Oppimisesta ja urheilusta: Joustavat tavoitteet kantavat pitkälle

Tekisi niin mieli – mutta ei pysty! Toipuvan urheilijan kohdalla se voi tuntua musertavalta. Korvaavia ilonaiheita pitää hetken etsiä muualta kuin kentältä. Sinnikkyydellä ja uusiin tavoitteisiin sitoutumisella kammetaan matkan suunta takaisin eteen- ja ylöspäin. Avoimen yliopiston psykologian yliopistonopettaja ja aikuisurheilija Pessi Lyyra haluaisi vielä hypätä. Hän pohtii oppimista ja urheilua avoimen blogissa.
Urheilun ja liikunnan parissa oppii uutta – ja niin oppii myös opiskellessa ja opettaessa. Aikuisurheilija ja yliopistonopettaja Pessi Lyyra pohtii näitä teemoja blogissa. Kuva: Esa Jokinen
"Jokainen edistysaskel on ilon aihe ja vahvistaa toipumisen suuntaa myös mielelle", toteaa Pessi Lyyra. Kuva: Esa Jokinen
Julkaistu
9.4.2024

Pessi Lyyra
FT, PsT, dos., aikuisurheilija, psykologian yliopistonopettaja

  • Blogisarjan muut osat löydät sivun alalaidasta

Mieliala on olennainen toipumiseen vaikuttava tekijä. Vastoinkäymisten tai uran lopettamisen jälkeen mielialan laskua on vaikea estää. Mieli alkaa silloin etsiä uutta kiinnekohtaa ja tavoitetta elämään. Voi hetken tuntua, että on hukassa. Merkityksen puuttuminen vaikuttaa kielteisesti motivaatioon ja hyvinvointiin. Oloa ei helpota, jos erehtyy seurailemaan tiiviisti vaikkapa maailmanpolitiikkaa. Työ- ja yksityiselämäkin osaavat ajoittain yllättää. Valmentajien työssä loukkaantuneen urheilijan mielialan havainnointi ja huomioon ottaminen ovatkin tärkeitä. 

Lyhyesti taustoista: aioin osallistua pituushyppykisaan 50–55-vuotiaiden sarjassa aikuisyleisurheilun MM-kilpailussa Göteborgissa kesällä 2024 ja puida matkaa tässä blogissa. Sitkeä rasitusvamma kuitenkin torpedoi suunnitelmat. Aikaa on ollut pohtia luopumiseen, toipumiseen ja hyvinvointiin liittyviä asioita. Arvokkaita näkökulmia pohtimiseen on tuonut taustani psykologian ja filosofian tutkimuksen ja opetuksen parista. Blogiaiheet ovat eläneet sen tilanteen mukaan. Kokonaan en ole luovuttanut vaan pyrkinyt sopeutumaan. Vammasta huolimatta viimeksi oli sentään kisakokemuksistakin kerrottavaa!

Katse sisäänpäin: mikä on sinulle merkityksellistä?

Tehokas toipuminen vaatii psyykkisiä itsesäätelytaitoja. Ajatusten merkitykset ja niiden arvolataukset vaikuttavat suoraan kehon vireystilaan ja sitä kautta toipumisvauhtiin. On tärkeää keskittyä myönteisiin tai edes neutraaleihin asioihin – tai suhtautua kielteisiin asioihin neutraalisti. Motivaatioon ja hyvinvointiin vaikuttavat yleisesti samat psykologiset tekijät: pystyvyyden tai oppimisen, hallinnan, yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset. Aktiivisesti näitä tavoittelemalla sekä muokkaamalla omia odotuksia ja tavoitteita voi edistää näiden kokemista, ja pian virtaus imeekin mukaansa.

Tulevaisuudessa kajastelee toivon kipinöitä. Mikä tärkeintä, pääsen harjoittelemaan, tavoitteellisesti tai ilman.

Mikä on itselle merkityksellistä ja mahdollista? Harva taito on hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeä merkityksellisyyden tunnistamisen taito. Yleishyödyllinen tekeminen ja luontoretkeily ovat sydäntäni lähimpänä. Osallistun mahdollisuuksien mukaan Jyväskylän biljardiseuran ja Keski-Suomen Dartsin toiminnan järjestämiseen. Aikuisyleisurheilun kisoissa käväisin tällä kertaa toimitsijana. Vapaaehtoistoiminta on arvokasta, mielekästä ja Kuka vain voi ilmoittautua Jyväskylän Kenttäurheilijoiden toimitsijaksi (), ja seura opastaa hommaan.

Luonnossa liikkuminen tukee urheiluharjoittelua monin tavoin, ja kevät avaa siihen mahdollisuuksia. Lintujen muuttoseurantaretkestä antaa nosteen moneksi päiväksi. Kävely on fyysisesti kenties paras aktiivisen toipumisen menetelmistä, vaikkei olisi loukkaantunut. Kävin tilaisuuden tullen tutustumassa myös heittolajien harjoituksiin. Osaavien ja urheilijoista välittävien valmentajien ohjaamana se oli piristävä ja yleissivistävä kokemus.

Millainen tavoite olisi mahdollista saavuttaa?

