Oppimisesta ja urheilusta: Masters-urheilijan tilinteon aika

”Niin opiskellessa kuin urheilussa pitkän tavoitejakson päätyttyä on hyvä istahtaa alas, onnitella itseään ja katsastaa tilanne. Tähtäilin neljä vuotta masters-yleisurheilun MM-kisojen pituushyppyyn. Aivan kohdilleen eivät loppumetrien askeleet napsuneet – mutta eivät kokonaan ohikaan”. Psykologian yliopistonopettaja, FT, PsT, Pessi Lyyra pohtii oppimista ja hyppäämistä avoimen blogissa.
Urheilun ja liikunnan parissa oppii uutta – ja niin oppii myös opiskellessa ja opettaessa. Aikuisurheilija ja yliopistonopettaja Pessi Lyyra pohtii näitä teemoja blogissa. Kuva: Esa Jokinen
Mastersien MM-kisat on nyt hypätty. Miten meni? Mitä seuraavaksi? Kuva: Esa Jokinen
Julkaistu
29.11.2024

Pessi Lyyra
FT, PsT, dos., aikuisurheilija, psykologian yliopistonopettaja

  • Blogisarjan aiemmat osat löydät sivun alalaidasta

Lähtökohdat olivat tiedossa, mutta mielessä myös unelmia ja tavoitteita. Toivoin kilpailullista kesää pitkien toipumisjaksojen jälkeen. Täysipainoinen valmistautuminen karahti taas terveysongelmiin, mutta päätin silti lähteä haistelemaan kisatunnelmia mastersien MM-kisoihin.

Arvotaan ponnistava jalka 

Rasitusvamma tuli tutuksi jo tämän projektin alkupuolella, mutta en ole tottunut luovuttamaan. Edellisessä blogissa pohdin ponnistusjalan vaihtamista kesän kisoja varten. Harjoittelin ponnistamista peilikuvana: kiehtova haaste! Kesän lähestyessä liikkeet alkoivat urautua ja tulokset paranivat. Luotto terveeseen jalkaan oli kova, joten ilmoittauduin MM-kisoihin. 

Kokemattoman jalan akillesjänne kuitenkin tulehtui. Hyppyharjoittelu jäi kesän aikana pariin kertaan. Juoksutreeniin nojaten kilpailin kivun rajoissa, mutta ilman lajiharjoittelua ponnistustekniikka hajosi ja tulokset romahtivat. Ei näyttänyt kovin lupaavalta. 

SM-kisoissa päätin riskin ottamalla palata vanhaan ponnistusjalkaan ensimmäistä kertaa 17 kuukauteen. Hyppy riitti kärkeen, jossa neljä parasta olivat viiden sentin sisällä. Jalka oireili kisan jälkeen, mutta vain pari päivää. Päätin lähteä MM-kisoihin luottaen vanhaan ponnistusjalkaan. 

Göteborg tarjosi elämyksiä ja tuloksia 

Miten päätähtäin sitten meni? Göteborgissa pituudessa sain kolmella hypyllä yhden ainoan mitatun suorituksen. Paras hyppy livahti yliastutuksi, ja sijoitukseksi jäi 10/27. Kahdeksan parasta pääsi jatkamaan kolme lisäkierrosta.  

Aluksi harmitti varastoon jäänyt potentiaali. Lisäkierroksille olisi vaadittu 30 senttiä lisää. Se olisi ollut etäisesti mahdollista. Pituushyppy vaatii myös satunnaisvaihtelulta suosiota. Sattuman merkitys korostuu yrityskertojen vähetessä. 

Kannatti silti lähteä, hypätä ja kokea MM-kisa. Se on muutakin kuin oma suoritus. 

Kisareissuun kuuluu sopivassa määrin turismi. Kisapaikka sijaitsi museoistaan ja eläintarhoistaan tunnetussa Slottskogen-puistossa. Kallioisen mäen laelle kiipesin ihailemaan maisemia. Göteborgin maasto on jylhä, jäätiköiden ja tulvavesien veistämä. Kaupungissa on turvallista ja tunnelma joustava ja mutkaton. Kotimatkalla vaikutuksen tekivät Länsi-Götanmaan horisontin yläpuolelle kurkottaneet massiiviset pöytävuoret. 

Entä tästä eteenpäin? 

Jatkossa haluan kehittyä, ja olisi kiva menestyäkin. Motivaatio riippuu osaltaan kustannusten ja palkintojen suhteesta. En tarkoita palkinnoilla vain ennätyksiä ja mitaleita. Tavoitteellinen harjoittelu vaatii paljon, ja palkinnon pitäisi olla sen mukainen. Jos tuloksia tai menestystä ei tule, motivaatio alkaa helposti rakoilla.  

Minulle sijoitukset eivät merkitse yhtä paljon kuin tavoittelemani tapa tehdä. Jos tulosta yrittää pakottaa, se ei tule. Pitää keskittyä tekemiseen ja antaa tuloksen tulla. Treenatessa voi valita yhden tai kaksi kehitettävää asiaa kerrallaan. Se mitä on harjoitellut, tyypillisesti näkyy myös kisatilanteessa. 

Omalla kohdallani toimii parhaiten keskittyminen rentoon suoritukseen. Yleensä kisatilanteessa tulee silti yritettyä liikaa. Onkin tärkeää muokata harjoittelu rentoa ja vaivatonta suoritusta tukevaan suuntaan. Tähän olen pyrkinyt ja keskityn jatkossakin. 

Katsomalla ja kokemalla oppii – ja motivoituu 

Vaikka tulos ja sijoitus nyt jäivät tavoitteista, projekti jäi voiton puolelle. Kisamatkat palkitsevat oppimisella ja elämyksillä. Muiden kilpailijoiden näkeminen inspiroi ja motivoi, ja opettaa enemmän kuin koko kesä kotikentällä. Huippujen tekniikka ja fysiikka huokuvat rutiinia ja omistautuneisuutta. Tavoitteisiin sitoutumisella ja oikealla harjoittelulla voin ensi kerralla hilautua lähemmäksi huippua. 

Kisoissa koettuja elämyksiä ei voi saada mistään muualta, eikä hoitokodissa tarvitse jossitella käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia.  

Positiivisen tilinpäätöksen jälkeen pitää ja kannattaa jatkaa hyppäämistä, terveyden asettamien reunaehtojen puitteissa. Masters-urheilussa menestyksen aikaikkuna ei ole rajattu, vaan alkaa aina uudestaan viiden vuoden välein. Menestymismahdollisuus vain paranee, ja fyysisen kunnon merkitys korostuu iän ja sarjanvaihtojen myötä.  

Seuraava pitkän aikajänteen tavoite asetettakoon siis seuraavaan sarjanvaihtoon vuodelle 2028. Vuodelle 2027 MM-kisat on luvattu Jyväskylään. Se on huikea mahdollisuus valmistautua, kerätä kokemusta ja kisata huippuseurassa.