Opiskelijablogi: Parasta ovat ihmiset

Ilman verkkovälitteisen opiskelun mahdollisuutta moni ihminen jäisi kohtaamatta. Kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelija Anneli Pirttilä kertoo blogissa kirjoittajien ja kirjallisuuden ystävien verkostosta, jonka hän on saanut elämäänsä avoimen yliopiston opintojen kautta.
Anneli Pirttilä
Ihmisiin voi tutustua myös verkkovälitteisesti opiskellessa, tietää Anneli Pirttilä. Kuva: Mikko NIkkinen
Julkaistu
27.3.2025

Anneli Pirttilä
Avoimen yliopiston kirjallisuuden ja kirjoittamisen opintojen opiskelija, opiskelijaraadin jäsen 

Sovimme avoimen yliopiston opiskelukaverini kanssa tapaavamme Helsingin Kirjatalossa Café Aallossa. Paikka on oivallinen kahdelle kirjallisuuden ystävälle istahtaa nauttimaan kahvin ja uusien kirjojen tuoksusta. Jännittävän tapaamisesta tekee se, että emme ole kaverini kanssa tavanneet nokikkain koskaan aikaisemmin. Silti uskon tuntevani hänet paremmin kuin pelkän hyvänpäiväntutun. Hän on ikäiseni kirjoittamisen opiskelija, joka osallistui kanssani samaan, koko lukuvuoden kestäneeseen kandidaattiseminaariin. Pahimpaan mahdolliseen aikaan eli koronapandemian ensimmäisenä vuonna.

Jyväskylän yliopiston avoimen opinnoissa avaamme yhteytemme eri puolilta maata ja kokoonnumme samaan virtuaaliseen tilaan. Samaan työryhmään olen istahtanut Lontoossa ja Espanjassa asuvien tai Afrikassa työmatkalla olevan opiskelijan kanssa.

Etäilyn vaivattomuus on aikuiselle ylellisyyttä

Me avoimen aikuisopiskelijat otimme korona-aikana olosuhteiden pakosta valtavan harppauksen verkko-opiskeluun. En ole kaivannut takaisin luentosaleihin tai luokkahuoneisiin ja uskon monen kaltaiseni ajattelevan samoin.

Siinä missä nuorille, elämänsä ensimmäistä tutkintoa opiskeleville, läsnäolo kampuksilla ja muut opiskelijaelämään kuuluvat tapahtumat ovat tärkeää siirtymää nuoreen aikuisuuteen, meille aikuisille opiskelun merkityksellisyys rakentuu toisella tavalla. Useimmat aikuiset arvostavat arjen hälinässä mahdollisuutta oppia paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Etäilyn vaivattomuus on meille suoranaista ylellisyyttä.

Verkko-opiskelussa ja Zoom-kokoontumisissa ei toki ole samaa inhimillisten kohtaamisten vivahteikkuutta kuin kasvokkaisissa kohtaamisissa, mutta ihmisiin voi tutustua sielläkin. Kun tarpeeksi kauan samoilla kursseilla nyhjätään, niin käymme toinen toisillemme tutuiksi. Verkko tavoittaa myös opiskelijoita pitkien etäisyyksien päästä.

Jyväskylän yliopiston avoimen opinnoissa avaamme yhteytemme eri puolilta maata ja kokoonnumme samaan virtuaaliseen tilaan. Samaan työryhmään olen istahtanut Lontoossa ja Espanjassa asuvien tai Afrikassa työmatkalla olevan opiskelijan kanssa. Tämä ei olisi mahdollista, jos joutuisimme matkustamaan kaikkea varten Jyväskylään. Ilman näitä mahdollisuuksia moni ihminen jäisi kohtaamatta.

Tapaamistani ihmisistä on minulle syntynyt kirjoittajien ja kirjallisuuden ystävien verkosto, jonka jäseniin voi ottaa yhteyttä neuvoa tai apua tarvitessaan.

Verkko-opintoja, jotka on suunniteltu etäopiskeluun

Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto on opiskelijan näkökulmasta katsottuna sijoittanut voimavarojaan verkko-opintojen toimivuuteen, pystynyt myös uudistumaan ja jalostamaan kurssejaan entistä paremmiksi. Ja sen huomaa. Jyväskylän yliopisto on jo vuosia ollut maan suosituin avoin yliopisto ja yli neljännes kaikista opintopisteistä, reilut 110 000 pistettä suoritetaan Jyväskylän avoimessa. Meitä on jo yli 26 000 avoimen yliopiston opiskelijaa, ja avoimen opintoja hyödyntävät tutkinto-opiskelijat niiden päälle.

Voiko näin suuressa joukossa syntyä enää yhteisöllisyyttä vai hukummeko kasvottomiksi isoon massaan? Oman kokemukseni mukaan omien oppialojemme ryhmissä on syntynyt yhteyksiä, jotka kantavat monien vuosien päähän.

Tapaamistani ihmisistä on minulle syntynyt kirjoittajien ja kirjallisuuden ystävien verkosto, jonka jäseniin voi ottaa yhteyttä neuvoa tai apua tarvitessaan. 

Ranskalainen filosofi ja kirjailija Jean-Paul Sartre kirjoitti näytelmässään Suljetut ovet, että ”helvetti on toiset ihmiset”. Sartre taisi tarkoittaa, että toisten ihmisten katseet ja arviot ahdistavat, kun ihmiset määrittävät itseään toisten kautta.

Päinvastoin arvoisa Sartre. Parasta ovat ihmiset – sellaiset ihmiset, jotka kannustavat toisiaan, tukevat ja auttavat kehittymään. Ihmiset, jotka katsovat lempeästi myös etäyhteyksin. Hyvä seura tekee kaltaisekseen.