Edellä mainitut mielialan nostattajat ovat vaikutukseltaan hetkellisiä. Merkittävämpää hyvinvoinnille on asettaa uusia tavoitteita ja sitoutua niihin. Elämä saa uuden tarkoituksen, ja Menestymisen taso riippuu eniten sitoutumisen tasosta. Tätä asiaa ei voi ylikorostaa: jos sitoutumisen voimaan uskoo tarpeeksi lujasti, ihmeitä voi tapahtua. Sitoutumisen ja sinnikkyyden tason ylläpidon helppous taas riippuu tavoitteiden yhtenäisyydestä ja merkityksestä yksilölle. Tavoitteet kannattaa asettaa selkeästi itselle tärkeisiin sekä niiden saavuttamista tukeviin asioihin. Suosin harjoittelussa taito- tai prosessitavoitteita. Asia kannattaa tehdä itselle mahdollisimman selväksi tekemällä tietoinen päätös: nyt omistaudun tälle.

Loukkaantumisen jälkeen voi olla tarpeen tunnustaa mahdollisimman pian aiempien tavoitteiden mahdottomuus ja luopua niistä. Vasta sitten onnistuu tarkastella tilannetta uudelleen: Millainen tavoite olisi nyt mahdollinen saavuttaa? Millä aikajänteellä? Minkälaisiin konkreettisiin välitavoitteisiin se kannattaa palastella? Näin avautuu uusia mahdollisuuksia. Vahva mieli on kuin pajunvitsa, taipuu muttei katkea. Ja vaikka katkeaisi, tyngästään lähettää seuraavan verson kohti aurinkoa.

Viime vuosina olen tutkinut opiskelijoiden motivaation, sitoutumisen ja hyvinvoinnin merkitystä opintomenestykselle ja opintojen läpäisylle. Samat asiat pätevät siihen kuin urheiluun. Opettajan on hyvä tarjota tilaa ja tukea opiskelijan omalle tavoitteenasettelulle ja vapaalle yhteisöllisyydelle. Muiden ohjaaminen saattaa olla helpompaa kuin itsensä ja että itsesäätely on yhteisössä helpompaa. Tukea kannattaa pyytää ja ottaa vastaan.

Iloa pienistä askelista

Toipuminen on edennyt hitaasti mutta vääjäämättä. Se on tuonut myös oman kehon toiminnasta tietoa, jota en olisi luultavasti huomannut ilman pysähtymistä. Kehonhuolto on paljastanut uusia näkökulmia kehon rakenteelliseen ja toiminnalliseen epäsymmetriaan sekä liikettä palvelevan hengittämisen merkitykseen.

Jokainen edistysaskel on ilon aihe ja vahvistaa toipumisen suuntaa myös mielelle, mutta vielä pitää malttaa. Kuntouttava ajoittainen juoksuharjoittelu on alkanut mahdollistua. Varovaisuus on tärkeintä, kun pakki voi lipsahtaa takaisin silmään minä hetkenä hyvänsä. Siksi olen päättänyt kokeilla vasenta ponnistusjalkaa pituushypyssä aiemman oikean sijaan. Yhden kokeilun jälkeen se vaikutti mahdolliselta ja olin sen innoittamana lähellä ilmoittautua SM-kotikisoihin; sormi oli jo ilmoittautumisnapilla ja poltteli painaltaa. Ymmärsin kuitenkin riskin ja siirsin kilpailut kesään.

Motivaatioon ja hyvinvointiin vaikuttavat yleisesti samat psykologiset tekijät: pystyvyyden tai oppimisen, hallinnan, yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset.

Kilpailemisen sijaan olen hahmotellut uusia tavoitteita ja välitavoitteita harjoitteluun. Oman tähtäimen kohdistelu ja harjoitteluohjelman laatiminen haastavat vaihtelevien fysiologisten reunaehtojen puitteissa. Saksaustyyli tukee minulla parhaiten juoksuvauhdin säilyttämistä ponnistuksesta lentovaiheeseen ja ehkäisee hypyn kiertymistä eteenpäin. Kesän alkuun mennessä edistän lentovaiheen tekniikkaa mielikuva-, kuiva- ja lajiharjoittelulla, peilikuvana oikean jalan ponnistukseen verrattuna. Juoksuvauhdin lisääminen olisi sitäkin tärkeämpää.  

On mielenkiintoista nähdä, mitä muutamassa kuukaudessa ehtii tehdä ja mihin saakka hiekkalaatikossa harjoittelu kantaa kesäkauden kilpailuissa – edellyttäen että pysyy ehjänä. Tulevaisuudessa kajastelee toivon kipinöitä. Mikä tärkeintä, pääsen harjoittelemaan, tavoitteellisesti tai ilman. Mahdollisuus kisailla on bonusta päälle. Kenties matka Göteborgiin ei ole mahdoton, varsinkin kun menestyksestä ei ole liikoja paineita. Tulostavoitteiden asettaminen muokkautuu kisan lähetessä. Ensi kerralla pääsee sitä puimaan.

Pohdiskelu on tärkeää, mutta siihen kyllästyy. Pitäisi päästä itse asiaan ja purkamaan kerääntynyt höyry kumipäällysteeseen ja hiekkakasaan!