Ģ��ֱ��

Kuusi vuotta sitten siirryin hyvillä mielin eläkkeelle uuteen elämänvaiheeseen. Pitkästä työurasta jäi mieluisia muistoja, mutta nyt oli aikaa uudelle. Sellaiselle, joka aiemmin oli jäänyt kiireen ja voimien puutteen vuoksi tekemättä. Sitten kun -elämäni aloitin pyrkimällä tyttäreni rohkaisemana kirjoittamisen perusopintoihin Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.  

Opinnot veivät nopeasti mennessään ja tunne oli kuin Narniaan löytäneellä lapsella.  

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat aina olleet minulle tärkeä osa elämäni sisältöä. Työuran alussa olin useita vuosia toimittajana, mutta diplomi-insinöörin ja sitten tekniikan tohtorin koulutus vetivät vääjäämättä muihin tehtäviin. Kirjoittamista en tyystin jättänyt, vaan tein asiantuntijatekstejä, artikkeleja ja kolumneja eri lehtiin. Kirjoitin väitöskirjastani tietokirjan ja osallistuin kahden muun tietoteoksen kirjoittamiseen.  

Mutta fiktioon en uskaltanut kurkottaa. Se tuntui minua taitavammille varatulta läänitykseltä. 

Opinnot veivät nopeasti mennessään ja tunne oli kuin Narniaan löytäneellä lapsella.  

Opettajat kumppaneina matkalla 

Jo kirjoittamisen perusopinnoissa fiktion kirjoittamiseen harjaantuminen alkoi tuntua mahdolliselta. Eri kurssien opiskelijaryhmissä tutustuin muihin samoissa aikeissa liikkuviin kirjoittajiin, ja osa luovaan kirjoittamiseen liittyvästä tarpeettomasta mystiikasta karisi.  

Kirjoittaminen on raakaa työntekoa, palautteen vastaanottamista, muokkaamista, tekstin hylkäämistä ja uudelleen kirjoittamista. Mutta toisinaan myös makeaa onnistumisen kokemusta. 

Kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelussa Jyväskylässä on paljon ainutlaatuista. Sisältö ei ole helppojuoksuista temppurataa niin kuin monissa kaupallisissa kirjoittajakursseissa. Opettaminen perustuu tieteelliseen tutkimukseen, ja myös opiskelijoita koulutetaan humanistisen alan tieteelliseen ajatteluun.  

Avoimen yliopiston opettajat antavat useimmissa kursseissa yksityiskohtaisia palautteita opiskelijoiden teksteistä ja oppimistehtävistä. He ovat olleet paitsi ohjaajiamme myös kumppaneita oppimisessamme.  

Kirjoittaminen on raakaa työntekoa, palautteen vastaanottamista, muokkaamista, tekstin hylkäämistä ja uudelleen kirjoittamista. Mutta toisinaan myös makeaa onnistumisen kokemusta. 

Motivaationi syntyy uteliaisuudesta 

Kun olin suorittanut joka ikisen tarjolla olleen kirjoittamisen opintojakson avoimessa yliopistossa, oli täysin selvää, että en voisi jättää siihen. Aloitin kirjallisuuden opinnot ja valikoin opintokalenteriini myös muita humanistis-yhteiskuntatieteellisen alan kiinnostavia kursseja.  

Opiskelu ei ollut koskaan tuntunut näin kiehtovalta. Koen olevani onnellisessa asemassa, sillä motivaationi opiskeluun syntyy uteliaisuudesta ja uuden oppimisen palkitsevasta kokemuksesta. Nuorena opiskelu tähtäsi selkeästi vain tutkintoon ja työelämävalmiuksiin.  

Nyt oppimiseni on vailla suoraviivaista hyötyajattelua ja pääsen toteuttamaan nuoruuden haavetta. 

Vähitellen kypsyi päätös kandidaattitutkinnon suorittamisesta. Valmistuin elokuussa 2024 humanististen tieteiden kandidaatiksi. Avoimen yliopiston opinnot mahdollistivat pääsyn tutkinto-ohjelmaan. Opinnot alumniopinto-oikeudella jatkuvat, ja palo kirjallisuuden maisteriohjelmaan hakemiseen ensi keväänä on kova.  

Kun entiset ovet sulkeutuvat, niin uusia avautuu. Koskaan ei ole liian myöhäistä. 

Koen olevani onnellisessa asemassa, sillä motivaationi opiskeluun syntyy uteliaisuudesta ja uuden oppimisen palkitsevasta kokemuksesta.