Ģ��ֱ��

David Korpelalle kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa on kertynyt runsaasti jo lapsuudesta saakka. Hän on kanadansuomalainen, syntynyt Kanadassa, mutta on asunut lapsuutensa ja teinivuotensa Keniassa ja Malawissa, yhteensä 16 vuotta. Vanhemmat tekivät siellä kehitysyhteistyötä.

”Vanhempani ovat lähtöisin Suomesta. Puhun äidin kanssa suomea ja isän kanssa englantia. Kävin koulua pari vuotta myös Kanadassa ja opin siellä ranskaa.”

David toteaa, että monipuolinen kielitaito on ollut valtava etu. – Kaikilla, jotka suunnittelevat kansainvälistä toimintaa tällä alalla, on pulaa pätevistä ranskan ja arabian kielen taitoisista ammattilaisista.

David suoritti perusopintonsa Queen’s Universityssä Kanadassa. Hän halusi palata suomalaisille juurilleen jatko-opintojen ajaksi, ja aloitti maisteriohjelman vuonna 2006. – Aloin opiskella Jyväskylän yliopiston kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriohjelmassa saadakseni pohjoismaisen näkökulman, jossa mielestäni yhdistyy sekä käytännöllisyys että innovatiivisuus.

”Hyvin strukturoidun ja suorituskeskeisen perustutkinto-ohjelman jälkeen Jyväskylässä opiskelun rentous ja itseohjautuvuus tekivät minuun vaikutuksen.”

David koki, että Jyväskylässä oppiminen, vuoropuhelu ja ajatustenvaihto asetettiin akateemisen suorituksen edelle. – Se loi avoimen ympäristön pohdinnalle hyvin monikulttuurisessa koulutusohjelmassa, David muistelee. Toisin kuin muiden yliopistojen ohjelmissa, Jyväskylässä painotettiin käytännön taitoja ja tietoja, joita kehitysyhteistyössä työskentelyssä tarvitaan.

”Opinto-ohjelmaan kuului pakollinen harjoittelu. Sen aikana työskentelin Afrikan Suurten järvien alueella, johon kuuluvat Ruanda, Burundi ja Kongon demokraattinen tasavalta. Työpaikkani oli kansalaisjärjestössä ja kiinnostuin humanitaarisesta avusta, joka on ensilinjan toimintaa konflikteissa ja luonnonkatastrofeissa.”

Valmistumisensa jälkeen David työllistyi yliopistolle. Erikoissuunnittelijan tehtävässä hän rakensi suomalaisten yliopistojen suhteita afrikkalaisiin yliopistoihin. Tavoitteena oli käynnistää erilaisia kehitystutkimushankkeita yhdessä. – Ymmärrän näitä molempia maailmoja, länsimaista ja afrikkalaista. Yliopistolla minulla oli kädet täynnä kiinnostavaa työtä, David kertoo.

Vuonna 2010 tapahtunut Haitin maanjäristys antoi David Korpelalle tilaisuuden soveltaa opintojaan käytäntöön. – Ulkomaanapu pyysi minua töihin, esimieheni sanoi, että lähde! Hankesyklin hallintaa käsittelevillä kursseilla saadut käytännön opit hyödynnettiin niiden kahden vuoden aikana, jotka hän työskenteli Finn Church Aid -järjestössä Haitissa.

”Oli etuoikeus päästä sellaiseen työhön. Itsekin ajattelin, että jos tehdään, tehdään sitten kunnolla!”

Haitin jälkeen David siirtyi Itä-Afrikkaan työskentelemään Somaliassa, Etelä-Sudanissa, Pohjois-Keniassa, Eritreassa, Ugandassa ja Mosambikissa Finn Church Aidin ja myöhemmin Euroopan unionin palveluksessa. Arki esimerkiksi Mogadishussa oli Suomeen verraten hyvin hurjaa; David nukkui luotiliivit ja kypärä sängyn alla, eikä vapaasti voinut liikkua. Elämä konfliktialueilla on hyvin kuluttavaa.

Nyt hän työskentelee Brysselissä EU:n afrikansarven erityisedustajan kabinettipäällikkönä ja pitää taukoa ”vaikeista” kohteista. – Omia rajoja on kuunneltava, David toteaa. Itsensä loppuun polttamalla ei voi auttaa ketään. Maailman hauraimmat valtiot eivät itse kykene järjestämään vakaata hallintoa ja konfliktien hallintataidot puuttuvat. Väkivalta leviää taudin lailla; uhrista tulee väkivallan käyttäjä ja väkivalta vähitellen normalisoituu yhteiskunnassa.

” Aion palata työskentelemään kohteisiin, joissa rauhanrakentamista, humanitaarista apua ja kehitysyhteistyöaloitteita tarvitaan eniten.”

Tällä hetkellä David Korpelan työnkuvaan kuuluu paljon kommentointia ja pohdintaa siitä, käytetäänkö konfliktialueilla oikeita toimia ja mitä hankkeita ja toimijoita tuetaan. Hän seuraa myös paljon globaaleja keskusteluja sekä YK:n ja EU:n sisäisiä keskusteluja.

”Konfliktin jälkeen anteeksi antaminen on valtioille vaikeaa. Lainsäädäntö on hyvin mustavalkoinen, mutta ihminen on paljon enemmän kuin laki ja säännöt. Inhimillinen ymmärrys unohtuu usein, etenkin sodan jälkeen.”

Kehitysyhteistyön maisteriohjelma valmistaa toimimaan muiden kulttuurien kanssa ja töissä pääsee soveltamaan opittuja käytännön asioita luovasti ja innovatiivisesti. Opintojen myötä on syntynyt myös ammattilaisten verkosto, joka toimivat eri puolilla maailmaa.

”Olen edelleen yhteydessä moniin samasta ohjelmasta valmistuneisiin, sillä meistä on tullut hyviä ystäviä, jotka tukeutuvat toisiinsa saadakseen henkilökohtaista ja ammatillista tukea, jota haastava ura tällä alalla edellyttää.”