Ģ��ֱ��

Avoimen yliopiston opettajana teen töitä usein itsekseni, sillä työ on monipaikkaista, ja työyhteisömme jäsenet työskentelevät suuren osan ajasta kukin tahoillaan. Usein olen itselleni tutuimmassa paikassa: kotona, ja yksin. 

Harvoin kuitenkaan olen yksinäinen siinä merkityksessä, että tuntisin olevani erillinen tai irrallinen muista, vailla vuorovaikutuksen mahdollisuutta tai kokemusta toisten läsnäolosta. Kollegoiden kanssa käytyjä Teams-palavereja, viestien vaihtoa tai opiskelijoiden kohtaamista Zoom-opetuksessa tiheämmin kohtaan toisia olentoja kuitenkin kirjojen maailmassa: sanoina paperilla ja elävinä mielessäni.

Lukemisessa on aina läsnä kohtaaminen ja pyrkimys ymmärtää – vuorovaikutus tekstin ja lukijan välillä.

Kuka olen: Tätä tutkin edelleen.
Mitä teen avoimessa: Opetan, opin, ihmettelen.
Työssäni on mahtavaa: Seikkailu fiktiivisissä ja tutkimuksellisissa maailmoissa ja oppiminen opiskelijoilta.
Vapaa-ajallani: Olen perheen kanssa, luen, soitan nokkahuilua.
Pohdin: Usein hyvin yksinkertaisia asioita.
Terveiset opiskelijoille: Hauskaa, että olette siellä!

Vuorovaikutuksen monet tasot

Ihmiset, joiden elämässä saan kulkea mukana, ovat riemastuttavia ja raivostuttavia – joskus kummallisen latteita, toisinaan kiusallisen monisärmäisiä. Usein he eivät ole edes ihmisiä, joskus ääni hajoaa sanoiksi vailla kokoavaa subjektia.

Lukemisessa on joka tapauksessa aina läsnä kohtaaminen ja pyrkimys ymmärtää – vuorovaikutus tekstin ja lukijan välillä. Mitä enemmän luen, sitä enemmän tasoja tästä vuorovaikutuksesta alkaa avautua.

Suurin ihme: Lukiessani kohtaan itselleni vieraan, toisessa tilanteessa, paikassa ja ajassa olevan ihmisen, kuten Pajtim Statovcin romaanin Kissani Jugoslavia Bekimin tai Aino Kallaksen Sudenmorsian-romaanin Aalon. (Unohtumattomia henkilöhahmoja molemmat!) Samaan aikaan kohtaan aina myös itseni. Minä en ole erillinen muista, muut eivät ole erillisiä minusta.

Eläytymistä ja empatiaa

Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa toisen henkilön mieleen, eläytyä hänen tilanteeseensa yksityiskohtaisesti. Tätä mahdollisuutta meillä harvoin on kohdatessamme edes meille kaikkein läheisimpiä ihmisiä. Kaunokirjallisuudessa on käytössä runsaasti erilaisia keinoja, jotka mahdollistavat myös empatian heräämisen – tutkija Suzanne Keen puhuukin kerronnallisesta empatiasta tunnetussa teoksessaan Empathy and the Novel (2007).

Vuorovaikutus tekstin ja lukijan välillä voi olla kiihkeää ja monin tavoin antoisaa.

Empatia ei kirjallisuudessa toki rajoitu koskemaan vain inhimillisiä toisia. Kirjallisuus haastaa meitä kohtaamaan ja ymmärtämään myös ei-inhimillisiä toimijoita, kuten esimerkiksi jokihelmisimpukan Anni Kytömäen teoksessa Margarita.

Lukijoiden merkitykset ja kohtaamiset

Vuorovaikutus tekstin ja lukijan välillä voi olla kiihkeää ja monin tavoin antoisaa. Kirjojen ymmärtämistä rikastaa kuitenkin myös toisten lukijoiden ajatusten kuuleminen, vuorovaikutus lukijoiden välillä. Toinen ihme: eri lukijat löytävät teksteistä aina eri merkityksiä, kiinnittävät huomion johonkin, johon en itse ole huomannut tarttua.

Kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa toisen henkilön mieleen, eläytyä hänen tilanteeseensa yksityiskohtaisesti.

Opiskelijoiden välille olemme pyrkineet mahdollistamaan erilaisista tulkinnoista käytävän keskustelun esimerkiksi kirjallisuuden analyysikurssilla tai lukupiireissä, jotka ovat tänä vuonna kirjallisuuden perusopinnoissa olleet vaihtoehtoinen suoritustapa kirjallisuuden tuntemuksen jaksoilla. Vaikka lukijoiden välinen vuorovaikutus ei konkretisoituisikaan juuri lukupiirissä, niin opinnot tarjoavat joka tapauksessa ulottuville kirjojen maailman: ihmisiä, näkökulmia, ääniä, joita et kenties muutoin tulisi kohdanneeksi.