Uusi avaus estetiikan kentälle
Tutkimushanke ”Esteettiset käytännöt minän ja maailman muokkautumisessa” on uusi avaus estetiikan kentälle. Se keskittyy tutkimaan vapaa-ajan harrastuksia ja sitä, miten ne nivoutuvat osaksi ihmisten elämää ja identiteettiä.
Hankkeen lähestymistapa poikkeaa siitä, miten taidetta on perinteisesti tarkasteltu. Taide nähdään yleensä objekteina eli teoksina, ja esteettistä kokemusta lähestytään yksittäisenä tapahtumana.
Bonsdorff tuli Jyväskylän yliopistoon taidekasvatuksen professoriksi vuonna 2002. Hänen taustansa on estetiikan oppiaineessa, josta hän on myös väitellyt aikoinaan Helsingin yliopistossa.
"Kun mietin, mitä taidekasvatus opetus- ja tutkimusalana on, oivalsin, että siinä pääpaino on tekemisessä ja toiminnassa taiteen parissa", Bonsdorff avaa ajattelunsa taustaa.
Häntä kiinnostaa se, mikä on taiteen ja sen lähi-ilmiöiden merkitys ihmisille yksilöinä ja yhteisöinä.
"Toinen keskeinen ajatus on, että taiteen raja moniin arkisiin toimintoihin on avoin ja läpäisevä. Hankkeessa tutkimmekin käytäntöjä, jotka eivät ole taidetta, mutta sukua taiteelle. Niitä luonnehtii alituinen dialogi minän ja maailman välimaastossa eli luomisen ja vastaanottavaisuuden vuorottelu."
"Ehdottomia rajoja ei voi asettaa sille, mikä on taidetta."
Bonsdorffin ajattelu on ammentanut myös lasten toimintatapojen analyysista. Esteettisen toimijuuden käsite on muodostunut lasten luovan ja asioita muuntelevan toiminnan tarkastelusta. Leikki alkaa heti syntymän jälkeen liikkeestä, jossa eleet ja merkitykset toistuvat ja muuttuvat vuorovaikutuksessa, molempien osapuolten iloksi.
Tekeminen on lopputulosta tärkeämpää
Esteettisen käytännön käsite on uusi avaus, jonka projekti haluaa lanseerata taiteen ja estetiikan kentälle.
"Esteettistä nautintoa tuottavien harrastusten merkitys rakentuu ajan kanssa, olipa kyse sitten autojen tuunaamisesta, ruoanlaitosta tai piirtämisestä. Ehdotamme, että juuri tekeminen on avain itseisarvoon, kuten Aristoteleskin esitti", Bonsdorff sanoo.
Toiminnan tuottama nautinto on syy harrastuksen jatkamiseen. Välinearvot tulevat sitten kaupan päälle.
Esteettisillä käytännöillä on suuri vaikutus niin harrastajiensa identiteettiin kuin siihen, millaiseksi heidän elämismaailmansa muodostuu. Minä ja maailma muokkautuvat esteettisissä käytännöissä, tietoisesti ja tiedostamatta. Esteettisiä käytäntöjä lienee jokaisen elämässä ja niiden huomaamisesta voi tulla tapa kehittää itseään.
"Tämä Koneen Säätiön rahoittaman projektin tutkimusryhmän muodostuminen lähti etenemään siitä, kun huomasin, että meillä oli kolme taidekasvatuksesta väitellyttä tohtoria, joiden tutkimusintressit digitaalinen pelaaminen, arjen estetiikka ja piirtäminen voisivat muodostaa projektin."
"Alkuun saimme tiedekunnalta starttirahaa ja sitten haimme hankerahoitusta muualta. Toisella hakukierroksella tärppäsi."
Hankkeessa katse kohdistuu tekemiseen, jolloin lopputuote ei ole tärkein. Piirtämistä hankkeessa tutkiva Kaisa Mäki-Petäjä on esimerkiksi korostanut, kuinka harrastajien nettiyhteisöissä tsempataan tekemiseen eikä arvioida lopputulosta.
Tutkimuksessa painottuu kysymys, mikä on arkisilta näyttäytyvien asioiden merkitys ihmisille. Niin esteettiset kuin taiteenkin ilmiöt ovat yhteydessä kulttuuriin ja sidoksissa aina tiettyyn kontekstiin.
Ulkosuomalaiset jatkavat kotimaan käytäntöjä
Projektissa Anu Besson tutkii ulkosuomalaisten kulttuurisia käytäntöjä kysely- ja haastatteluaineistojen avulla. Arkisten askareiden tekemisestä voi tulla tietoisempaa ja ne saattavat saada uuden merkityksen uudessa kulttuurisessa kontekstissa.
Esimerkiksi tapa viettää suomalaisia juhlia tai valmistaa perinteisiä ruokia voivat tulla tärkeiksi oman kulttuurisen identiteetin ylläpitämiseksi ja sen viestimiseksi ympäristöön. Toisaalta ne kohtaavat myös haasteita, kun oikeita ruoka-aineita ei ole tarjolla tai joulu sijoittuu kuumimpaan vuodenaikaan. Tämä toisaalta juuri pakottaa luovuuteen.
Tutkimushankkeessa yhdistetään filosofista analyysia laadullisiin aineistoihin. Empiria ja teoria ruokkivat toisiaan: uudet näkökulmat ja käsitteet nousevat niiden kohtaamisessa.
Työn esteettiset käytännöt esille
Esteettiset käytännöt voivat olla hyvin arkisia. Esimerkiksi siivoaminen voi olla esteettinen käytäntö, jos siihen sisältyy vapaaehtoisuutta, luovuutta ja improvisaatiota, vaikkapa mahdollisuutta järjestellä asioita uudella tavalla. Ammattisiivoojalla, joka suorittaa työnsä paineen alla, työ ei kovin helposti muodostu esteettiseksi käytännöksi.
"Toisaalta käytännöllisyys ja esteettisyys eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka niin perinteisesti väitettiin. Työn rytmi voi tuottaa esteettistä nautintoa, jos tekijä kokee omistajuutta siihen ja saa tehdä sitä tyylillään. Tämä on analogista pelaamisen rytmeille ja tyyleille, joita hankkeessamme tutkii Johan Kalmanlehto", Bonsdorff huomauttaa.
Vastaavasti koulun kuvataiteen tunnilla piirtämisestä ei tule esteettistä käytäntöä, jos se koetaan vain pakollisena.
Bonsdorff on huomannut, että viime aikoina on alettu keskustella hoivan estetiikasta. Se kuinka hoitaja kohtaa ja huomioi potilaan yksilönä, käyttää tilanteessa kokemustaan ja mielikuvitustaan ja osaa improvisoida vuorovaikutustilanteissa, on taitoa vaativaa tekemistä.
"Hoivan estetiikan esille nostaminen voisi olla keino lisätä hoitajien työn arvostusta huomaamalla siihen sisältyvää taitoa", Bonsdorff ehdottaa.
Konferenssi tulossa lokakuussa
Tutkimushanke järjestää lokakuussa konferenssin Exploring Aesthetic Practices 23.–25.10.2024 Jyväskylän yliopistossa. Esitelmäaiheita tapahtumaan haetaan parhaillaan (Call for papers), ja ne pyydetään lähettämään 15.4. mennessä.
Bonsdorff odottaa mielenkiinnolla kiinnostavia papereita.
"Verkot on nyt heitetty, katsotaan mitä kaikkea sieltä nousee."
