Ģ��ֱ��

Digipalvelujen käyttö tipahtaa 80-vuotiaana

Merkittävä osa ikäihmisistäkin hyötyy sähköisistä palveluista ja moni haluaa niitä myös käyttää. Käyttö on yksilöllistä ja siihen vaikuttavat monet asiat.

Väestötasolla yksi rajapyykki asettuu 60:n ikävuoden kieppeille.

Silloin verkkopalvelujen käyttö kääntyy laskuun. Osin syynä on se, että monelta loppuvat työterveyshuollon laajat sähköiset palvelut eläkkeelle jäämisen myötä. .

”Entiseen malliin käyttöä jatkavat 75–80-vuotiaiksi he, jotka pitävät digitaitojaan hyvinä ja ovat siihenkin asti käyttäneet digipalveluja paljon”, Taipale sanoo.

Merkittävä muutos tapahtuu, kun 80 ikävuotta tulee täyteen: digitaalisten palvelujen käyttö putoaa myös heillä, joilla on hyvä digitaidot.

Näin käy niin Suomessa kuin muissakin maissa.

”Usein ajatellaan, että ihmisiä kouluttamalla saadaan taidot ja käyttö pysymään. Sähköisten palvelujen käyttö kuitenkin vähenee selvästi myös heillä, jotka arvioivat taitonsa hyväksi ja käyttävät digitaalisia palveluja paljon.”

Taipale muistuttaa, että nyt 80:n vuoden ikää lähestyvät suuret ikäluokat eli 1945–50-syntyneet. He ovat tulossa siihen vaiheeseen, jossa kaikki eivät pysty käyttämän sähköisiä palveluja vanhaan malliin.

Kaikista vanhimpien ikäluokkien digikäyttö on vielä tutkijoiltakin pimennossa. Yksikään kysely ei tällä hetkellä kerää tietoa yli 90-vuotiaiden sähköisten palvelujen käytöstä.

Se tiedetään, että digipalveluilla ei ratkaista vanhuuden tuomaa hoivan tarvetta.

”Terveiden elinvuosien lisääntyessä ja digitaitojen kohotessa meillä on yhä iäkkäämpiä digipalvelujen käyttäjiä. Huomionarvoista on, että elinkaaren loppupäässä olevat vuodet, joissa olemme riippuvaisia hoivasta ja avusta, ovat kuitenkin pysyneet määrällisesti melko muuttumattomina. Avun tarve ei vähene, vaan siirtyy myöhemmäksi. Tämä tulee näkymään myös digipalvelujen käytössä”, Taipale sanoo.

Digikäyttöä pitäisi selvittää perusteellisemmin

Käsitys omista digitaidoista laskee iän myötä.

Kun Euroopan unionin jäsenmaissa tutkittiin kansalaisten käsitystä digitaidoistaan, yli 80 prosenttia 40–54-vuotiaista piti itseään taitavana digitaalisten palvelujen käyttäjänä. Sen sijaan yli 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista samaa mieltä oli 40 prosenttia.

”Hyvät digitaidot ylläpitävät digitaalisten palvelujen käyttöä seniorivuosina, mutta arjen tasolla käyttö on hyvin yksilöllistä”, sanoo Taipale.

Hän ottaa avuksi digitaalisen repertoaarin käsitteen – arjessa on monta syytä ja tapaa käyttää digitaalisia palveluja ja sovelluksia tai jättää käyttämättä.

”Ihmisen historia vaikuttaa käyttöön. Käyttääkö henkilö verkkopalveluja yksin? Käyttääkö hän joitakin palveluja yksin? Onko hänellä ystäviä auttamassa? Käytetäänkö palveluja yhdessä? Onko käytössä tukea?”

Nämä ovat kysymyksiä, jotka Taipale esittäisi, kun selvitetään ikääntyneen teknologian käyttöä.

Digipalvelujen käytön kokonaan estäviä tai käyttöönottoa hidastavia kuiluja on yhä olemassa.

”Kuilut, jotka erottavat käyttäjät ei-käyttäjistä, digitaitoiset vähemmän taitavista ja digitalisaatiosta hyötyjät muista, tunnetaan jo aika hyvin”, Taipale sanoo.

Taipaleen mielestä olisi perusteltua, että ikääntyneiden digiosaamista kartoitettaisiin perusteellisemmin. Siitä olisi hyötyä myös sosiaali- ja terveydenhuollon verkkopalvelujen suunnittelemisessa.

”Tässä asiassa voisi toimia samalla tavalla kuin toimitaan hoivapalvelujen tarpeen arvioinnissa. On kartoitettava, mitä palveluja ikääntyvä pystyy todellisuudessa käyttämään itsenäisesti, mitä pienellä ohjauksella ja mitä vahvemmin avustetusti. Arjen tasolla käyttöön vaikuttaa moni asia, ja ikääntyessä myös digipalvelutarpeet muuttuvat.”

