, että työssä uuden oppiminen tapahtuu pitkälti tekemisen kautta. ”Tutkijana pystyi toisinaan käyttämään aikaa uuden opetteluun vaikkapa kirjoista oppimalla. Nyt on erilainen työskentelymoodi ja uutta oppia tulee käytännön toimissa. Viimeisimmäksi olen opetellut käyttämään eläintietokantaa, joka on käytössä monella eläinpuistolla ja yliopistoilla. Siihen merkitään kaikki eläintiedot, sen avulla voi jakaa ja hakea tietoa kansainvälisesti. Eilen hakkasin sinne tiedot Ähtärin metsäpeuroista. – Olen eläinpuistossa oppinut paljon sellaista uutta, mitä en aikaisemmin kuvitellutkaan tarvitsevani”, Marko kertoo.

”Jatkuva oppiminen ei ole aina uusia tutkintoja, vaan työelämän vaatimusten mukaisten tietojen ja taitojen kartuttamista, kehityksen mukana pysymistä.”

Yksi mieleenpainuvimmista yliopistoaikaisista muistoista Marko Haapakoskella on jatko-opintojen alusta, ensimmäisestä nisäkästieteellisestä kongressista, kun hänen väitöskirjansa käsikirjoitus ”Ympäristön pirstoutumisen vaikutukset metsämyyrän käyttäytymiseen” oli juuri valmistunut ja hän oli lähettänyt sen julkaistavaksi Population Ecology-sarjassa. Haapakoski matkusti Japaniin.

”Olin saanut kongressista oman posterin. Äkkiä sarjan päätoimittaja, professori Takashi tuli mun luokseni ja sanoi: Marko, we need to talk. Seuraavan päivän lounaalla kävimme hänen kanssaan koko mun käsikirjoitukseni läpi, Takashi oli tehnyt siihen merkintöjä englanniksi ja japaniksi.”

Professori Takashi neuvoi Haapakoskelle tarvittavat muutokset ja arveli, että ne tehtyään nuori väitöskirjatutkija saisi käsikirjoituksensa hyväksyttyä. ”Uskomatonta, että tämä ihminen järjestää 1000 ihmisen kongressin ja ottaa sitten tuoreen jatko-opiskelijan ensimmäisen kässärin ja käyttää lounaan sen läpikäymiseen. Oli kyllä kunnia ja tosi hieno aloitus väitöskirjauralle.” Haapakosken nisäkäsasiantuntijuus juontaa juurensa noihin aikoihin ja tapahtumiin.

– Meillä on Ähtärissä toinenkin Jyväskylän yliopiston alumni, mahtava tyyppi Selma Närkki, joka toimii eläinpuiston ympäristökasvattajana, Marko kertoo. Ensi vuoden alussa meillä alkaa luontokoulu ja -kerho, joissa on vuosittain vaihtuvat teemat. Niihin voi osallistua useampana vuonna peräkkäin. Ympäristökasvatus on eläinpuistoille lakisääteistä toimintaa.