Ģ��ֱ��

Jos haluat jotain elämässä – opiskelussa tai urheilussa – pitää puurtaa: kärsivä kirkkaimman kruunun saa. Mika Myllylä saavutti olympiakultaa rämpimällä kesät suolla. Mutta onko pakko vain kärsiä? Ja kannattaako se oikeasti?

Kärsiminen ja sinnikkyys toki palkitsevat. Mutta ne voivat myös rankaista: jos treeni on liian raskasta, hauskuus katoaa, rasitus ja loukkaantumisriskit kasautuvat. Kokonaisuuteen vaikuttavat myös yksityiselämän stressitekijät. Minulle ne ja liika harjoittelu kostautuivat vuosien vammakierteenä. Siksi oli pakko muuttaa harjoittelu loukkaantumisia välttäväksi ja palautumista tukevaksi.  

Käytin ”” tarkoituksena löytää harjoittelun rasituksen ja taakan määrään hapotusta edeltävän ”sweet spotin”. Lisäksi jatkoin aktiivisen toipumisen menetelmän soveltamista hyvän mielen aktiviteeteilla. Yritin tehdä toipumisesta aseen. Sen seurauksena harjoittelu keveni tuntuvasti ja koko elämästä tuli aiempaa hauskempaa.  

Vaikka opiskelussa ei ole huolta vammoista, kannattaa oppimisen tehostamiseksi jakaa kuormitus ja muistaa nauttia elämästä, palautua ja levätä.

Tavoitteita vai odotuksia?

Yksi hauskuuden suurimmista esteistä ovat liian suuret odotukset: pettymys ja motivaation lasku seuraavat, kun odotukset eivät toteudu. Odotukset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin tavoitteet.  

Tavoitteita kannattaa asettaa, ja seurailla niiden täyttymistä. Hyväksyvän neutraali tarkkailu ja läsnäolo ovat avainasemassa tavoitteisiin tähdätessä. Ja totta kai tavoitteiden täyttymistä kannattaa juhlia ja palkita itsensä myös pienempien oikeaan suuntaan johtavien välitavoitteiden kohdalla. Odotusten ylittäminen on bonusta päälle.

Opiskellessa työtaakkaa ei aina voi samalla tavalla keventää opetussuunnitelman määrittäessä oppimateriaalin. Monesti kalenteriin on piirretty myös aikatakarajat suorituksille. Aikataulun suunnittelulla ja odotusten sovittamisella voi vaikuttaa stressin, jaksamisen ja opiskelun ilon määrään. Tähtäätkö täydelliseen vai riittävän hyvään? Millä suoritustasolla on sopiva ponnistaa eteenpäin?

Yksittäisiä suorituksia tärkeämpää on motivaation säilyttäminen pitkällä aikajänteellä.

Sadonkorjuuta senttipelissä

Urheilu-uutisina vielä: edellä mainittu norjalainen menetelmä ja tekniikkamuutokset ovat alkaneet kantaa hedelmää pituushyppy- ja pikajuoksuharjoittelussani. Ehjän harjoittelusyksyn myötä kunto on puhjennut nupulle. Testitulokset näyttivät hyviltä ja hallikaudella ne realisoituivat tulosparannuksiksi. Ikään suhteutettuna tein parhaita tuloksia koskaan.

PM- ja SM-kisoissa kävin tiukan senttikisan. PM-kisoissa vastassa oli ruotsalainen MM-kuutonen. Menin johtoon reilusti kauden parhaalla hypyllä, mutta ruotsalainen kampesi sentillä edelle ja ”mietaat” oli jo käymässä. Viimeisellä hypyllä kuitenkin lisäparannus vei minut ohi kahdella sentillä. Ruotsalainen onnitteli mutta vihjaili jo tiukoista uusintamatseista – varmasti siis tiukempi vastus tiedossa.  

SM-kisoihin hermosto virittyi edelleen. Siellä voittoon vaadittiin paras tulos pitkiin aikoihin. Venyin viimeisillä kierroksilla pitävään johtoon. Pituushyppy muistuttaa lottoa: koskaan ei voi tietää suorituksen tai tuloksen tasoa. Siinä on osa sen viehättävyyttä. Siksi myös voittohypyn saaminen viimeisillä kierroksilla ei ole itsestäänselvyys. Yleensä tulee yritettyä liikaa. Tällä kertaa päätin olla välittämättä tuloksesta tai sijoituksesta. Keskityn vain suoritukseen ja rentouteen. Pyrin suorittamaan perusasiat mahdollisimman hyvin. Tällä kertaa onnistui, en ole varma miksi. Senttipelissä sattumalla on suuri osuus.

Lepo-, juhla- ja reflektiotauon kautta kohti uusia tavoitteita

Odotettua parempien suoritusten ja voiton osuessa kohdalle on osattava olla tyytyväinen. Osasin olla ja muistin palkita itseni kauden jälkeen. Samoin olen kiitollinen JKU:n valmentajille, erityisesti Laura Koivistolle, sekä Jyväskylän yliopiston avoimelle yliopistolle yleisurheilijoiden erittäin merkittävästä tukemisesta.

Nyt pienen lepo-, juhla- ja reflektiotauon jälkeen alan tähyillä kohti kesää ja syksyä. Ohjelmassa on toivottavasti SM-kisojen lisäksi Ruotsi-Suomi-ottelun M50 pituushyppy Tukholmassa ja EM-kisat lokakuussa Madeiralla.

Tavoite numero yksi on pysyä terveenä. Tavoite numero kaksi on saada juoksuvauhtiin lisänapsu. Pyrin lisäämään ja koventamaan harjoittelua. Nykytulosten valossa se voi olla virhe ja parempi saattaisi olla vähentää entisestään. Joka tapauksessa mitä mielenkiintoisin prospekti kohti kesäkautta!

Millaisia tavoitteita sinulla on? Ja kuinka olet suunnitellut polkuasi kohti niitä? Hyödynnä tietoa ja tarjolla olevaa tukea, kuulostele omia tuntemuksiasi. Tee töitä - kuitenkin liikaa kärsimättä ja lepoa unohtamatta. Ja ehkä se tärkein ja kauaskantoisin: Iloitse onnistumisista, pienistäkin.