Taidot eivät harppaa kerralla, nolouden tunne on turhaa

Tutkimustieto siitä, miten ikääntyneet käyttävät älypuhelinta tai mobiilisovelluksia, auttaa ennakoimaan myös digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä tulevaisuudessa, arvioi Taipale.

Kansainvälisistä tutkimuksista tiedetään, että mobiilisovellusten käytössä ikääntyneet etenevät pienin askelin, eivätkä he suinkaan lisää käyttöä harppauksin. Taidot ja käyttötavat harvoin hyppäävät kerralla uudelle tasolle. Siirtymät ovat hitaita ja asteittaisia.

Mobiililaitteen käytössä ikääntyneet käyttäjät voidaan jaotella kolmeen ryhmään:

”Ensimmäisessä ryhmässä ovat he, jotka käyttävät puhelinta vain soittamiseen ja viestien lähettämiseen. Toisessa ryhmässä käytetään lisäksi usein valokuviin ja ajanhallintaan liittyvät sovelluksia. Kolmannen ryhmän käyttäjät selaavat lisäksi esimerkiksi internetiä ja lataavat puhelimeensa uusia sovelluksia”, kuvailee Taipale.

Ikääntynyt vertaa digitaitojaan usein nuorempien osaamiseen.

”Puhe digiloikasta on tehnyt karhunpalveluksen ikääntyneille. Tarvitaan kulttuurin muutosta sen suhteen, että ymmärrettäisiin kaikkien tarvitsevan apua joissakin asioissa. Nyt vähän häpeillen pyydetään läheisiltä apua digiasioissa”, Taipale sanoo.

Hänen mukaansa suomalaisesta yhteiskunnasta puuttuu luontevia paikkoja ja kohtaamisia, jossa ikäihmiset voisivat oppia digitaitoja toisiltaan. Vertaisoppiminen olisi kuitenkin tehokasta.

”Omaa aktiivisuutta tarvitaan etenkin sen jälkeen, kun jäädään eläkkeelle. Muuten on vaarassa tippua pois myös oppimisen mahdollisuuksista. Arkioppimista tapahtuu kaiken aikaa, jos kiinnostusta ja kokeilunhalua löytyy.”

Taipale sanookin, että digiasioissa avun tarve ilmenee usein jo paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin muissa arjen asioissa.

Digipalvelujen vaihtoehdot paremmin näkyville

Sosiaali- ja terveyspalveluille on tyypillistä, että niitä käytetään satunnaisesti. Resepti uusitaan tai laboratoriotietoja tarkistetaan harvoin. Käyttäjä voi joutua opettelemaan palvelun käytön joka kerta uudelleen.

Taipale muistuttaa, että viranomaisilla on velvollisuus järjestää laadukkaita verkkopalveluja sekä ohjata ja tukea niiden käytössä. Samoin vaihtoehto digipalvelulle on oltava tarjolla ja siitä kerrottava selkeästi.

Mutta, löytyvätkö puhelinnumerot tai toimintaohjeet, kun niitä tarvitaan?

”Digipalveluja pidetään ensisijaisina ja vaarassa onkin muiden vaihtoehtojen piiloutuminen. Niin ei pitäisi olla, jotta käyttäjälle ei tule stigmaa osaamattomuudesta. Puhelinnumerot pitää löytyä helposti.”, Taipale sanoo.

Verkkopalvelujen tuottajilta Taipale toivoo, että ne eivät uudistaisi välttämättömiä viranomaispalveluja liian usein tai kerralla uudennäköisiksi. Jos harvoin käytetty palvelu näyttäytyy joka kerta uudenlaiselta, ei sujuvaa käyttökokemusta synny.

Käytettävyyttä parannettaessa käyttäjiä pitäisi kuulla paremmin ja tuntea käyttötavat.

Tuettu verkkoasiointi pitäisi saada kuntoon

Muitakin muutoksia tarvittaisiin pikaisesti verkkopalveluiden käytäntöihin, esimerkiksi kanssa-asiointiin.

”Käytännöstä tiedämme, että moni ikääntynyt käyttää sähköisiä palveluja yhdessä jonkun kanssa. Palvelut on kuitenkin suunniteltu itsenäisesti tai kokonaan toisen puolesta käytettäväksi. Avustettua verkkoasiointia ei kunnolla tunnisteta. Tältä osin esimerkiksi lainsäädäntöä voitaisiin tarkentaa niin, että tuettu asiointi voisi tapahtua verkossa turvallisesti silloinkin, kun toisen apua tarvitaan esimerkiksi sähköiseen tunnistautumisen tai muihin teknisiin haasteisiin”, Taipale sanoo.

Muutaman arkeen liittyvän neuvon Taipale myös antaa: läheisten kanssa kannattaa keskustella ajoissa, miten verkkopalveluja käytetään, kun ikääntyneeltä se ei enää itsenäisesti onnistu. Kuka käyttää puolesta? Millaisia valtuutuksia tai rinnakkaistunnuksia tarvitaan?