Opettajankoulutuslaitoksen esittely

Jyväskylän yliopiston juuret ulottuvat vuoteen 1863 ja ensimmäiseen suomenkieliseen opettajankoulutusseminaariin. Opettajien koulutuksissamme painotetaan aktiivisen kansalaisuuden, yhteiskunnallisen tasa-arvon, osallistavan kasvatuksen ja monikulttuurisuuden ymmärtämisen arvoja.

Opettajankoulutuslaitoksen esittely

Laaja-alainen ja tutkimusperustainen opettajankoulutus on yksi Jyväskylän yliopiston vahvuuksista. Opettajankoulutuslaitoksessa voi opiskella luokanopettajaksi ja opinto-ohjaajaksi ä suorittaa aineenopettajan kelpoisuuteen vaadittavat pedagogiset opinnot.

Opettajankoulutuslaitoksessamme tehdään monialaista, soveltavaa ja teoreettista tutkimusta. Tutkimuksemme painopistealueet ovat oppimisen, opettamisen ja ohjauksen prosessien tutkimus, opettajuuden ja ohjaajuuden tutkimus ä tulevaisuuden koulun ja oppimisympäristöjen tutkimus.

Olemme tiiviissä vuoropuhelussa yhteiskunnan eri sidosryhmien erityisesti koulujen ja koulutusalan toimijoiden kanssa. Luomme aktiivisesti uudenlaisia yhteistyömuotoja, jotka kehittävät opettajankoulutuksen ja koulujen pedagogista toimintakulttuuria.

Opettajankoulutuslaitoksen historiaa

Vanha valokuva mallikoulusta
Laskentotunti mallikoulussa, opettamassa Viivi Särkkä, joka oli harjoituskoulun opettaja 1909-1912 ja myöhemmin saman koulun yliopettaja. (Kuva: Tiedemuseo)

Jyväskylän yliopisto on saanut alkunsa vuonna 1863 kaupunkiin perustetusta Suomen ensimmäisestä opettajankoulutusseminaarista. Sen ensimmäisenä johtajana toimi Uno Cygnaeus.

Seminaarin panos suomalaisen koulun ja kulttuurin kehitykselle oli huomattava. Monista seminaarin oppilaista tuli kulttuurin merkkihenkilöitä. Jyväskylässä ovat opiskelleet mm. Minna Canth, Johannes Linnankoski ja J. H. Erkko. Myös ensimmäinen suomensaamelainen kirjailija, Pedar Jalvi, opiskeli Jyväkylän seminaarissa. Seminaarin myötä naiset saivat ensimmäisen kerran mahdollisuuden korkeampaan koulutukseen. 

Vuonna 1934 seminaarista tuli Kasvatusopillinen korkeakoulu. Muutoksesta huolimatta 2-vuotinen koulutus säilyi seminaarimaisena eli opiskelijoiden opinnot olivat hyvin koulumaiset. 

Nykymuotoinen opettajankoulutus syntyi 1970-luvulla. Silloin luokanopettajakoulutuksesta tuli maisteritasoinen koulutus ja aineenopettajien pedagogiset opinnot siirtyivät opettajankoulutuslaitosten vastuulle. Jyväskylän yliopistossa alkoi myös opinto-ohjaajien koulutus vuonna 1973.

Juuret ja siivet Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksesta

Tavoitteet ja toimintakulttuuri

Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksen tehtävänä on kouluttaa aktiivisia tulevaisuuden tekijöitä ja asiantuntijoita kasvatusalalle. Opettajan työ on vaativa asiantuntija- ja ihmissuhdetyö, joka edellyttää jatkuvaa oppimista ja ammatillista kehittymistä. Työn ytimessä on vuorovaikutusosaaminen ä oppilaan ja ryhmän kehityksen ja hyvinvoinnin tukeminen.

Ajattelemme, että suomalaisen koulun tehtävänä on kasvattaa vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka rakentavat entistä oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää maailmaa. Keskeistä on, miten koulu rohkaisee ja auttaa kehittämään oppimaan oppimisen, ongelmanratkaisun ja tiedonkäsittelytaitoja, luovuutta ä kriittistä ajattelua. Lisäksi ajattelemme, että koulun tulee tukea sellaisia työskentelyn ja olemisen tapoja, jotka edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Näitä ovat esimerkiksi kyky nähdä ihmisten itseisarvo ja kyky toimia vastuullisesti erilaisissa yhteisöissä ja osana elinympäristöjä. 

Opettajuuden ydinosaamisalueet

ö

Opettajankoulutuksessa opiskellaan ja tutkitaan seuraavia ilmiöitä:

  • Vuorovaikutus ja yhteistyö 
  • Kestävä kasvatus ja yhteiskunta 
  • Oppiminen ja ohjaus
  • Osaaminen ja asiantuntijuus 
  • Tieteellinen ajattelu ja tieto 

Kuvio, jossa neljä sisäkkäistä ympyrää, uloimmasta sisimpään: Kasvatusalan ilmiöt, kasvatustieteiden käsitteitä, kasvatustieteet, kasvatustieteiden osa-alueet.
Kasvatustieteiden kartta

Läpäisevät teemat siltaamassa opetussuunnitelman osa-alueita

Opetussuunnitelma sisältää 3 läpäisevää teemaa: 

Nimensä mukaisesti läpäisevät teemat yhtäältä kulkevat juonteena edellä mainittujen opettajuuden ydinosaamisalueiden ä opiskeltavien ja tutkittavien ilmiöiden läpi. Toisaalta niiden voidaan ajatella olevan siltoja tai verkko, jotka yhdistävät ydinosaamisalueet ä ilmiöt toisiinsa. Yhtä kaikki, läpäisevät teemat mallintavat osaamista, joka syntyy kokonaisvaltaisesti kaiken opiskelun myötä. Toisin sanoen, ne voidaan ajatella olevan kaiken toiminnan ”taustakohinaa”, jonka tietoiseen kuulemiseen tulee keskittyä ja harjaantua. Luonteensa vuoksi läpäisevät teemat ovat esillä selvemmin tietyillä opintojaksoilla, ydinosaamisalueissa ja ilmiöissä, toisissa ne taas ovat enemmän taustalla.

Lue lisää