Mentorointi on hyödyllistä
Tämän päivän työelämän muutokset ovat nopeita ja koskevat jokaista. Mentoreja eivät kaipaa ainoastaan työuransa alussa olevat nuoret, vaan myös jo pitkän uran tehneet konkarit, uranvaihtajat ja yrittäjyyttä pohtivat ammattilaiset. Työpoluilta löytyy paljon haasteita, joihin mentoroinnilla voidaan vastata.
Korkeakoulututkinto ei automaattisesti takaa menestystä työmarkkinoilla. Opintojen ja työelämän välinen kuilu voi levitä opiskelujen kestäessä hyvinkin suureksi. Aina ei vastavalmistuneella ole tietoa siitä, millaisiin töihin tutkinnolla voisi hakea. Mistä aloittaa ja kehen ottaa yhteyttä? Mitä osaamista tulisi hankkia lisää tai millaisia työtehtäviä tulisi tehdä, että pääsisi haaveilemaansa työpaikkaan tai asemaan.
Tänä päivänä elinikäinen työsuhde on poikkeus. Sen vuoksi on tärkeää pitää huolta omasta henkilökohtaisesta työmarkkina-arvostaan. Silloin on mahdollista selvitä nopeastikin muuttuvissa työtilanteissa. Mentorointi on tähän hyvä keino ja hyödyttää kumpaakin osapuolta. Se luo keskustelevampaa ja avoimempaa tapaa puhua työstä ja asiantuntijuudesta. Oman osaamisensa sanoittaminen tekee hyvää itse kullekin.
Itse olen mentoreiden suhteen ollut todella onnekas. Niin opiskeluaikana kuin myöhemmällä työuralla olen saanut avukseni hyviä mentoreita. Maisteriopintoja tehdessäni sain tuekseni historian laitokselta Heikki Roiko-Jokelan, joka opetti minulle hyvät tiedonhankintataidot sekä perusteet henkilöhistorian tutkimiseen. Muistiini on piirtynyt tarkasti, kuinka ensiluokkaista opastusta sain kansallisarkistossa lähdeaineistojen etsimisessä. Heikki näytti myös kädestä pitäen, miten aineistoja tilataan, miten tilauslappu täytetään ja osoitti arkistosta jopa ne virkailijat, jotka toimittivat aineistot tutkimuspöydälle nopeimmin. Hänen uraansa seuraamalla olen oppinut paljon julkaisutoiminnasta sekä kaikesta muusta, jota tutkijanuran ohella voi tehdä.
Työelämään siirtyessäni pitkäaikaisimpina mentoreinani toimivat kulttuurineuvos Eero Niinikoski, emeritus professori Martti Turtola ja opetusneuvos Sakari Viinikainen, joiden avulla saavutin laajan kulttuurisen ymmärryksen ja vihkimyksen erityisesti Kymenlaakson historiaan. Lukuisat yhteiset lounaat tai eväsretket keskusteluineen historiallisilla tapahtumapaikoilla kasvattivat osaamistani supervauhtia.
Samaa vauhtia kasvoi verkostoni, kun erilaisissa tapahtumissa minulle esiteltiin työni kannalta tärkeitä henkilöitä. Mentorini avasivat minulle paljon ovia ja he olivat tarvittaessa "leveinä hartioina", kun oma kokemukseni tai osaamiseni ei riittänyt. Mentorisuhteen luomisessa olin itse aloitteellinen ja pyysin kutakin herraa reippaasti kahviseuraksi. Se jännitti, mutta kannatti. ³Û³ó³Ù±ð¾±²õ³Ù²âömme jatkui vuosia, ja jatkuu edelleen.
2000-luvun työelämässä tarvitaan siis mentoreita enemmän kuin koskaan! Kaikilta työntekijöiltä edellytetään kasvumotivaatiota, joten tarvitaan myös vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa ammatillista kasvua. Mentorisuhteessa kummankin osapuolen on mahdollista päästä tehokkaasti testaamaan omia käsityksiään työelämästä, tulevaisuudesta ja urasuunnitelmistaan.
Jyväskylän yliopistosta valmistuu vuosittain nuoria, jotka hyötyisivät suuresti mentoroinnista aloittaessaan työelämässä. Työpaikkaa ja uutta suuntaa uralle etsii myös moni. Yliopiston alumneina on taas laaja joukko monipuolisia osaajia, joista saisi rautaisen ja monialaisen mentoriryhmän.
Tässä on selvästi kohtaamisen paikka! ²Ñ±ð¾±²õ³Ùä on mentoreiksi!
