Ģ��ֱ��

Teknologinen kehitys ja yritysten liiketoimintojen siirtäminen Aasiaan ja muihin kehittyviin maihin ovat mullistaneet länsimaisia työmarkkinoita. Teknologian myötä rutiininomaiset tehtävät ovat siirtyneet koneiden hoidettaviksi, ja yritykset ovat siirtäneet yksinkertaisempia tehtäviä maihin, joissa työvoimakustannukset ovat alhaisemmat. 

Tämä on lisännyt kysyntää työntekijöille, jotka keskittyvät ei-rutiininomaisiin tehtäviin sekä tehtäviin, joissa tarvitaan sosiaalisia taitoja – taitoja, joita koneet eivät voi korvata ja joiden ulkoistaminen on vaikeampaa.

Perinteisesti työmarkkinoilla menestyminen on liitetty koulutukseen ja työkokemukseen. Viime vuosina persoonallisuuden piirteiden, sosiaalisen kyvykkyyden ja muiden ”ei-kognitiivisten” ominaisuuksien merkitys on noussut entistä voimakkaammin esille.

Vaikka koulutuksella ja kognitiivisella kyvykkyydellä on yhä keskeinen vaikutus henkilön työmarkkina-asemaan, tutkimukset osoittavat, että myös ei-kognitiivisilla ominaisuuksilla, kuten sosiaalisella kyvykkyydellä, on huomattava yhteys työmarkkinoilla menestymiseen.

Sosiaalisen kyvykkyyden yhteys ansioihin vahvistuu 

Edin, Fredriksson, Nybom ja Öckert (2022) tarjoavat mielenkiintoisen näkökulman persoonallisuuden merkitykseen työmarkkinoilla. tarkasteltiin, miten ei-kognitiivisten ominaisuuksien ja kognitiivisten kykyjen yhteys tuloihin on muuttunut Ruotsissa vuosina 1992–2013. Aineistona käytettiin rekisteritietoja työmarkkinatulemista sekä armeijan kyvykkyystestejä, jotka mittaavat ei-kognitiivisten ominaisuuksien osalta sosiaalista kypsyyttä, keskittymiskykyä, sinnikkyyttä ja emotionaalista vakautta kuten stressinsietokykyä. 

Tulokset osoittivat, että kognitiivisten kykyjen yhteys tuloihin pysyi vakaana tai laski hieman, mutta ei-kognitiivisten ominaisuuksien merkitys työmarkkinamenestykselle kasvoi tarkastelujakson aikana.

Erityisesti ei-kognitiivisten taitojen rooli vahvistui korkeapalkkaisissa ammateissa. 

Tarkastelujaksona työntekijät, joilla ei-kognitiivisten taitojen taso oli korkea, sijoittuivat yhä useammin hyvin palkattuihin ammatteihin, joissa abstraktion taso on korkea ja joissa sosiaaliset vuorovaikutustilanteet ovat yleisiä. Näissä ammateissa ei-kognitiivisten taitojen suhteellinen tuotto palkoissa mitattuna kasvoi eniten.

Myös toimialoilla, joilla toimintojen siirtäminen ulkomaille oli yleistä, ei-kognitiivisten taitojen kysyntä ja palkkatuotto kasvoivat. Tämä voi johtua siitä, että ulkoistaminen ulkomaille lisää koordinointi- ja kommunikointitaitojen merkitystä.

, että työtehtävien, jotka vaativat korkeita sosiaalisia tai sekä korkeita kognitiivisia että sosiaalisia taitoja, osuus on kasvanut työvoimaosuuksina mitattuna 1990-luvulta 2010-luvun puoliväliin. 

Samaan aikaan sosiaalisten taitojen yhteys ansioihin on vahvistunut, kun taas kognitiivisen kyvykkyyden merkitys on laskenut.

Kaikkein eniten ansaitsivat ne, joilla sekä sosiaaliset taidot että kognitiivinen kyvykkyys olivat keskimääräistä korkeampia.

Tekoäly tuskin korvaa sosiaalisia taitoja

Tulevaisuudessa teknologinen kehitys ja tekoäly voivat johtaa siihen, että koneet korvaavat ihmisen entistä useammin myös ei-rutiininomaisissa ja korkean osaamistason tehtävissä. Sen arvioiminen, missä määrin koneet tai tekoäly voivat ottaa hoitaakseen tehtäviä, jotka perinteisesti ovat vaatineet ihmisten välistä kanssakäyntiä, on haasteellista. 

Näiden tehtävien korvaaminen koneilla on kuitenkin vaikeaa verrattuna perinteisiin rutiinitehtäviin ja siksi on todennäköistä, että ei-kognitiivisten ominaisuuksien, kuten sosiaalisten taitojen merkitys työmarkkinoilla tulee pysymään merkittävänä myös jatkossa.

Kirjoittaja Jutta Viinikainen työskentelee taloustieteen professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa (JSBE).